Luin tänään Aaronille iltasadun, ja juteltiin siinä vielä, ennen kuin lähdin huoneesta. Kysyin, että mitä Aaron haluaisi huomenna tehdä. "Syödä karkkia!" Hä? Karkkia? Mitä se sellainen on? Aaron on todella harvoin saanut karkkia, lähinnä toisten lasten syntymäpäivillä, kesän laivareissuilla hytin marianne-karkin, ja viikko sitten yhden kettu-karkin (tai fazerin pihlaja se taitaa virallisesti olla). Voi niitä muutama muukin kerta olla, mutta hyvin harvoin kuitenkin, eikä meillä ole käytössä mitään karkkipäivää. Niinpä tämä karkinsyömistoive tuli minulle aivan puun takaa. Etenkin, kun asiasta ei ole puhuttu mitään. Mutta noita kettukarkkeja pikkuherran teki mieli. Osasi tarkentaa toiveensa niihin, kun kysyin, mitä hän tarkoittaa karkilla. "Niitä sellaisia kettu-karamelleja, joita on sellaisessa pussissa, jossa on myös ketun kuva".
Muuten kotiin ei kuulu mitään kauhean piristävää. Kuukausi on nyt mennyt niin, että koko ajan on jollain tauti. Hilma vaikutti keskiviikkona ja eilen jo melkein terveeltä, mutta tänään sitten neidin nenä alkoi vuotaa taas ihan kunnolla, ja yskäkin teki paluun. Aaron köhii vielä vähän toisinaan, mutta ei lainkaan pahasti. Minä alan olla aika mökkihöperö, ja lapset hyppivät seinille. Tämä päivä mentiin minun päätökselläni ilman leffoja, mutta muuten dvd:t ovat pyörineet aika lailla. Loppuukohan tämä ikinä...
1 kommentti:
Kettukarkkeja hmmmm... Voisin muuten kavaltaa yhden ihmisen, mutten voi, koska olen luvannut :DDDD
Mummi pitää salaisuudet :))
Lähetä kommentti