Kellojen siirto

Harmi, että Hilma ei yhtään vielä ymmärrä kellon siirtämisen päälle. Ei tullut ylimääräistä tuntia meille. Sitä vastoin heräsimme tuntia normaalia aiemmin, kun neiti putosi sängystä. Oli mönkinyt jalkopäähän unissaan, ja sieltä vain humps. Ja putosi uudestaan, kun hetken päästä tästä yritti kavuta selkäni ylitse lattialle. Muks.

Toissailtana menin jo uskomaan, että Hilman nuhan selkä alkaisi olla taitettu. Ehei, ei kuitenkaan. Vieläkin tuon pikkuneidin nenä vuotaa ja laittaa neidin köhimään. Tuska.

Eilen kävi pari kaveria kylässä, Katri ja Anssi, ja Hilma ihastui Anssiin välittömästi. Neiti oli koko ajan pyytämässä Anssin syliin, ja kiikutti kirjaa ja lelua. Siinä se istua jökötti hyvin tyytyväisenä :)

Hilman unet

Hilma ei viime aikoina ole nukkunut oikein kunnolla. Osansa toki yskällä ja flunssallakin, mutta unitavat ovat muuttuneet muutenkin. Tällä viikolla neiti jostain syystä on halunnut ehdottomasti äidin viereen jo siinä puoli yhdentoista aikaan illalla. Voi sitä huudon määrää, jos hänet yrittää vielä siinä vaiheessa laittaa omaan sänkyynsä nukkumaan! Aiemmin ajattelin, että häntä sattuu johonkin (hampaat tai flunssa), ja ollaan väkisin annettu panadolia, mutta eilen ajattelin kokeilla vain ottaa Pimpulan viereen. Ja siihenhän neiti kävi niin itseensä tyytyväisen näköisenä. Että niin sen kuuluu mennä hänen mielestään. Minä olen kyllä hieman eri mieltä tästä äidille asetetusta automaattisesta nukkumaanmenoajasta... Aiemmin Hilma on siis tullut meidän väliin joskus aamuyöstä, kun ei ole itse enää jaksanut hyssytellä.

Ja ne aamut sitten. Nykyään herätään aikaisemmin, ja ei mitään puhetta mistään rauhallisesta köllöttelemisestä, ehei. Hilma ponkaisee heti liikkeelle. Mönkii pupu kainalossaan pois sängystä, ja jos häntä yrittää nostaa takaisin, tulee sellainen kiukkuraivokiemurteluhuuto, ettei mitään rajaa. Jhoo. Tänään yritin, että josko laitan vain makkarin oven kiinni, ettei lähde huoneesta pois (lastenhuoneeseen herättämään Aaronia). Siellä neiti sitten seisoi ovella. Sitkeästi. Välillä vähän komensi, välillä kävi tuijottamassa minua muutaman sekunnin, että eikö äiti ymmärrä. Ja sitten Hilma palasi ovelle. Minä kestin ehkä viitisen minuuttia, ja sitten oli pakko nousta.

No, ehkä aamuisin on hyvä nousta seitsemän jälkeen, mutta ne aamut, jolloin neiti haluaisia nousta viideltä, ovat hieman liian aikaisia minulle. Ja tuohon iltaheräilyyn olisi pakko saada joku järki. Ideoita? Ei auta tassuttelut, ei sylittely, ei mikään. Ja huudattamista minä en kestä.

Aaron korvat ok

Eilen käytiin Aaronin korvatulehduksen jälkitarkastuksessa. Korvat olivat ok, mitä nyt vähän vaikkua. Flunssa kuitenkin jatkuu. Hilma on räkäinen, ja tämän myötä sitten yskii aina sängyssä tosi paljon. Eli unista ei tule yhtään mitään. Ja Hilma ei anna sitten millään laittaa nenään minkään sortin tippoja. Ja toki neiti on saanut lahjoitettua saman räkätaudin minullekin. Aaronkin köhii vielä toisinaan, vaikkei hänen nenänsä samalla tavoin valukaan. Taitaa mennä tämäkin viikko sisätiloissa. Leffoja, leffoja, leffoja. Nyt ei enää jaksais.

Eilisilta ei sitten mennyt ihan putkeen. Kymmenen tienoilla Hilma heräsi itkemään, ja Tuukka meni neitiä lohduttamaan. Muutaman sekunnin päästä kuului makuuhuoneesta "Hilma oksentaa". Joo. Ja oli ihan kuumeinenkin. No, ei oksentanut toista kertaa, joten olettaisin, että oksennus johtui ihan vain limaisuudesta ja tukkoisuudesta ja yskästä. Hilma köhii nyt makuulla ollessaan tosi paljon, vaikka olenkin kohottanut sängyn päätyä laittamalla tyynyjä patjan alle.

Tänäänkin on siis vietetty sairaspäivää. Aaronin kanssa kävin sentään kaupassa, ja sain vihdoin ostettua pikkuherrallekin talvikengät. Ja Aaron sai kaupasta valita itselleen karkkiosastolta herkun. Aaron päätyi Salama-tikkariin, jota imeskeli hyvin hartaana toooodeeellla piiiitkäään. Tikkarin jälkeen kyllä kyseli vielä kettukarkkien perään, mutta tyytyi kohtaalonsa, kun kerroin, että niitä ei ostettu.

Aaron haluaa syödä karkkia

Luin tänään Aaronille iltasadun, ja juteltiin siinä vielä, ennen kuin lähdin huoneesta. Kysyin, että mitä Aaron haluaisi huomenna tehdä. "Syödä karkkia!" Hä? Karkkia? Mitä se sellainen on? Aaron on todella harvoin saanut karkkia, lähinnä toisten lasten syntymäpäivillä, kesän laivareissuilla hytin marianne-karkin, ja viikko sitten yhden kettu-karkin (tai fazerin pihlaja se taitaa virallisesti olla). Voi niitä muutama muukin kerta olla, mutta hyvin harvoin kuitenkin, eikä meillä ole käytössä mitään karkkipäivää. Niinpä tämä karkinsyömistoive tuli minulle aivan puun takaa. Etenkin, kun asiasta ei ole puhuttu mitään. Mutta noita kettukarkkeja pikkuherran teki mieli. Osasi tarkentaa toiveensa niihin, kun kysyin, mitä hän tarkoittaa karkilla. "Niitä sellaisia kettu-karamelleja, joita on sellaisessa pussissa, jossa on myös ketun kuva".

Muuten kotiin ei kuulu mitään kauhean piristävää. Kuukausi on nyt mennyt niin, että koko ajan on jollain tauti. Hilma vaikutti keskiviikkona ja eilen jo melkein terveeltä, mutta tänään sitten neidin nenä alkoi vuotaa taas ihan kunnolla, ja yskäkin teki paluun. Aaron köhii vielä vähän toisinaan, mutta ei lainkaan pahasti. Minä alan olla aika mökkihöperö, ja lapset hyppivät seinille. Tämä päivä mentiin minun päätökselläni ilman leffoja, mutta muuten dvd:t ovat pyörineet aika lailla. Loppuukohan tämä ikinä...

voi Hilma, Hilma...

Kaikkeen se plikka ehtii. Perjantaina olimme mammakaverin ja lasten kanssa pihalla. Minä siinä ohessa haravoin, jotta pysyisin lämpimänä, niin eiköhän se meidän Hilma ehtinyt sillä välin kieriä niiden sivupihan sienten päällä. Olivat suomumustesieniä, ja sen kyllä huomasi. Oli pikkaisen musta tyttö niin edestä kuin takaa, ja taas kerran meni ulkovaatteet pesuun. Tässä kuva sienistä muistin virkistyksesi parin viikon takaa, nythän nuo sienet ovat jo ihan lytässä ja kuihtuneet. Sotkivat, mokomat, silti paljon.

Sienten lisäksi Hilma ehti perjantaina kaksi kertaa suihkukaappiin kastelemaan sukkahousunsa, sekä kastelemaan Aaronin sängyn lutraamalla vettä juomapullosta. Meni sitten iltapuuhana lakanoiden ja peiton vaihto. Lisäksi neiti kiipesi x kertaa keittiön pöydälle, tutki kaapit ja mitäköhän vielä. Vauhtia tuossa meidän tättähäärässä riittää, ja koko aika pitäisi olla silmä kovana. Onneksi Aaron aika usein sanoo, jos sisko on luvattomilla teillä...

Aaron pääsi torstaina minun kanssani kirjastoon. Kirjastossa on ihan parasta ne palautus- ja lainausautomaatit. Aaron hyvin tomerana ja huolellisesti laittaa kirjat hihnalle, ja kävi vielä kurkkaamassa senkin, minne ne kirjat siitä menivät. Lisäksi pikkuherra varmisti kirjaston tädiltä, että akvaariokalat ovat hyvässä hoidossa, ja pohti siinä akvaarion äärellä kaikenlaista. Mm. miksi siellä on ufo, miksi kaloilla on silmät, näkevätkö kalat, miksi akvaariossa on kiviä, syövätkö kalat ja mitä kalat syövät. Kysymystulva oli totuttuun tapaan loputon, mutta onneksi kirjaston täti jaksoi vastailla.

Molempien lasten lempipaikkoja kotona on sohvan selkänoja. Hilmakin osaa jo ihan itse kiivetä sinne istumaan, ja usein molemmat istuvat siellä kylki kyljessä naamat hangon kekseinä. Ja ai että, kuinka kiva sieltä onkaan liukua alas! Kaikkea ne keksivät.

flunssan toinen kierros

Plikka sai sitten uuden flunssan heti perään. Kävin tänään neidin kanssa lääkärissä varmistamassa, ettei kyseessä ole mikään häijy jälkitauti, kun neiti ei nukkunut viime yönä lainkaan. Tai luultavasti nukkui, kun on noinkin täynnä virtaa, mutta äitinsä ei kyllä monta hetkeä silmiään ummistanut. Lääkäri sanoi vain, että näitä flunssia nyt tulee peräjälkeen. Sunnuntaista astihan tuo on köhinyt, ja tänä aamuna alkoi nenäkin vähän vuotaa. Tuukkakin on kotona potemassa poskiontelontulehdusta. Odotellaan, milloin tauti saavutta Aaronin ja minut.

hyvää yötä

dinosaurusten aikaan

Katsoimme viikonloppuna muutaman musiikkivideon youtubesta Aaronin kanssa. Mukana oli pari pätkää myös Heinola Sinfonietta Rockista, jota kävimme joskus muinoin kuuntelemassa, ajalta ennen lapsia. Aaronille kerroin, että äiti ja isikin olivat siellä yleisössä, ja Aaron pohti, missä hän mahtoi olla. "Olinko minä mumuskan luona silloin? Asuttiinko me Jarrumiehenkadulla? Olinko minä sinun vatsassasi?" Asuimme kyllä Jarrumiehenkadulla, mutta isin kanssa kahden. Ja sitten: "Oliko silloin dinosauruksia?"

Taisin myös lopettaa viikonloppuna imetyksen. Vähän vahingossa. Unohdin vain perjantaina antaa tissiä, eikä neiti sen perään kysellyt. Hilma on jo muutenkin syönyt vain ennen iltaunia, ja parin kuukauden ajan on ottanut vain muutaman imaisun. On toki tullut mielellään tissille "tissshi, namnam", mutta ei ole siinä malttanut olla. Kun sen tissin perjantaina unohdin, niin jätin lauantainakin väliin. Ja sunnuntainakin. Eikä tuo pieni sitä ole ihmetellyt. Jotenkin oletin, että tämä tissistä vierottaminen olisi ollut vaikeampaa tai sisältänyt suurempaa draamaa, mutta tämä kävi nyt vähän huomaamatta. Ehkä sen kuuluikin mennä näin, kun olimme molemmat valmiita, Hilma ja minä.

Aaron oli tänään kerhossa, ja oli leikkinyt kassakoneleikkejä Viivin kanssa. Näin hän ainakin itse kertoi, ja kerhossa oli kuulemma ollut kivaa. Se oli harmittanut, kun oli käynyt pissivahinko. Pikkuherra oli unohtanut käydä vessassa ennen välipalaa, ja kun hän huomasi hädän, oli jo liian myöhäistä. Housuissa kun oli vyökin, ja oli vieläpä pitkät kalsarit alla. Onneksi kerhossa oli laina-varahousut, ja minä toin sitten Aaronin omat puhtaat mukanani. Ja onneksi on ihanat kerhotädit, jotka osaavat lohduttaa, kun pientä miestä harmittaa.

mumuskan kanssa

Mumuska tuli meille kylään viime maanantaina, ja minä ja lapset lähdimme torstaina hänen matkassaan Inkeroisiin. Isin me jätimme töihin, ja hän haki meidät nyt sunnuntaina kotiin. Viikon aikana ommeltiin verhoja (Hilmasta on kiva istua kankaiden seassa ja rytätä niitä), ulkoiltiin, käytiin kerhossa ja muskarissa. Sekä ottamassa punkkirokotteen tehosteet. Johan siinä olikin. Inkeroisissa vierailimme Simppa-enolla, ja ulkoiltiin hieman lisää.

Hilma yrittää kovasti tällä hetkellä sanoa asioita. Jos jokin on kiinni, tuli viikonlopun aikana tiukka pyyntö "Au", joka tänään jalostui jo muotoon "awaa". Nenät ja korvat näytetään ja sanotaan yhä, ja "pajjo" ja "najje" tulevat "vavvan" lisäksi. Pukeminen on neidin mielestä edelleen tosi pop, ja usein hän käy myös peilistä ihastelemassa vaatteitaan.

Aaronin soittohommat jatkuvat, ja hän kehittelee koko ajan uusia biisejä. Tänään saimme kuulla konsertin sohva-lavalta. Aaron soitti akustista kitaraa ja lauloi samalla "oikeaan, vasempaan, oikeaan, vasempaan". Ja ne jutut, ne jutut. Simpan luona herkuttelimme kakuilla ja kekseillä, ja vaikka Aaronin vatsa oli jo ihan killillään, yritti hän vielä saada yhtä keksiä osoittamalla yhtä kohtaa mahastansa: "tänne mahtuisi vielä yksi keksi". Ja Hilma sai tänään kuulla "kivat sulle taas", kun sotki maidolla. Mistä lie oppinut :P

Hilma pohtii vakavana

Aaron poseeraa pyörän kanssa :)

Aaron halusi autopipon

Kepit on ihan parhaita!

onneksi oli matkarattaat mukana

Pysähdyimme tutkimaan aseman pihan salaisuuksia

asemalla oli kaatunut puu

käytiin seurakuntatalon leikkipaikalla

siellä keinuttiin

ja kiipeiltiin

ja juostiin

ja kiipeiltiin kivellä

löydettiin etanakin vielä

neiti räpsyripsi

ja tottakai piti lutrata lätäkössä.

Aaron pohtii

Eilen Aaron taas pohti totuttuun kaikenlaisia ääneen, kun leikki autoillaan. Yhtäkkiä pikkuherra kysyi, että miksi Jasu Juntti on niin ilkeä? Enhän minä tähän osannut vastata, vaan totesin rehellisesti, että en tiedä. Aaron mietti hetken, ja totesi sitten "ehkä joku on kiusannut Jasua, ja se on siksi ilkeä". Harvinaisen hyvin pohdittu, mielestäni.