Lomailua

Viikko sitten tiistaina lähdin lasten kanssa Inkeroisiin. Tuukka jäi vielä pariksi päiväksi kotiin, ja tuli junalla perässä pari päivää myöhemmin. Keskiviikkona suuntasimme Valksalle (Valkjärvi) uimaan. Tästä päivästä minulla ei ole kuvia, kun kamera jäi mumuskan luokse... Mutta voi jestas, millaisia vesipetoja noista muksuista oikein tulikaan! Aaron ensi alkuun ilmoitti, että hän ei mene uimaan, vaan menee vain rantaan leikkimään hiekalle. Lopulta suostui kahlaamaan nilkkoja myöten. Hilmalla kuitenkin oli uintihaluja Aaronkin edestä, joten suuntasin neidin kanssa järveen. Himpula on kuin kala vedessä. Hihkuu ja läiskii ja lutraa. Kun Aaron sitten näki, kuinka kivaa siskolla siellä vedessä oli, uskalsi pikkuherrakin lopulta vähän syvemmälle. Tuolla Valksalla on lasten kannalta hyvä ranta: ei tule mitään äkkisyvää. Aaron uskaltautui lopulta jopa liukumäkeen, joka laskee veteen :) Ja tämän jälkeen jätkää ei olisi järvestä pois saanut. Välillä vein huutavan pikkumiehen väkisin saunaan, kun toisen leuat löivät loukkua.

Keskiviikkoiltana Aaron ilahdutti meitä taas omituisilla jutuillaan, kun iltapalapöydässä alkoi yhtäkkiä huokailemaan, että "herra meidät hylkää". Mietin ja mietin, enkä millään keksinyt, että mistä moinen tulee. Tänään sitten selvisi, että lähteenä on "koiramäen Martta ja Ruuneperi", jossa kerrotaan Saarijärven Paavosta.


Torstaina haimme Tuukan Kouvolan rautatieasemalta, ja suuntasimme kohti pienoisrautatiemuseota. Siellä olivat Hilma ja Aaron ihan silmät pyöreinä. Aaron vielä enemmän, kun junista niin kovasti tykkää. Museon kahvilasta sai myös oikein maistuvaa mustikkapullaa. Museolta matka jatkui Kuusankoskelle Annina-tädin luo, jossa Aaron sai paukuttaa Ellinoora-serkun rumpuja ulkona oikein sydämensä kyllyydestä. Aaron onkin ilmoittaunut suunnitelmakseen mennä soittamaan Ellin ja Ainon kanssa sienipuiston (eli metsästysmuseon pihalle) lavalle. Millainenkohan konsertti siitäkin tulisi...

Aaron oli viikkotolkulla puhunut joka aamu aamupalapöydässä, että tänään hän lähtee lentämään helikopterilla. Niinpä suuntasimme seuraavaksi kohti Uttia ja Eetu-sedän työpaikkaa, kun oli mahdollisuus päästä katsomaan ihan oikeita helikoptereita. Mutta kuinkas kävikään, kun perille päästiin? Aaron-raasulla meni pupu pöksyyn, ja tahtoi mitä pikimiten päästä pois moisesta paikasta. Olihan se iso halli, jossa oli monta isoa kopteria, ja taisi olla hieman liian jänskättävää.

Perjantain vietimme tätini mökillä Vuohijärvellä. Yllättäen sielläkin uitiin ja syötiin. Aaronin lempileikki oli vesiletkun kanssa temmeltäminen. Jossakin vaiheessa herra suihkutteli vettä järveen (ja vesi letkuun tulee järvestä), ja ilmoitti antavansa sorsalle lisää vettä. Mustikoitakin lapset pääsivät poimimaan, ja niin oli suu messingillä molemmilla, kun varpujen seassa kykkivät.





Lauantaina kävimme Simppa-enollani kylässä. ja juuri kun olimme lähdössä, alkoi sataa. Perille päästyämme satoi jo aivan kunnolla, ja lapset vallan riehaantuivat terassilla. Vaatteet kastuivat aivan läpimäriksi, mutta onneksi oli varavaatteet mukana. Aaronilla kävi innostuksissaan pissivahinkokin, enkä muista, milloin olisi viimeksi niin käynyt. Yritti hän juosta vessaan, mutta vähän liian myöhään. Päivän kohokohta Aaronille taisi kuitenkin olla sähkömopoajelu Simpan kanssa :)


Sunnuntaina kävimme vielä Mimmo-tädilläni kylässä, ja siinä talon takana olevassa metsässä poimimassa mustikoita. Aaron ei malttanut poimia niitä kovinkaan montaa, vaan söi kaikki, mitkä sai kupin pohjalle. Hilma keksi, että on paljon näppärämpää syödä marjat suoraan kupista, kuin poimia niitä vaivalloisesti niistä varvuista... Yhtä kaikki, suut olivat molemmilla mustikassa, ja kotiinkiin saimme muutaman. Aaron sai kotiin viemisiksi hienon puulaivan Mimmon naapurilta, ja sillä on leikitty paljon.

Ja tässä viikon muotipläjäys: Hilma tykkää kovasti vaatteista, ja yrittää koko ajan pukea itselleen joko vaatteita tai kenkiä. Tässä hän on saanut napattua isin kalsarit, ja puki ne aivan itse päälleen.

Maanantaina suuntasimme kotiin Porvoon kautta, jossa tapasimme ukin. Joimme kahvit ja kävimme vanhassa kaupungissa syömässä El Alba -nimisessä ravintolassa. Päivällisen jälkeen kävimme kurkkaamassa tuomiokirkkoa ja tietysti Runebergin taloa. Aaron oli koko ajan kysynyt, että mennäänkö me Runebergin luo, ja oli hieman pettynyt, kun sai kuulla, että Runeberg on kuollut jo aikaa sitten. Oli pieni silti tohkeissaan Runebergin talosta, vaikka näimme sen vain ulkoa päin :D

Porvoossa jo ihmettelin, kun pikkuneiti oli hieman kiukkuisen oloinen, eikä syönyt kunnolla. Hilma tuntuikin hieman lämpöiseltä, mutta mittari ei antanut kovin korkeita lukeamia. Tänään se kuume onkin noussut ihan kunnolla, ja ollut lähempänä 40 astetta koko päivän. Hetkeksi se laski panadolilla, ja nyt illalla buranan avulla. Yllättävän pirteä neiti on ollut huikeista lukemista huolimatta, ja on jopa syönyt hieman. Säälittää vain nähdä toinen niin surkeana, silmät ihan punaisina, ja veto poissa. Päikkäritkin pieni nukkui ihan kokonaan sylissä. Toivottavasti huomenna ollaan jo parempana.