Aaron on vakaasti päättänyt isona ryhtyä rumpaliksi, ja on päättänyt myös, että Hilmasta tulee pianisti. Minä sitten hänelle pohdin, että eihän meillä ole pianoakaan. Aaron vastasi minulle, että hänpä ostaa Hilmalle pianon syntymäpäivälahjaksi. Minä kysymään, että mistä hän saa siihen rahat. No mistä? "- Minä säästän sinulta ja isiltä rahaa!"
Tänään oli minun vapaapäiväni, ja hurvittelin Paulan kanssa Iittalassa lasia puhallellen ja naivistien töitä katsellen. Sillä aikaa isi oli lasten kanssa kotona. Kävivät Hilmaa näyttämässä lääkärissä, ja tyttö oli kaikin puolin kunnossa. Korvat ja nielu olivat puhtaat. Yöt ovat vaan olleet aika mellakkaa tällä viikolla. Olivat käyneet lääkärin jälkeen vielä puistossa ja kaupassakin, ja lapset olivat kuulemma olleet kiltimmin kuin koskaan. Nukkuivat kiltisti päikkäritkin. Ja kuinka ollakaan, kun minä tulin kotiin, alkoi Hilmalla saman tien se manku ja marina, jos ei koko ajan ollut sylissäni. Huoh. Ja kun minä olin poissa, oli neiti leikkinyt ihan itsekseen tyytyväisenä lastenhuoneessa, eikä marissut kuulemma yhtään. Äitiä oli ilmeisesti kuitenkin ollut ikävä...
torstai 28. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Autotallibändi
Aaron on päättänyt, että meidän vessa toimii loistavasti autotallina, ja kovasti olisi aina parkkeeraamassa potkuautoon sinne. No, tästä me vanhemmat olemme yllättävän usein toista mieltä, ja auto ei ole tallissaan kovin usein. Sitä minä en tiedä, mistä pikkuherra on saanut päähänsä, että autotallissa voi säilyttää myös soittimia. Ehkä hän on perustamassa garage bandia? Tänäänkin vessaan oli raahattu wiin kitara, Aaronin oma akustinen kitara, kitarateline ja djembe-rumpu. Ne jotka ovat meillä käyneet, tietävät, ettei tuo vessa ole koolla pilattu. Vaihtelua sekin, kun yleensä nuo soittimet ovat keskellä olohuoneen lattiaa (tai kulkuväylällä olohuoneesta keittiöön) "lavalla". Lavalla on kuulemma myös värivalot, joiden vaihtumisen Aaron kertoo.
Soitininnostus jatkuu meillä muutenkin. Aaron on tähän mennessä esittänyt kolme syntymäpäivälahjatoivetta: uuden saksofonin (vanha on kuulemma hajonnut), samanlaisen helikopterin kuin ankkapuistossa, tai jos noita ei saada, niin oikea rumpusettikin kelpaa. Taitaa jäädä tänä vuonna toiveet toteumatta :D
Hilma on tänään ollut jo parempana, eli ei ole kuumeillut. Ihmeen känkkäränkkänä tosin, mutta ei enää ollenkaan niin ressukka kuin eilen. Ruoka ei kuitenkaan ole vielä maistunut entiseen malliin, ja vatsa on ollut vähän sekaisin.
Soitininnostus jatkuu meillä muutenkin. Aaron on tähän mennessä esittänyt kolme syntymäpäivälahjatoivetta: uuden saksofonin (vanha on kuulemma hajonnut), samanlaisen helikopterin kuin ankkapuistossa, tai jos noita ei saada, niin oikea rumpusettikin kelpaa. Taitaa jäädä tänä vuonna toiveet toteumatta :D
Hilma on tänään ollut jo parempana, eli ei ole kuumeillut. Ihmeen känkkäränkkänä tosin, mutta ei enää ollenkaan niin ressukka kuin eilen. Ruoka ei kuitenkaan ole vielä maistunut entiseen malliin, ja vatsa on ollut vähän sekaisin.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Lomailua
Viikko sitten tiistaina lähdin lasten kanssa Inkeroisiin. Tuukka jäi vielä pariksi päiväksi kotiin, ja tuli junalla perässä pari päivää myöhemmin. Keskiviikkona suuntasimme Valksalle (Valkjärvi) uimaan. Tästä päivästä minulla ei ole kuvia, kun kamera jäi mumuskan luokse... Mutta voi jestas, millaisia vesipetoja noista muksuista oikein tulikaan! Aaron ensi alkuun ilmoitti, että hän ei mene uimaan, vaan menee vain rantaan leikkimään hiekalle. Lopulta suostui kahlaamaan nilkkoja myöten. Hilmalla kuitenkin oli uintihaluja Aaronkin edestä, joten suuntasin neidin kanssa järveen. Himpula on kuin kala vedessä. Hihkuu ja läiskii ja lutraa. Kun Aaron sitten näki, kuinka kivaa siskolla siellä vedessä oli, uskalsi pikkuherrakin lopulta vähän syvemmälle. Tuolla Valksalla on lasten kannalta hyvä ranta: ei tule mitään äkkisyvää. Aaron uskaltautui lopulta jopa liukumäkeen, joka laskee veteen :) Ja tämän jälkeen jätkää ei olisi järvestä pois saanut. Välillä vein huutavan pikkumiehen väkisin saunaan, kun toisen leuat löivät loukkua.
Keskiviikkoiltana Aaron ilahdutti meitä taas omituisilla jutuillaan, kun iltapalapöydässä alkoi yhtäkkiä huokailemaan, että "herra meidät hylkää". Mietin ja mietin, enkä millään keksinyt, että mistä moinen tulee. Tänään sitten selvisi, että lähteenä on "koiramäen Martta ja Ruuneperi", jossa kerrotaan Saarijärven Paavosta.
Torstaina haimme Tuukan Kouvolan rautatieasemalta, ja suuntasimme kohti pienoisrautatiemuseota. Siellä olivat Hilma ja Aaron ihan silmät pyöreinä. Aaron vielä enemmän, kun junista niin kovasti tykkää. Museon kahvilasta sai myös oikein maistuvaa mustikkapullaa. Museolta matka jatkui Kuusankoskelle Annina-tädin luo, jossa Aaron sai paukuttaa Ellinoora-serkun rumpuja ulkona oikein sydämensä kyllyydestä. Aaron onkin ilmoittaunut suunnitelmakseen mennä soittamaan Ellin ja Ainon kanssa sienipuiston (eli metsästysmuseon pihalle) lavalle. Millainenkohan konsertti siitäkin tulisi...
Aaron oli viikkotolkulla puhunut joka aamu aamupalapöydässä, että tänään hän lähtee lentämään helikopterilla. Niinpä suuntasimme seuraavaksi kohti Uttia ja Eetu-sedän työpaikkaa, kun oli mahdollisuus päästä katsomaan ihan oikeita helikoptereita. Mutta kuinkas kävikään, kun perille päästiin? Aaron-raasulla meni pupu pöksyyn, ja tahtoi mitä pikimiten päästä pois moisesta paikasta. Olihan se iso halli, jossa oli monta isoa kopteria, ja taisi olla hieman liian jänskättävää.
Perjantain vietimme tätini mökillä Vuohijärvellä. Yllättäen sielläkin uitiin ja syötiin. Aaronin lempileikki oli vesiletkun kanssa temmeltäminen. Jossakin vaiheessa herra suihkutteli vettä järveen (ja vesi letkuun tulee järvestä), ja ilmoitti antavansa sorsalle lisää vettä. Mustikoitakin lapset pääsivät poimimaan, ja niin oli suu messingillä molemmilla, kun varpujen seassa kykkivät.
Lauantaina kävimme Simppa-enollani kylässä. ja juuri kun olimme lähdössä, alkoi sataa. Perille päästyämme satoi jo aivan kunnolla, ja lapset vallan riehaantuivat terassilla. Vaatteet kastuivat aivan läpimäriksi, mutta onneksi oli varavaatteet mukana. Aaronilla kävi innostuksissaan pissivahinkokin, enkä muista, milloin olisi viimeksi niin käynyt. Yritti hän juosta vessaan, mutta vähän liian myöhään. Päivän kohokohta Aaronille taisi kuitenkin olla sähkömopoajelu Simpan kanssa :)
Sunnuntaina kävimme vielä Mimmo-tädilläni kylässä, ja siinä talon takana olevassa metsässä poimimassa mustikoita. Aaron ei malttanut poimia niitä kovinkaan montaa, vaan söi kaikki, mitkä sai kupin pohjalle. Hilma keksi, että on paljon näppärämpää syödä marjat suoraan kupista, kuin poimia niitä vaivalloisesti niistä varvuista... Yhtä kaikki, suut olivat molemmilla mustikassa, ja kotiinkiin saimme muutaman. Aaron sai kotiin viemisiksi hienon puulaivan Mimmon naapurilta, ja sillä on leikitty paljon.
Ja tässä viikon muotipläjäys: Hilma tykkää kovasti vaatteista, ja yrittää koko ajan pukea itselleen joko vaatteita tai kenkiä. Tässä hän on saanut napattua isin kalsarit, ja puki ne aivan itse päälleen.
Maanantaina suuntasimme kotiin Porvoon kautta, jossa tapasimme ukin. Joimme kahvit ja kävimme vanhassa kaupungissa syömässä El Alba -nimisessä ravintolassa. Päivällisen jälkeen kävimme kurkkaamassa tuomiokirkkoa ja tietysti Runebergin taloa. Aaron oli koko ajan kysynyt, että mennäänkö me Runebergin luo, ja oli hieman pettynyt, kun sai kuulla, että Runeberg on kuollut jo aikaa sitten. Oli pieni silti tohkeissaan Runebergin talosta, vaikka näimme sen vain ulkoa päin :D
Porvoossa jo ihmettelin, kun pikkuneiti oli hieman kiukkuisen oloinen, eikä syönyt kunnolla. Hilma tuntuikin hieman lämpöiseltä, mutta mittari ei antanut kovin korkeita lukeamia. Tänään se kuume onkin noussut ihan kunnolla, ja ollut lähempänä 40 astetta koko päivän. Hetkeksi se laski panadolilla, ja nyt illalla buranan avulla. Yllättävän pirteä neiti on ollut huikeista lukemista huolimatta, ja on jopa syönyt hieman. Säälittää vain nähdä toinen niin surkeana, silmät ihan punaisina, ja veto poissa. Päikkäritkin pieni nukkui ihan kokonaan sylissä. Toivottavasti huomenna ollaan jo parempana.
Keskiviikkoiltana Aaron ilahdutti meitä taas omituisilla jutuillaan, kun iltapalapöydässä alkoi yhtäkkiä huokailemaan, että "herra meidät hylkää". Mietin ja mietin, enkä millään keksinyt, että mistä moinen tulee. Tänään sitten selvisi, että lähteenä on "koiramäen Martta ja Ruuneperi", jossa kerrotaan Saarijärven Paavosta.
Torstaina haimme Tuukan Kouvolan rautatieasemalta, ja suuntasimme kohti pienoisrautatiemuseota. Siellä olivat Hilma ja Aaron ihan silmät pyöreinä. Aaron vielä enemmän, kun junista niin kovasti tykkää. Museon kahvilasta sai myös oikein maistuvaa mustikkapullaa. Museolta matka jatkui Kuusankoskelle Annina-tädin luo, jossa Aaron sai paukuttaa Ellinoora-serkun rumpuja ulkona oikein sydämensä kyllyydestä. Aaron onkin ilmoittaunut suunnitelmakseen mennä soittamaan Ellin ja Ainon kanssa sienipuiston (eli metsästysmuseon pihalle) lavalle. Millainenkohan konsertti siitäkin tulisi...
Aaron oli viikkotolkulla puhunut joka aamu aamupalapöydässä, että tänään hän lähtee lentämään helikopterilla. Niinpä suuntasimme seuraavaksi kohti Uttia ja Eetu-sedän työpaikkaa, kun oli mahdollisuus päästä katsomaan ihan oikeita helikoptereita. Mutta kuinkas kävikään, kun perille päästiin? Aaron-raasulla meni pupu pöksyyn, ja tahtoi mitä pikimiten päästä pois moisesta paikasta. Olihan se iso halli, jossa oli monta isoa kopteria, ja taisi olla hieman liian jänskättävää.
Perjantain vietimme tätini mökillä Vuohijärvellä. Yllättäen sielläkin uitiin ja syötiin. Aaronin lempileikki oli vesiletkun kanssa temmeltäminen. Jossakin vaiheessa herra suihkutteli vettä järveen (ja vesi letkuun tulee järvestä), ja ilmoitti antavansa sorsalle lisää vettä. Mustikoitakin lapset pääsivät poimimaan, ja niin oli suu messingillä molemmilla, kun varpujen seassa kykkivät.
Lauantaina kävimme Simppa-enollani kylässä. ja juuri kun olimme lähdössä, alkoi sataa. Perille päästyämme satoi jo aivan kunnolla, ja lapset vallan riehaantuivat terassilla. Vaatteet kastuivat aivan läpimäriksi, mutta onneksi oli varavaatteet mukana. Aaronilla kävi innostuksissaan pissivahinkokin, enkä muista, milloin olisi viimeksi niin käynyt. Yritti hän juosta vessaan, mutta vähän liian myöhään. Päivän kohokohta Aaronille taisi kuitenkin olla sähkömopoajelu Simpan kanssa :)
Sunnuntaina kävimme vielä Mimmo-tädilläni kylässä, ja siinä talon takana olevassa metsässä poimimassa mustikoita. Aaron ei malttanut poimia niitä kovinkaan montaa, vaan söi kaikki, mitkä sai kupin pohjalle. Hilma keksi, että on paljon näppärämpää syödä marjat suoraan kupista, kuin poimia niitä vaivalloisesti niistä varvuista... Yhtä kaikki, suut olivat molemmilla mustikassa, ja kotiinkiin saimme muutaman. Aaron sai kotiin viemisiksi hienon puulaivan Mimmon naapurilta, ja sillä on leikitty paljon.
Ja tässä viikon muotipläjäys: Hilma tykkää kovasti vaatteista, ja yrittää koko ajan pukea itselleen joko vaatteita tai kenkiä. Tässä hän on saanut napattua isin kalsarit, ja puki ne aivan itse päälleen.
Maanantaina suuntasimme kotiin Porvoon kautta, jossa tapasimme ukin. Joimme kahvit ja kävimme vanhassa kaupungissa syömässä El Alba -nimisessä ravintolassa. Päivällisen jälkeen kävimme kurkkaamassa tuomiokirkkoa ja tietysti Runebergin taloa. Aaron oli koko ajan kysynyt, että mennäänkö me Runebergin luo, ja oli hieman pettynyt, kun sai kuulla, että Runeberg on kuollut jo aikaa sitten. Oli pieni silti tohkeissaan Runebergin talosta, vaikka näimme sen vain ulkoa päin :D
Porvoossa jo ihmettelin, kun pikkuneiti oli hieman kiukkuisen oloinen, eikä syönyt kunnolla. Hilma tuntuikin hieman lämpöiseltä, mutta mittari ei antanut kovin korkeita lukeamia. Tänään se kuume onkin noussut ihan kunnolla, ja ollut lähempänä 40 astetta koko päivän. Hetkeksi se laski panadolilla, ja nyt illalla buranan avulla. Yllättävän pirteä neiti on ollut huikeista lukemista huolimatta, ja on jopa syönyt hieman. Säälittää vain nähdä toinen niin surkeana, silmät ihan punaisina, ja veto poissa. Päikkäritkin pieni nukkui ihan kokonaan sylissä. Toivottavasti huomenna ollaan jo parempana.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Kuvia matkalta Ruotsiin
Matka kohti Ruotsia alkaa.
Laivalla oli metkaa!
Kolmårdenissa käytiin heti ensitöiksi syömässä.
Norsut olivat parhaita!
Hilmakin diggaili gondolisafaria!
Avojeeppi oli parhautta. Tuulilasista näkymä suoraan tiikeriaitaukseen =)
Kolmårdenissa ahmakin osasi poseerata! =)
Oli lähtemättä kuin nalle kalliolta.
Nävekvarnin matkustajakoti.
keinumassa
Aaronin liukkarityylinäyte
Astrid Lindgrens Värld -teemapuistossa riitti nähtävää. Lapset nauttivat vesiruiskukivipuistosta(?).
Villa Villekullan partsilla (elikkäs Pepin luona)
Rokullan majatalo =)
Onko se Kissankulman Eemeli siinä verstaassa arestissa?
Aaron, Louna ja Aapo jäätelöllä Kissankulman kaivolla.
Muksut pitivät hauskaa vaahtokylvyssä hotellissa
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Borta bra, hemma bäst
Tänään kotiuduimme muutaman päivän Ruotsin reissulta. Yllättävän väsyttävää tuo matkaaminen on, vaikkei sitä tien päällä niin huomaakaan. Lapset sopeutuivat reissaamiseen yllättävän hyvin, vaikka ennen matkaan vähän jänskätinkin.
Lähdimme siis viime keskiviikkona reissuun Viking Mariellalla ystäväperheen kanssa. Aaron oli odottanut laivalle pääsyä jo pitkään, ja oli ihan tohkeissaan kaikesta uudesta. Kannella katselimme, kuinka Helsinki jäi taakse. Lapset juoksivat ja hihkuivat, aurinko paistoi. Lapset pääsivät pomppimaan myös pallomereen, joka oli Aaronin toiveissa ollut kovasti. Hytissä pikkuherra ihmetteli yläsänkyjä, ja ei millään meinannut uskoa, että pääsee isin kanssa nukkumaan sinne. (Onneksi laivalla sai lainaksi turvalaitoja.) Buffet-päivällisellä saimme aikaan aikamoisen sotkun (tai no, meidän neiti sai), mutta henkilökunta oli maailman ystävällisintä ja hymyileväisintä sotkusta huolimatta.
Torstaina suuntasimme suoraa päätä Kolmårdeniin. Hilman matkakestävyys petti tässä vaiheessa kerran, ja neiti oksensi autossa 1,2 kilometriä ennen eläintarhan parkkipaikkaa. Onneksi tuo pahoinvointi jäi reissun ainoaksi kerraksi, ja oli ilmeisesti vain matkapahoinvointia. Kolmården oli todella upea paikka, ja siellä riitti nähtävää. Ja eläimiä siellä todellakin näki ihan eri tavalla kuin Korkeasaaressa. Minulla oli kohokohta köysirata-ajelu, jolloin menimme eläinten aitausten yli. Siellä ne kirahvit, karhut, leijonat ja muut olivat kaikessa rauhassa, kun me liitelimme parhaillaan vain pari metriä ylempänä.
Kolmårdenista ajoimme yöksi lähellä Nyköpingiä sijaitsevaan Nävekvarniin, jossa oli todella herttainen matkustajakoti. Iltapalaa haimme lähikaupasta, ja sitä olikin mukava syödä piknik-henkisesti vandrarhemin pihalla. Tuolla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta jatkoimme matkaa seuraavana päivänä suunnitelman mukaisesti. Edessä oli meidän reissun pisin ajomatka, kolme tuntia Vimmerbyhyn. Vimmerbyn lähellä sijaitsee Rokulla Pensionat, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Rokulla oli myös aivan mahtava paikka majoittua. Idyllinen ympäristö, hevoset laidunsivat aitauksessaan, valtavan suuri piha lasten juosta jne. Siellä majoittui myös paljon muita lapsiperheitä.
Lauantain vietimme Astrid Lindgrenin maailmassa, joka oli oikein ihanteellinen paikka lasten kanssa vietettäväksi. Vaikka kyseessä on yksi Ruotsin suosituimmista turistikohteista, oli siellä leppoissa tunnelma ja tilaa olla. Pepin pääsi näkemään aivan lähietäisyydeltä, kuten myös monet muut tutut Lindgrenin hahmot. Itse puisto oli todella huolella toteutettu. Minun lempparipaikkojani siellä olivat Ruusu- ja Kirsikkalaaksot, ja myös Ronja Ryövärintyttären maisemat (Matti's borg) oli todella hieno. Aaron taisi tykätä eniten liukumäistä, tai sitten suihkulähteistä, joissa sai kastella itsensä. Ruoka tuolla puistossa oli todella hyvää, eikä lainkaan mitään pikaruokamättöä, mihin teema-/huvipuistoissa useimmiten törmää. Koko ajan jossakin päin puistoa oli menossa jonkinlainen näytelmänpätkä, ja näyttelijät myös kiertelivät puistossa ja juttelivat lapsille. Harmi vain, että emme olleet siellä kahta päivää, sillä nyt näi (minulta) muutama paikka näkemättä :D Saltkråkan jäi ainakin seuraavaan kertaan vielä...
Sunnuntaina ehdimme käydä vielä Kissankulmassa, eli paikassa, jossa Eemeli-filmit on 70-luvulla kuvattu. Paikan omistajat ovat pyrkineet säilyttämään sitä mahdollisimman paljon sen aikaisessa asussa, eli verstaskin oli vielä paikallaan. Aaron oli maailman onnellisin pikkupoika siellä Eemelin verstaassa, eikä olisi millään lähtenyt pois. Lapset ihastelivat lehmiä, sikoja ja kanoja. Pupuja pääsi oikein silittämäänkin. Päärakennukseen ei päässyt sisälle, kun paikka tosiaan on jonkun perheen (kesä)kotina, mutta ulkoapäin sitä sai ihailla. Lipputanko jäi siihen privaatti-alueen aidan toiselle puolelle, joten sinne ei tällä kertaa hilattu ketään.
Sunnuntaina ajoimme meidän perheen kesken Linköpingiin, jossa yövyimme hotellissa. Linköpingiin saavuimme hieman liian myöhään nähtävyyksiä ajatellen. Gamla Linköpingissä olivat kaikki putiitit ja museot menneet kiinni jo neljältä, kun me tulimme sinne vasta viideltä. Siellä oli kuitenkin oikein mukava kävellä. Maanantai-aamuna kävimme vain keskustassa ihanassa jäätelöbaarissa herkuttelemassa, ja vilkaisimme nopeasti tuomiokirkon. Linköpingissä olisi ollut muutakin nähtävää, mutta meillä oli niin vähän aikaa siinä aamupäivästä, ettei viitsinyt lähteä mihinkään. Olisi vain harmittanut olla tunnin verran jossain museossa, jossa olisi paljon enemmän nähtävää.
Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa ja laivaa. Tukholman päässä laivaan pääsi heti sisään, mikä oli mukavaa verrattuna Helsingin jonotukseen. Laivassa suoritimme suurinpiirtein samat kuviot kuin menomatkallakin. Pallomeri, buffet ja maisemien ihmettelyä.
Tässä lyhyesti matkaselostus. Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen leppoisuus, iloiset ihmiset ja aurinkoinen sää :)
Lähdimme siis viime keskiviikkona reissuun Viking Mariellalla ystäväperheen kanssa. Aaron oli odottanut laivalle pääsyä jo pitkään, ja oli ihan tohkeissaan kaikesta uudesta. Kannella katselimme, kuinka Helsinki jäi taakse. Lapset juoksivat ja hihkuivat, aurinko paistoi. Lapset pääsivät pomppimaan myös pallomereen, joka oli Aaronin toiveissa ollut kovasti. Hytissä pikkuherra ihmetteli yläsänkyjä, ja ei millään meinannut uskoa, että pääsee isin kanssa nukkumaan sinne. (Onneksi laivalla sai lainaksi turvalaitoja.) Buffet-päivällisellä saimme aikaan aikamoisen sotkun (tai no, meidän neiti sai), mutta henkilökunta oli maailman ystävällisintä ja hymyileväisintä sotkusta huolimatta.
Torstaina suuntasimme suoraa päätä Kolmårdeniin. Hilman matkakestävyys petti tässä vaiheessa kerran, ja neiti oksensi autossa 1,2 kilometriä ennen eläintarhan parkkipaikkaa. Onneksi tuo pahoinvointi jäi reissun ainoaksi kerraksi, ja oli ilmeisesti vain matkapahoinvointia. Kolmården oli todella upea paikka, ja siellä riitti nähtävää. Ja eläimiä siellä todellakin näki ihan eri tavalla kuin Korkeasaaressa. Minulla oli kohokohta köysirata-ajelu, jolloin menimme eläinten aitausten yli. Siellä ne kirahvit, karhut, leijonat ja muut olivat kaikessa rauhassa, kun me liitelimme parhaillaan vain pari metriä ylempänä.
Kolmårdenista ajoimme yöksi lähellä Nyköpingiä sijaitsevaan Nävekvarniin, jossa oli todella herttainen matkustajakoti. Iltapalaa haimme lähikaupasta, ja sitä olikin mukava syödä piknik-henkisesti vandrarhemin pihalla. Tuolla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta jatkoimme matkaa seuraavana päivänä suunnitelman mukaisesti. Edessä oli meidän reissun pisin ajomatka, kolme tuntia Vimmerbyhyn. Vimmerbyn lähellä sijaitsee Rokulla Pensionat, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Rokulla oli myös aivan mahtava paikka majoittua. Idyllinen ympäristö, hevoset laidunsivat aitauksessaan, valtavan suuri piha lasten juosta jne. Siellä majoittui myös paljon muita lapsiperheitä.
Lauantain vietimme Astrid Lindgrenin maailmassa, joka oli oikein ihanteellinen paikka lasten kanssa vietettäväksi. Vaikka kyseessä on yksi Ruotsin suosituimmista turistikohteista, oli siellä leppoissa tunnelma ja tilaa olla. Pepin pääsi näkemään aivan lähietäisyydeltä, kuten myös monet muut tutut Lindgrenin hahmot. Itse puisto oli todella huolella toteutettu. Minun lempparipaikkojani siellä olivat Ruusu- ja Kirsikkalaaksot, ja myös Ronja Ryövärintyttären maisemat (Matti's borg) oli todella hieno. Aaron taisi tykätä eniten liukumäistä, tai sitten suihkulähteistä, joissa sai kastella itsensä. Ruoka tuolla puistossa oli todella hyvää, eikä lainkaan mitään pikaruokamättöä, mihin teema-/huvipuistoissa useimmiten törmää. Koko ajan jossakin päin puistoa oli menossa jonkinlainen näytelmänpätkä, ja näyttelijät myös kiertelivät puistossa ja juttelivat lapsille. Harmi vain, että emme olleet siellä kahta päivää, sillä nyt näi (minulta) muutama paikka näkemättä :D Saltkråkan jäi ainakin seuraavaan kertaan vielä...
Sunnuntaina ehdimme käydä vielä Kissankulmassa, eli paikassa, jossa Eemeli-filmit on 70-luvulla kuvattu. Paikan omistajat ovat pyrkineet säilyttämään sitä mahdollisimman paljon sen aikaisessa asussa, eli verstaskin oli vielä paikallaan. Aaron oli maailman onnellisin pikkupoika siellä Eemelin verstaassa, eikä olisi millään lähtenyt pois. Lapset ihastelivat lehmiä, sikoja ja kanoja. Pupuja pääsi oikein silittämäänkin. Päärakennukseen ei päässyt sisälle, kun paikka tosiaan on jonkun perheen (kesä)kotina, mutta ulkoapäin sitä sai ihailla. Lipputanko jäi siihen privaatti-alueen aidan toiselle puolelle, joten sinne ei tällä kertaa hilattu ketään.
Sunnuntaina ajoimme meidän perheen kesken Linköpingiin, jossa yövyimme hotellissa. Linköpingiin saavuimme hieman liian myöhään nähtävyyksiä ajatellen. Gamla Linköpingissä olivat kaikki putiitit ja museot menneet kiinni jo neljältä, kun me tulimme sinne vasta viideltä. Siellä oli kuitenkin oikein mukava kävellä. Maanantai-aamuna kävimme vain keskustassa ihanassa jäätelöbaarissa herkuttelemassa, ja vilkaisimme nopeasti tuomiokirkon. Linköpingissä olisi ollut muutakin nähtävää, mutta meillä oli niin vähän aikaa siinä aamupäivästä, ettei viitsinyt lähteä mihinkään. Olisi vain harmittanut olla tunnin verran jossain museossa, jossa olisi paljon enemmän nähtävää.
Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa ja laivaa. Tukholman päässä laivaan pääsi heti sisään, mikä oli mukavaa verrattuna Helsingin jonotukseen. Laivassa suoritimme suurinpiirtein samat kuviot kuin menomatkallakin. Pallomeri, buffet ja maisemien ihmettelyä.
Tässä lyhyesti matkaselostus. Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen leppoisuus, iloiset ihmiset ja aurinkoinen sää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)