Hilman 6kk-neuvola

Tänään käytiin Hilman puolivuotistarkastuksessa. Neiti kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Pituutta oli viime kerrasta tullut sentti lisää, eli nyt Hilma on 66 cm pitkä. Painoa oli tullut kolmisensataa grammaa, eli tällä hetkellä 7305 g. Pään ympärys oli 42 cm. Kortissa sanotaan, että "Rauhallinen tyttö. Ryömii, nauraa, jokeltaa. Ei vierasta. Kasvaa normaalisti. Kehitys ikätasolla."

Molemmat lapset saivat influenssarokotteen, ja Hilma saa vielä tehosteen kuukauden päästä. Aaronin rokotukseen varauduin lahjonnalla. Siinä vaiheessa, kun täti lähti hakemaan rokotetta, minä kaivoin laukusta Klainarin (Autot-elokuvasta). Sanoin, että Aaron saa sen rokotteen jälkeen, kun on oikein reipas poika. Täti tuikkasi piikin, Aaron vähän kitisi ja väänteli, mutta sai sen Klainarin heti piikin jälkeen, ja paha mieli unohtui sitten aika nopeasti.

Viime viikolla otettiin ihan rauhallista kotielämää. Mumuska ja vaari viihdyttivät meitä alkuviikosta. Lisäksi ulkoilimme, teimme lumihommia ja touhusimme kotona. Leivoimme pipareita ja torttuja. Lisäksi kävimme Hilman korvakontrollissa, ja lääkäri totesi korvat terveeksi.

Tapahtui toissaviikonloppuna: Tuukka ajoi auton talliin, ja auton pysähdyttyä Aaron kipitti sinne perässä. Tuukka alkoi laittaa lohkolämmittimen piuhaa kiinni, ja nojasi samalla toisella kädellä autoon, jolloin auto vähän heilahti. Aaron huomasi tämän heilahduksen, huudahti "minä autan isiä" ja nojasi kaksin käsin autoa vasten, ettei auto enää enempää liikkuisi.

Örrepalakeista vielä, että eilen Aaron sitten jo toivoi taas, että "mennään örrepalakkien keikalle". Ihme pikkuherra.

rokrok. not.

Käytiin tänään katsomassa Örrepalakkeja toistamiseen. Mukana oli koko perhe, ja äidin ja isin odotukset olivat korkealla. Mutta. Päiväunet jäivät väliin, kun herättiin niin myöhään. Salissa oli hämärää. Istuuduttiin liian lähelle lavaa. Katastrofin ainekset olivat kasassa. Tuukka lähti kahden kappaleen jälkeen itkevän Aaronin kanssa eteisen puolelle, ja minä seurasin Hilman kanssa myöhemmin perässä. (Neiti oli ihan coolina). Ei kuitenkaan luovutettu, vaan hivuttauduttiin pikkuhiljaa takaisin salin puolelle. Sieltä isin sylistä Aaron sitten katseli rakkaita örrepalakkejansa. Tunnisti kyllä kappaleita, mutta ei taputtanut, ei hymyillyt, eikä näyttänyt olevan kivaa. Ei kuitenkaan itkenyt. Ja mentiinpä lopuksi hakemaan nimmarikortti, jota pikkuherra rutisti kotimatkan tiukasti käteensä. Kotona sanoi, että siellä oli pimeää ja musiikki oli kovalla. Olisikohan se sitten väsymyksen kanssa ollut liikaa? Tiedä häntä. Taidetaan jättää keikat kuitenkin vähäksi aikaa väliin, ja katsellaan vain dvd:tä.

vanhoja kuvia

Tulipas syömiskuvia Hilmasta. Kuningatarsose ei oikein uponnut, vaikka hetken sitä arpoikin... Ja yksi kuva Aaronin maalaamisesta :)

Hilma 6 kk

Siitä on nyt puoli vuotta ja reilu tunti, kun sain tuhisen pikkuneidin syliini. Miten se aika näin livahti? Vastahan se oli eilen...

Tänään Hilma sai ensimmäisen kerran maistaa kaurapuuroa. Ja yllätyksekseni se upposi todella hyvin! Omenasose sen jälkeen ei sitten taas ollenkaan. Neiti sai tänään myös lusikan kärjestä hieman päärynää, mutta sekin aiheutti irvistyksen. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Eihän tässä näiden syömisen kanssa mikään kiire ole.

Salla ja Lotta (ja Sallan maha) kävivät tänään pitkästä aikaa kylässä. Aaron olikin jo monta monituista kertaa kysellyt heidän peräänsä... Tässä päivällisellä muisteltiin sitten Sallan vauvamahaa, ja käytiin seuraava keskustelu:
Aaron: Sallalla oli niiiiin iso maha
Äiti: niin, Sallalla oli iso maha
Aaron: Isillä on niiin iso maha
Äiti: Ei, isillä on pienempi maha kuin Sallalla. Isillä ei ole vauvaa mahassa...
Aaron: Isillä on Vähän Iso maha.

pelkoa muskarissa

Viime viikolla Aaron sai sätkyn muskarissa, kun siellä sammutettiin valot, ja päälle jäi vai vähän värivaloja. Tällä viikolla sama toistui, ja Tuukka oli joutunut poistumaan Aaronin kanssa toiseen huoneeseen. Olivat menneet takaisin sitten, kun valot laitettiin päälle. Minä en tiedä, että mikä sitä siinä pelottaa, kun ei se pimeys voi olla... Kotona pikkuherra menee usein ihan oma-aloitteisesti pimeään kylppäriin tai vessaan, joskus taskulampun kanssa, toisinaan ilman. Huutelee sieltä, että "minä olen täällä pimeässä". Pitänee ennen ensi viikon muskaria keskustella asiasta Aaronin kanssa. Tänään jo puhuimme siitä, ja kokeilimme Aaronin kanssa omia värivaloja vessassa taskulampun ja silkkipaperin avulla. Pieni ei olisi malttanut tulla sieltä vessasta pois!

Hilman kanssa on menty nyt öisin yhtä tuttirumbaa. Ja varmasti sambaa ja salsaakin. Yleensä neiti on mennyt unille kahdeksan ja yhdeksän välillä. Saatta kerran, pari herätä tutin puutteeseen illan aikana, mutta varsinainen heräily alkaa puolen yön tienoilla. Yleensä olen antanut tissiä siinä puolen yön aikoihin, mutta sekään ei varsinaisesti rauhoita tilannetta. Heräilyä jatkuu, kunnes minä luovutan, ja otan neidin viereen (tissille) nukkumaan. Joskus jaksan kahteen asti, viime yönä peräti kolmeen. En tiedä, että vaivaisivatko ne korvat vieläkin (ei muuten vaikuta kipeältä, ja nukahtaminen on ollut helpompaa kuin silloin), vai olisiko nyt ne hampaat tulossa. Yhtä kaikki, muistelen kaiholla kesää ja aikoja, jolloin pikkuneiti nukkui välillä aamukuuteen asti heräämättä...

Isänpäivää

Aaron ei ole erityisen hyvä pitämään salaisuuksia. Olimme torstaina askarrelleet Tuukalle korttia, ja eilen teimme kakkua. Aaron sitten kesken iltatoimien alkoi kysellä "missä on isänpäiväkortti?", ja tietysti Tuukan kuullen :D No, osasihan Tuukka jotain olettaakin, että korttia saattaisi olla tulossa... Tänä vuonna kortissa näkyy Aaronin oma tahto: pikkuherra kun halusi piirtää vain tummanvihreällä värillä. Minä kovasti yritin ehdotella, että laittaisiko myös vaikka punaista, mutta ei.

Isänpäivää vietettiin rauhallisissa merkeissä. Nukuimme pitkään, ja sen vuoksi emme ehtineet peuhupäivään. Tuukalle laitettiin aamupala valmiiksi, ja syötiin yhdessä kakkua. Lounaalla kävimme lasimuseon kahvila-ravintolassa. Lisäksi päivään on kuulunut lepäilyä ja riehumista, sopivissa annoksissa :)

On meillä maailman paras isi!

unipupun kylpypäivä

Aaronin rakas unipupu pääsi tänään kylpyyn. Tai tarkemmin sanottuna pupu kiikutettiin pesukoneeseen. Pesukoneen pyöriessä käytiin pupua katsomassa pari kertaa, ja voi sitä riemua, kun pupua sai taas halata. Minun käskystäni pupu jäi kuitenkin vielä kylppäriin kuivumaan. Aaron oli kyllä maailman herttaisin, kun jäi minun lähdettyä vielä halimaan ja pusimaan pupua :D Tänä yönä hänellä on käytössään varapupu. Tällä kertaa teki kyllä tiukkaa luopua pupusta illaksi, mutta suostui tuo pikkuherra lopulta.

Hilman syömätreenit jatkuvat yhä. Ei mene vielä kovin kehuttavasti :D Neiti on oikein mestari napsauttamaan suun kiinni lusikan edessä. Vähän voi huulilta maistella kielen kärjellä, jos siihen sattuu jotakin jäämään. Jos sinne suuhun saa jotakin ujutettua, niin Hilma yleensä pitää suun niin kauan auki ja ähisee, kunnes sose valuu väärään kurkkuun. Sitten köhitään ja yökitään. Ilmeellään yrittänee kertoa, että "äiti, ota tää mössö pois mun suusta!". Ja jotta pikkuneiti suostuu yhtään makustelemaan, on soseen oltava juuri oikean lämpöistä. Myös hedelmäsoseiden. Tähän mennessä listalle on päässyt bataatti, kuningatarsose, aurinkoinen (en muista, mitä siinä oli...) ja bataatti-peruna. Yllättäen näistä parhaiten on nyt mennyt bataatti ja bataatti-peruna. Niissä on ollut rintamaitoa vähän mukana, liekö se vaikuttaa? Näitä Hilma on jopa pari lusikallista syönyt. Siis vauvan pikkulusikallista. Ei teelusikallistakaan. Eiköhän tuo Hilmuliini kuitenkin joku päivä opi syömään, ja jopa nauttimaan siitä. Ei tässä vielä mitään kiirettä ole.

punainen lippu

Aaronin lempikirjoja on synttäreistä asti ollut Puksu, pikku veturi. Kirjassa mainitaan myös punainen lippu, joka heilahtaa, ja tällöin junan pitää pysähtyä. Aaron on aika usein heilutellut yhtä jos toistakin lappusta "punaisena lippuna", väreistä sen koommin välittämättä. Eilen sitten heilutteli sinistä paperia, ja minä sitten lopulta sain aikaiseksi kyhättyä ihan oikean punaisen lipun. Materiaaleina oli vanha syömäpuikko, punaista paperia ja erikeeperiä. Enpä uskonut, millainen menestys tuo kyhäelmä olisi :D Lippua heiluteltiin vähän väliä koko ilta, ja nukkumaanmennessä tuli vallan kriisi, kun punaista lippua ei saanut ottaa sänkyyn mukaan. Lipun perään itkettiin kauan. Lopulta yritimme ehdottaa, että olisi erikseen "yölippu", eli pelkkä punainen paperinpalanen. Ei mennyt läpi... Mutta ei saanut kuitenkaan "päivälippua" mukaan sänkyynsä. Aamulla se punainen lippu sitten bongattiin heti, ja heiluteltiin taas. Heilutellessa kuuluu hihkua "punainen lippu heilahtaa". Toisinaan kuullaan myös fraasit "vaikka mikä olisi, junan pitää pysyä raiteilla".

Tänään tehtiin taas vaihteeksi terveyskeskusreissu lasten kanssa, kun Aaronin oikea silmä alkoi eilen punoittaa ja rähmiä. Tänään sitten vasenkin silmä oireili vähän, joten pakkohan se oli lähteä. Sairaanhoitajalle päästiin nopeasti, ja saatiin resepti silmätipoille. Niitä pitäisi laittaa 2-6 tunnin välein, ja siinä onkin oma operaationsa. Aaron ei ole erityisemmin tykästynyt tippoihin... Toivottavasti kuitenkin auttavat nopeasti.

Hilmalla tuli eilen yksi etappi ohitettua, kun neiti alkoi ryömiä. Yhtäkkiä hän vain ponnisti eteenpäin. Matka ei päätä huimannut, mutta eteenpäin kuitenkin meni - ja isikin ehti näkemään! Tänään Hilma ei hirmusti edennyt, kun oli enemmän sylittelytuulella. Hilman ruokalistalle on nyt lisätty kuningatarsose. Eilen meni ensimmäistä kertaa, tänään yritettiin uudestaan. Tämänpäiväinen kerta oli vain aikamoinen shokki, kun sose olikin jääkaappikylmää. Hilma piti suutaan niin kauan auki, että sose valui väärään kurkkuun, ja sitten yskittiin. Ei auttanut kuin sosetta lämmittämään... Ei se siltikään mennyt kovin hyvin alas. Huomenna uudestaan :)

prinsessa

Kävimme tänään pankissa aamupäivällä, ja poislähtiessä kansallispukuinen romaninainen (ihan kotimainen sellainen), piti meille ystävällisesti ovea auki. Aaron katseli tätä naista tarkkaan, ja sanoi sitten minulle kovaan ääneen "kato äiti, prinsessa". Hymyilytti sekä minua, että naista.

Päivä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Leikkipuistoa, ruokailua, päiväunia, leikkiä. Aaron olisi kovasti halunnut maalata sormiväreillä, mutta ne ovat loppu tällä hetkellä. Oli jo lähdössä kauppaan ostamaan lisää.

Hilma taitaa olla äidin tyttö. Olin Aaronin kanssa suihkussa iltasella, ja Hilma oli sen aikaa Tuukan kanssa. Kun sitten tulimme suihkusta, ja Hilma äkkäsi minut, sai pikkuneiti hirmuisen itkukohtauksen. Alahuuli vallan nurinpäin, ja hyvin loukkaantunut ilme kasvoillaan. Neiti rauhoittui heti, kun pääsi äidin syliin. Pitäisi varmaan ottaa Hilmalle isi-kuuri...

kevyen liikenteen väylä

Tänään olimme Aaronin ja Hilman kanssa kävelyllä, kun Aaron bongasi kävely- ja pyörätien liikennemerkin. Kommentoi siihen, että "tuossa on isi ja Aaron". Ja kyllähän siinä oli iso ihminen ja pieni ihminen käsi kädessä.

Tänään herra osoitti lounaalla omaa tahtoa oikein kunnolla. Osansa saattaa olla myös mustasukkaisuudella. Oltiin siinä jokunen aika Aaronin kanssa syöty, kun Hilma heräsi. Aloin sitten antaa myös Hilmalle lounasta, eli bataattia (joka muuten meni jo varsin kivasti). Aaron keksi, että "haluan bataattia". Lopulta suostuin, ja annoin hänelle lusikkaan bataattia. Aaron hyvin epäilevästi katsoi oranssia mössöä lusikassaan, ja totesi, että "äiti ottaa bataatin pois". Ja kun otin pois, niin halusi uudestaan. En antanut. Jatkoi pyytämällä lusikkaa. Lopulta huusi nyyhkien, kyyneleet poskia pitkin valuen, että "ha-lu-huan lu-hu-si-ka-han". Raasu pieni. Enkä enää ymmärtänyt, että mitä lusikkaa halusi, kun lusikka sillä oli pöydällä. Lopulta tajusin, että haluaa muka sitä bataattia. Annoin taas. Ja taas äidin olisi pitänyt ottaa bataatti pois. Eli ei sitten kuitenkaan halunnut sitä. Heitin sitten sekä bataatin että lopun ruoan roskiin. (Oli oletettavasti syönyt jo kaiken, mitä oli syödäkseen. Oltiin yli tunti istuttu siinä). Ja sitten itkunsekaisella äänellä halutaan kanaa. Onko surkeampaa pientä otusta nähtykään, krokotiilinkyyneleet ja kaikki. Onneksi äidin syli auttoi, ja siinä sopi rauhoittua. Hilmakin malttoi tämän sylittelyhetken onneksi ihan kiltisti odotella.

Edit: Kun Aaron myöhemmin heräsi päiväunilta, selitti pikkuherra, että kana oli loppu. Ihmettelin, että mitä ihmettä... mutta muistin sitten, että tosiaan heitin ruoanloput menemään. Pieni mies jatkoi sitten, että "Aalonia harmitti.", jonka jälkeen imitoi itseään "haluan kanaa, haluan bataattia", samalla naureskellen. Ihme heppu :)

neljäs päivä bataattia

Ja nyt Hilmalle alkaa ehkä jo vähän maistua. Ainakin avasi suun muutaman kerran, makusteli ja nielaisi. Määrä ei vielä päätä huimaa, mutta yli ruokalusikallinen meni kuitenkin.

Tänään kävimme aamusta Hilman muskarissa, jonne ehdimme juuri alkulaulua laulettaessa. Muskarissa Aaronin sanoin laulettiin ja leikittiin. Kotiin tulimme kaupan ja leikkipuiston kautta. Leikkipuisto oli taas aivan tyhjä klo 10.45. Ei ristinsielua. No, leikki Aaron siellä ihan hyvin yksinkin. Iltapäiväksi pitäisi kehitellä jotakin kivaa, kun Aaronin muskari on peruttu tältä päivältä. Tai sitten katsomme Autot-elokuvaa... :D