Viikon touhuja

Sunnuntaina meillä kävi kylässä ystäväperhe. Ja heillä oli mukanaan kaksivuotias, iki-ihana Kerttu-tyttö. Aaron taisi vähän ihastua :) Kaksikolla näytti menevän oikein mukavasti. Jossakin vaiheessa bongasin heidät keittiön pöydän alta kikattelemasta naamat vastatusten, jossakin vaiheessa molemmat kutittivat toisiaan ja nauraa käkättivät. Pitkän aikaa he leikkivät yhdessä lastenhuoneessa ihan kaksistaan. Ja Kertun lähtiessä kotiin vielä halasivat. Ja kyllä Kertusta on tämän visiitin jälkeen puhuttu :)





Maanantaina meillä oli pizzapäivä. Aaron pääsi ihan itse leipomaan pizzaa. Kaatoi vedet kulhoon, sekoitti hiivaa ja kaatoi myös jauhot kulhoon. Ruokaöljynkin kaatoi, tosin ensin hörppäsi lusikasta omaan suuhuunsa... Ja sitten kun äiti oli vaivannut taikinan, levitti pikkuherra vielä täytteet isin kanssa. Tosin herkkusieniä taisi mennä enemmän omaan suuhun kuin pizzan päälle.



Tiistaina meillä kävi neuvolantäti katsomassa Hilmaa. Hilma parkui täyttä huutoa, kun täti punnitsi, mutta saatiin punnittua silti. Hippusta vaille neljää kiloa näytti haikaravaaka. Eli ehkä noin 3970 g, arvioi täti. Hyvin on saatu syntymäpaino jo kiinni ja menty ylikin. Muutenkin Hilma vaikutti aivan terveeltä ja normaalilta tytöltä. Jäntevä on, kuten oli Aaronkin. Pahkat eivät vielä ole laskeutuneet, mutta ovat kyllä jo pienentyneet.

Tiistaina Hilma sai myös ensimmäisen kylvyn kotona.







Tällä viikolla meillä on käynyt jo enemmän vieraita Hilmaa ihastelemassa. Hilma ei tosin ole vieraista ollut moksiskaan, mutta Aaron on viihtynyt oikein hyvin :) Ja tänään kävimme Aaronin iloksi HopLopissa riehumassa. Aaron oli oikein elementissään, kun sai juosta ja mennä. Viimeksi taisimme käydä HopLopissa, kun Aaron oli jotain vuoden ikäinen, ja silloin pikkuherra ei vielä niin paljon saanut siitä irti. Nyt hän pystyi itse kiipeillä siellä paremmin, ja vaikutti olevan oikein hauskaa. Aaron ja isi temmelsivät pääosin siellä "isompien" puolella, ja parasta taisi olla liukumäki ja pallomeri. Kuvissa Aaron on kuitenkin pienten (alle neljävuotiaiden) puolella, rakentamassa tornia ja kuplan sisällä.






Ja loppuun vielä pari kuvaa Aaronista turvarepun kanssa. Ostin tuollaisen turvarepun, kun Aaron tykkää kovasti kävellä itse, enkä minä kuitenkaan tässä keskusta-alueella kovin mielelläni anna herran juosta vapaana. Aaron kun on niin kovin nopea liikkeissään, ja pitäisi olla silmät selässäkin. Apinan hännästä voi siis pitää kiinni, ja lapsi pysyy lähellä. Eli siis söpöt valjaat... Aaronkin näytti tykkäävän apinasta kovasti, ja kun isi pihassa irrotti hännän, niin Aaronpa vaati hännän takaisin kiinni :D