Tuukka on ollut nyt kolme päivää töissä. Ja minä olen siis ollut lasten kanssa kotona. On toisaalta mennyt paremmin kuin odotin, mutta kyllähän niitä epätoivon hetkiäkin on mahtunut jo mukaan.
Suurin ongelma lienee siinä, kun yritän nukuttaa Hilmaa, ja Aaron on myös hereillä. Eihän tuo pikkuherra vielä mitenkään ymmärrä, että jos hän nyt malttaisi viisi minuuttia, niin sitten äidillä olisi paljon enemmän aikaa keskittyä vain häneen. Eli kun minä yritän saada Hilmaa nukahtamaan, niin Aaron häärii ja pyörii siinä ympärillä. "äiti, äiti". Ja höpöttää omiansa, paukuttaa rumpukapuloilla, hyppii sängyllä, menee piiloon "missä se Aalo on?". Ja niinpä pikkuneiti ei nukahda, vaan avaa aina silmänsä, kun isoveli jotain siinä tohottaa.
Joo, voishan sitä pienempää kantaa liinassa tai repussa, mutta kun olisi niin paljon näppärämpää, jos siinä rinnustalla ei olisi aina sitä vauvaa. Voisi helpommin kumarrella, pukea Aaronille vaatteet päälle, laittaa ruokaa jne. Ja pikkuneiti on vakaasti sitä mieltä, että hän nukahtaa vain tissille, ja nukkuu tietysti mieluiten vain sylissä.
Aaron on yhä ihana isoveli, joka suukottaa ja silittää pikkusiskoa, mutta kyllä hänkin on tällä viikolla vaatinut hieman eri tavalla huomiota. Syliin pitäisi päästä enemmän, ja perässä ollaan ihan koko ajan. Eniten ongelmia lienee kuitenkin puurojen kanssa. Aaronhan osaisi syödä itse, mutta kun hän ei tällä hetkellä halua syödä itse. "äiti/isi syöttää". Ja kun se ei aina onnistuisi, kun pitäisi samalla imettää tai sylitellä Hilmaa. Ja puuroilut sitten venyvät ja venyvät. Kuitenkin haluaisin, että ruokailuissa säilyisi positiivinen tunnelma, ettei se olisi pelkkää komentamista. Mutta en halua lyödä sitä ruokahetkeä ihan pelleilyksikään. Jos jollakulla on vinkkejä siihen, miten lapsen saa syömään itse (edes osan annoksestaan), niin otan vastaan!?
Hilmalla on ollut jonkin verran vatsavaivoja, ja niitä tuo raasu nytkin itkee isin kanssa. Toivottavasti menisi ohi, eikä tulisi koliikkia. Muuten neiti on hyvin sopuisa. Nukkuu, syö ja kakkaa. Väliin on jo jopa hetken hereillä. Huomenna neuvolaan.
2 kommenttia:
Niin tuttua luettavaa... :) Voin lohduttaa, että epätoivon hetket vähenee, vaikka edelleen niitäkin tulee.
Tuo ruokailu oli meillä ihan samanlaista. Mitään vinkkiä en osaa sanoa, että kuinka saisit sen sujumaan yhtä hyvin kuin ennenkin. Meillä kokeiltiin varmaan kaikki konstit syöttämisestä komentamiseeen ja syömättömyyteen. Aika teki tehtävänsä ja nykään Kerttu taas syö kiltisti itse (pääsääntöisesti).
Toivottavasti Hilman mahavaivat loppuvat pian.
Kerttu muuten meinas yks päivä ihan yllättäen: "Mä oon pikkutyttö ja Aalon myös, eiku Aalon onkin pikkupoika." :D
Kiitos Henna lohduttavista sanoista! :) Eli odotellaan sitten vain kärsivällisesti...
Aaronkin muistelee Kerttua hyvin usein! "Kerttu kutitti" on hyvin yleisesti toistunut lause...
Lähetä kommentti