Pojat on poikia?

Me emme ole mitenkään erityisemmin ohjailleet Aaronia "poikaleikkeihin", mutta ne nyt tällä hetkellä näyttävät herraa viehättävän enemmän kuin "tyttöleikit". No, ei meillä nukkea (vielä) ole kotona, mutta ei meillä ole kuin yksi auto ja yksi veturi, jos niitä haluaa pitää poikamaisempina leluina. Ja tätä autoa Aaron on yleensä vain syönyt. Siksipä eilen yllätti, kun olimme Aaronin serkun ristiäisissä, ja Aaron juhlapaikalla suuntasi kohti leikkinurkkausta ja autoja. Sielläkin niitä autoja toki söi ja maisteli, mutta myös työnsi lattialla eteenpäin ja päristeli. Ja sama on jatkunut kotona – tosin junakin sanoo "prrrrrm prrrrm" eikä "tsukutsuku", kuten minä ajattelisin. Mutta ei se niin tarkkaa ole...

Aaron osaa nykyään myös heittää palloa, kun aiemmin sitä on vain potkittu. Toisinaan Aaron heittää pallon pienen matkan päähän, konttaa perässä, nousee tukea vasten seisomaan ja potkaisee sitten. Sitä on lysti katsella :)

Tanssissakin meidän rokkipoika on edistynyt: enää hän ei pelkästään hytkytä peppua, vaan musiikista riippuen saattaa keinua puolelta toiselle tai tömistää jalkojaan. Tänään hän oli myös hyvin rock-uskottava, kun kesken tanssin irrotti otteen tuesta ja nosti molemmat kädet ilmaan, yhä samalla keinuen ja nostellen hieman jalkojaan vuoronperään. (Biisi oli Myskihärkäloitsu, kohta "sudet ulvoo").

Ellinoora-serkun ja Aaronin juhlaeleganssia.