Suuri askel Aaronille! Ensimmäiset askeleet ilman tukea on siis otettu. Kolme askelta heti kärkeen. (Tämän jälkeen vain pari askelta kerrallaan.) Aivan yllättäen puun takaa tuli tämä, en olisi ihan vielä uskonut lähtevän. Aaron seisoi ensin Tuukkaa vasten, mutta irroitti sitten otteensa voidakseen hypellellä lelua paremmin. Yhtäkkiä pikkuherra sitten laittoikin tassua toisen eteen ja eteni nojatuolin luo. Voi hyvänen aika sentään.
Tänään herra on voinut jo paremmin. Yökin meni rauhallisemmin kuin odotin. Toki Aaron sai nukkua meidän välissä, kun eihän toipilasta hennonut laittaa yksin omaan sänkyyn... Aamulla kädet eivät näyttäneet vaivaavaan enää ollenkaan. Päiväunille laitettiin silti ekstrakerros bepanthenia ja lapaset käteen. Harmi vain, että jätkä ei näytä oppineen vielä, että uuni on "poppa". Ihan samalla tavalla se siihen nousee kuin ennen tapaturmaakin. Pitää siis vahtia silmä kovana, mikäli uuni on päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti