Uusia taitoja ei viime päivinä ole kertynyt, mutta vanhoissa taidoissa on kehitytty. Nykyään Aaron nousee jo pystysuoraa seinää vasten, siis ilman, että olisi mitään kädensijaa. Laskeutuminen sujuu sekin useimmiten varsin näppärästi. Eilen ja tänään Aaron on hyvin tarkasti tutkinut kirjan toimintaa: käännellyt sivuja ja availlut läppiä. Istuminen on jo niin normaalia, ettei siihen enää ymmärrä kiinnittää huomiota. Ja nopeutta tuossa pienessä vesselissä riittää, kun hän konttailee ympäri asuntoa.
Aaron tykkää, kun isi päristää mahaa
Hauskimmat lelut eivät välttämättä ole kovin monimutkaisia
Ja toki kaikkea pitää maistaa
Isi rokkaa...
... ja Aaron rokkaa
Pärisyttävän hyvää musiikkia!
Aaron epäilee, että kitara ei ole aivan vireessä
Ruokaillessa harvoin ollaan näin iloisia, mutta ans olla, kun kamera on paikalla :D
Välillä menee suu suppuun
Voiko enempää nauraa tunteella? Että tuo hampaaton hymy on sitten ihana (vaikka itse sanonkin...)
3 kommenttia:
Voi mikä positiivinen poika!! Olen näkevinäni Aaronissa (suun seudulla) Pasilan Ukkoa, Antin isää. Mutta toisaalta, voi muistuttaa myös Karinin isänisää. Joku piirre sieltä ja toinen tuolta :) Ukko oli tosi kiva ihminen ja olisi ollut onnellinen näistä pienistä ihmistaimista:)
Mummilta suukkoja!
Ihania kuvia! Ja varmaan ihana poika.
Kiitos Lotta, ihana poika tuo onkin, vaikka mielipiteeni lienee hieman puolueellinen :D
Aaron lähettää mummille (ja samalla myös mumuskalle ;) suukkoja takaisin! Aaron on juuri alkanut "antaa suukkoja", tai näin me tulkitaan niitä limaisia, suu auki poskeen kiinni -lähestymisiä...
Lähetä kommentti