karhukävelyä, ainakin melkein

Tänään menimme jännityksellä vauvauintiin. Aaron oli herännyt jo yhdeksältä, joten käsissä olisi voinut olla pieni itkuraivari-vauva, mutta kaikki menikin ihan hyvin. Ei tälläkään kertaa osallistuttu alkuleikkeihin, mutta kannutettiin kolmesti. Ja loppuleikkiin mentiin jo mukaan. Välillä herra vähän komensi, mutta ei itkenyt altaassa kertaakaan. Aaronista oli todella mielenkiintoista seurata, kun ämpäristä kaadettiin vettä. Vau :)

Tämän viikon uusi juttu on ollut karhukävely. Tästä ei vielä ole saatu napattua kuvaa, mutta eiköhän sekin joskus onnistu. Tämä karhukävely ei ole vielä ihan täydellinen, kun kädet eivät liiku. Aaron siis nostaa pepun niin korkealle ilmaan kuin ikinä saa, kämmenet lattiassa, ja ottaa askeleita päkiöiden varassa, kunnes painopiste siirtyy liian eteen. Tällöin hän mätkähtää mahalleen. Ehkä hän jonain päivänä hoksaa vielä siirtää käsiäänkin, niin sitten mennnään ja vauhdilla :) Tuollakin keinolla pääsee jo eteenpäin, mutta onhan se hitaanlaista.

Puhetta ei vielä tule (ylläri, heh?), mutta äänistä päristely on palannut entistä kovempana takaisin. Nyt päristellään melkein koko ajan. Loppuaika sitten kiljutaan. Jooo-o, Aaron on löytänyt kiljumisen. Tuntuu kivalta, kun toinen kiljaisee korvan juuressa... :D Joskus tulee myös "huu", ääää, ä(päristelyä)ä, ja satunnaisesti joskus jotain tavuja (em, en ym.). Muutaman kerran on tullut se "äiti"-sanakin, mutta ovat tainneet olla vahinkoja.

"Mitä ihmettä?" tuumii Aaron kamerasta

Konttausasento on tosi pop! (Karhukävelystä ei ole vielä kuvaa)

Joskus Aaron on jo niiiiin ison pojan näköinen...