pieni, sitkeä seuramies

Eilen oli jännä päivä, kun Aaron porskutti melkein yksillä päiväunilla koko päivän. Tosin aamulla herättiin vasta puoli kymmeneltä (ihanaa, kerrankin). Ajattelin sitten, että ehkä pieni nukahtaisi autoon, kun lähdettiin Tervakoskelle katsomaan tuttavan pientä poikavauvaa (2,5 viikkoinen, aivan ihana :). No, eihän Aaron tietenkään nukahtanut autoon. Oli siinä vaiheessa ollut hereillä 2,5 tuntia, kun perille päästiin. Kyläiltiin siinä aikamme, ja poislähtiessä tajusin, että Pikkuherra on ollut hereillä viisi ja puoli tuntia yhteen menoon. Huh. Alkuaikoinahan tuo oli tavallista, mutta viimeiset pari kuukautta hän on ollut vain pari tuntia hereillä ja sitten mennyt unille. Eilen pieni sitten kyllä sammahti jo siinä vaiheessa, kun laskettiin turvakaukaloon... Mutta ei kuitenkaan nukkunut kuin sen kotimatkan, eli n. 15 minuuttia. Meni vielä tunti, ennenkuin sain kunnolla päikkäreille omaan sänkyyn.

Nukuttaminen on nykyään jokseenkin haasteellista. Ei nukahda (useinkaan) yksin, vaan vaatii siinä vieressäoloa, silittelyä ym. Ja heti kun hänet lasketaan sänkyyn, alkaa armottomat konttaustreenit. Aaron jaksaa hytkyä siinä konttausasennossa puoliunessakin vaikka kuinka kauan...

Toissa-aamuna Aaron hellytti taas kerran äitinsä aivan täysin. Otin hänet aamulla viereen, kun en jaksanut vielä nousta sängystä. Aaron siinä touhusi omiaan, ähelsi kovasti. Hetkisen verran hän rapisteli minun tyynyäni, ja sitten kömpi sängyssä eteenpäin, laski pään minun pääni viereen tyynylle :) Siinä sitten makoiltiin poski poskessa tyytyväisenä. Pikkuherra käänsi kerran kylkeä, että pääsi vielä lähemmäs... Voiko ihanampaa enää olla? Tänä aamuna teki saman, mutta ei viihtynyt siinä niin kauaa rauhallisena. Läheltä on toki kiva tutkia äidin kasvoja: on hauskaa, kun pieni käsi länttäytyy nenään/poskelle/silmän päälle, ja vierestä kuuluu "öh" :D

Tiistai-illan ilopilleri

karhukävelyä, ainakin melkein

Tänään menimme jännityksellä vauvauintiin. Aaron oli herännyt jo yhdeksältä, joten käsissä olisi voinut olla pieni itkuraivari-vauva, mutta kaikki menikin ihan hyvin. Ei tälläkään kertaa osallistuttu alkuleikkeihin, mutta kannutettiin kolmesti. Ja loppuleikkiin mentiin jo mukaan. Välillä herra vähän komensi, mutta ei itkenyt altaassa kertaakaan. Aaronista oli todella mielenkiintoista seurata, kun ämpäristä kaadettiin vettä. Vau :)

Tämän viikon uusi juttu on ollut karhukävely. Tästä ei vielä ole saatu napattua kuvaa, mutta eiköhän sekin joskus onnistu. Tämä karhukävely ei ole vielä ihan täydellinen, kun kädet eivät liiku. Aaron siis nostaa pepun niin korkealle ilmaan kuin ikinä saa, kämmenet lattiassa, ja ottaa askeleita päkiöiden varassa, kunnes painopiste siirtyy liian eteen. Tällöin hän mätkähtää mahalleen. Ehkä hän jonain päivänä hoksaa vielä siirtää käsiäänkin, niin sitten mennnään ja vauhdilla :) Tuollakin keinolla pääsee jo eteenpäin, mutta onhan se hitaanlaista.

Puhetta ei vielä tule (ylläri, heh?), mutta äänistä päristely on palannut entistä kovempana takaisin. Nyt päristellään melkein koko ajan. Loppuaika sitten kiljutaan. Jooo-o, Aaron on löytänyt kiljumisen. Tuntuu kivalta, kun toinen kiljaisee korvan juuressa... :D Joskus tulee myös "huu", ääää, ä(päristelyä)ä, ja satunnaisesti joskus jotain tavuja (em, en ym.). Muutaman kerran on tullut se "äiti"-sanakin, mutta ovat tainneet olla vahinkoja.

"Mitä ihmettä?" tuumii Aaron kamerasta

Konttausasento on tosi pop! (Karhukävelystä ei ole vielä kuvaa)

Joskus Aaron on jo niiiiin ison pojan näköinen...

kuvapäivitystä

Pikaisesti pari kuvaa päivän päätteeksi. Näissä kuvissa Aaron touhuaa niinkuin vain osaa. Isin kanssa on kiva soitella, etenkin jos saa itse rämpyttää kitaraa :) Lisäksi lukeminen on nyt pop, ja sitä konttausasentoa treenataan jatkuvasti... Ja huomioittehan, että minä en ole laittanut Aaronille tuttia väärinpäin suuhun, vaan sen taidon pikkuherra osaa ihan itse :D Sitten kovin asiantuntevan näköisenä aina hymyilee :)

vauvauintia

Tänään oli taas vauvauinti, ja jännityksellä odotin, että miten tällä kertaa menee. Aaron oli nukkunut juuri sopivasti ennen uintia, ja syötykin oli, että kaiken olisi pitänyt sen puolesta olla hyvin.

Altaassa kuitenkin pieni ei sitten ollutkaan enää kovin tyytyväisen näköinen. Alahuuli väpätti ja parku pääsi muutamaan otteeseen. Jätettiin suosiolla alkuleikit väliin. Ja siellä kun omissa oloissamme rauhassa chillailtiin, niin alkoihan Aaronkin innostua! :) Ohjaajan kanssa juteltiin, ja katsottiin parhaaksi, että tämä kerta (ja seuraavakin) vain ollaan siellä, että oppisi viihtymään, ja ne pari huonoa kertaa pyyhkiytyisi pois mielestä. Ei siis sukellettu, kannutettu tai menty leikkeihin mukaan. Ja hyvin toimi: Aaron hetken rauhoituttuaan alkoi jo läiskytellä vettä, ja uintiasennossa sätki niin kovasti ja jopa hihkui :) Toivottavasti ensi sunnuntainakin unet menevät juuri sopivasti. Ja minä kun olin alussa valmis jo luovuttamaan koko vauvauinnin...

Unista vielä sen verran, että nyt tuosta on tullut ihme yökukkuja. Muutamana viime yönä herralla on ollut ihan omat bileet keskellä yötä. On vain tärppänä, ölisee ja leikkii. No, siinähän leikkii, niin kauan, kuin ei mitään hätää ole. Äiti makaa silmät kiinni sängyssä ja isi nukkuu :) Nukahtaa tuo pienikin sitten jossain välissä uudestaan, mutta kyllä siihen noin tunnin verran menee. Ihme otus.

kovasti kasvaa

Pieni yllättää meitä melkein päivittäin oppimalla jotain uutta :) Viikonloppuna Aaron jo sujuvasti vaihtoi tutin toiseen ihan itse sängyssä ollessaan. Sillä ei näyttänyt olevan väliä, että mikä tutti siellä suussa oli, vaan tärkeintä oli vaihtuvuus :D Lisäksi meillä taputetaan pöytää/lattiaa kovasti käsillä, edetään pieniä matkoja lelun/muun kiinnostuksen kohteen perässä ym.

Eilen illalla Aaron yllätti oikein isosti, kun pienen yrittämisen jälkeen kohottautui konttausasentoon! Ensin nousi peppu jalkojen päälle, sitten nousi yläruumis käsien varaan. Tässä vaiheessa oli vielä pää maassa, mutta hetken kuluttua nousi sekin. Siinä pieni sitten hytkyi hetken leveä hymy naamalla :) Liikkeelle ei sentään vielä lähtenyt, eikä viisikuisen kai tarvitsekaan :D Kuvaan emme saaneet vangittua sitä kaikkein parasta hetkeä konttausasennosta. Tuossa on jo käsivarret enemmän koukussa ja polvet enemmän pepun alla...

Eilen oli mukava päivä, kun Taina-kummi kävi Aapon kanssa kylässä. Ihmettely oli molemminpuolista Aapon ja Aaronin välillä. Erityisen hauskaa oli, kun Taina sanoi Aapolle (1,5 vee), että ottaa tutin pois. Aapohan sitten viisaana poikana otti tutin pois Aaronin suusta :D Kukapa sitä nyt omaansa ;) Ystävällisenä poikana auttoi kuitenkin Aaronille tutin takaisinkin...

Pitikin mennä sanomaan...

... että meillä nukutaan nykyään. Heh. Ei nukuta sitten enää :D

Tämä ilta alkoi kyllä lupaavasti, kun vein Aaronin (jo) vartin yli seitsemän sänkyynsä. Oli pieni raasu ihan naatti. Normaalisti nukkumaan on menty 8–10 välillä. No, pikkuherra sitten heräsi varttia vaille kahdeksan. Sen jälkeen on

• annettu vyöhyketerapiaa (vatsaa vaikutti vääntävän)
  
• vaihdettu vaipat
  
• syötetty
  
• röyhtäytetty
  
• yritetty silitellä uneen
  

ja mitä kaikkea muuta sitä on tehtykään. Ja ei vain nuku. Jossakin vaiheessa aina vaikuttaa siltä, että nytnyt nukahtaa, mutta sitten jostain ihmeestä tuo pieni tättähäärä saa virtapiikin. Sitten se ihana pieni pää nousee sängystä, katsoo silmät suurina äitiä/isää ja hymyilee niin onnellisena. Saattaa päästää kujerrustakin. On tainnut käydä läpi tämän illan aikana koko äänirepertuaarinsa... Ja juuu-u, jos ei olla siinä sängyn vieressä valmiudessa, niin kutsuhuuto kuuluu. Eli ei puhettakaan, että nukahtaisi itsestään.

Miten ihmeessä siinä voi olla kuitenkaan vakavana "nyt nukutaan", kun toinen katsoo ja kujeilee ja tekee kaikkensa saadakseen vanhempansa hymyilemään? Minulla ei ainakaan pokka pidä, vaan on ihan pakko hymyillä onnesta pöhkönä, ellei jopa nauraa. Ja tätä on jo siis jatkunut nyt kolme tuntia.... Naurattaakohan vielä kauan :D

Hyvää yötä kaikille!

5 kk -kuva

Tältä pikkuherra näyttää tänään :)


Pikkuherra onnittelee Anua ja Kimmoa suloisesta poikavauvasta! (Kuvassa melkein 3-viikkoinen, kuva keskiviikolta 7.1.)

tättähäärä 5 kk

Meidän pieni touhutossu on tänään viiden kuukauden ikäinen. Pitänee ottaa juhlan kunniaksi kuvakin, kunhan pieni vain herää päiväuniltaan.

Eilen oli neuvolakäynti. Ihan rutiinitsekkaukset.
"Hyväntuulinen poika. Kääntyilee, touhuaa vatsallaan paljon. Kasvu hyvää. Iho siisti."
Kasvu on nyt hidastunut hieman, mutta niin se kuulemma tekee tässä vaiheessa. Painoa on nyt tasan 7500 g, pituutta 69,5 cm. Pään ympärys 42 cm. Neuvolan pöydällä Aaron kääntyi heti vatsalleen ja hyökkäsi tarmokkaasti helistimien kimppuun. Yritti myös käsivoimin kammeta itseään pöydän reunalle ja pyöri napansa ympäri kuin mikäkin väkkärä. Soseita aloitellaan vasta kuukauden päästä, kun kasvu on ihan ok, eikä Aaron vaikuta mitenkään nälkäiseltä. (Pärjää siis ihan hyvin rintamaidolla).

Joulusta ja uudesta vuodesta

Juhlia oli taas, ja menivät meillä hyvinkin rauhaisasti. Jouluaatto ja -päivä oltiin mummilassa Helsingissä, ja Aaron viihtyi hyvin. Ensimmäisenä yönä jonkin verran häselsi, mutta toinen yö meni jo rauhallisemmin. Pukkia ei pieni vielä osannut pelätä ollenkaan, eikä tietenkään ymmärtänyt pakettien päälle. Ne rapisevat paperit olisivat kyllä olleet kivoja... :D

Uusi vuosi oltiin kotosalla, eikä Aaron ollut moksiskaan rakettien paukkeesta. Meni normaaliin aikaan nukkumaankin, vaikka meillä oli vieraita ja hieman meteliä. Niin, nukkumaan. Omaan sänkyyn. Meillä on tapahtunut sellainen ihme, että Aaron menee omaan sänkyyn nukkumaan, ja nukkuu siellä koko yön. Tietty syö välillä, mutta jatkaa sitten unia omassa sängyssä. Ja toisinaan jopa nukahtaa itse! Usein silti silittelen pienen miehen selkää, jolloin hän nukahtaa helpommin. Tätä ei olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut. Katsotaan nyt, kauan tätä ihanuutta kestää :)