imemislakon loppu, tai ainakin välirauha

Huoh. Olipas eilinen.

Illalla puoli kahdeksan aikaan hörpytettiin Aaronille maitoa (sotkuista hommaa), kun herra sitten minun pumpatessa maitoa toisesta tissistä alkoikin yhtäkkiä tuijottaa sitä tissiä kovin tiiviisti. Eikä huolinut enää hörpytystä. Tästä päätettiin taas kokeilla kerran, että josko nyt ottaisi tissiä – ja otti! Tosin hyvin, hyvin varovaisesti. Oltiin toki kokeiltu ennen hörpytystäkin, että tulisiko rinnalle vai ei, mutta ei suostunut silloin.

Illalla mentiin Aaronin kanssa nukkumaan ihan ihokontaktissa saman peiton alle, ja yöllä syötiin ihan ok. Ja aamullakin otti tissiä. Ja tänään on syönyt tissiä. Tosin hyvin varovasti, ja syö aika lyhyitä aikoja, irrottaa otteen herkästi, mutta syö. Se on tärkeintä.

Tutista sen verran, että lankesin siihen kuitenkin tänään. Automatka Tikkurilasta kotiin helpottui kummasti, kun pienelle laittoi tutin suuhun. Ja nukkumaankin sain lopulta tutin kanssa. Yritin ensin kolme varttia ilman, eikä siitä tullut enää mitään. Näin nopeasti, kolmessa illassa se on tutille oppinut. Toivon nyt vain, että se tutti ei vaikuta tuohon syömiseen. Jos näyttää siltä, niin byebye tutti! Minä haluaisin niin kovasti imettää vielä tuollaisen kaksi ja puoli kuukautta ihan täysillä, ja sittenkin varmaan vielä osittain.

Tänään oli reissupäivä, kun käytiin mumuskan kanssa ensin Helsingissä moikkaamassa Kim-enoa (minun veljeni), ja tämän jälkeen mummilassa (Tuukan äiti). Ja minä jännitin ihan hirmusti, kun ajoin ihan Helsingin keskustassa! Huh.

Huomenna vauvauintiin. Pidän peukkuja nyt tuon syömisen kanssa, että sujuisi taas kuten ennenkin.

imemislakko :(

Vaikuttaisi siltä, että Aaron on imemislakossa. Viimeksi söi tissiä aamulla, ja kun ei koko päivänä suostunut syömään (sai hirveän raivarin, kun yritti antaa tissiä), niin iltapäivällä puoli viiden aikaan lypsin ja kokeilin pullosta. Ja johan kelpasi! Hörppäsi yhdessä hujauksessa kunnon satsin sitä samaa maitoa, mitä tissistäkin tulisi. Niin, tässä taisin tehdä virheen, että annoin pullosta, kun en vielä tiennyt ettei pitäisi. Hörpyytetään seuraavaksi, jos ei nyt vieläkään suostu rintaa syömään.

Nyt mietin, että vaikuttaakohan tässä se tutti? Kun se on uusi asia, joka on ollut vajaan viikon käytössä. Kokeilen nyt ainakin tänään, etten anna tuttia ollenkaan, vaikka tuo imisi kuinka peukaloa/alahuulta/nyrkkiä tai mitä tahansa. Yritän tarjota rintaa aina ensin, mutta jos ei ota, niin sitten hörpyytetään. Ja jos ei huomiseen mennessä palaa takaisin tissille, niin sitten soitan varmaan jo imetystukipuhelimeen.

Kurja juttu kuitenkin, ja ahdistaa/saa surulliseksi se, että vauva syö mieluummin pullosta :(

Onneksi mumuska (minun äiti) on täällä pähkimässä/tukemassa, kun Tuukka on viettämässä firman pikkujouluja. Ja Aaron on nyt nukkunut paremmin, ihan omassa sängyssä jopa. Eli kun yksi asia sujuu, niin toiseen tulee takapakkia? Vai voisivatko ne liittyä jotenkin toisiinsa? Siis omaan sänkyyn siirtyminen ja imemislakko? Mistäpä sen tietää.

Toivottavasti menisi ohi nopeasti.

tutti-ihme

Ihme on tapahtunut: Aaron syö tuttia. Päätin toissapäivänä taas kokeilla tuota ihmekapistusta, kun herra alkoi näyttää tältä:



Tässä vaiheessa ei siis ollut nälkä, mutta herra imi omaa alahuultaan hyvin intensiivisesti. Ja näytti aivan urpolta :D Ylähuuli ja ien vain näkyivät, ja koko alahuuli oli suussa. Ja lipsahtipa sinne suuhun jossakin välissä myös se pahamaineinen peukalo. Eli tuttia kehiin. Ja se onnistui! Vähän aikaa tosin taas pureskeli sitä, mutta sitten hoksasi, että sitähän voi imeä :) Ei se tutti vieläkään miten erityissuosiossa ole, mutta yritän tarjota sitä tuon alahuulen tai peukalon sijaan. Ja tänä aamuna jatkoi unia vielä hetken, kun annoin tutin suuhun... Se ei vain nukahtaessa pysy siellä kovin hyvin, ja herää siihen, että tutti putoaa. Eli minä en saanut nukuttua enää, kun pitelin tuttia suussa. Mutta sainpahan maata vielä hetken vaaka-asennossa.

Nyt on kahtiajakoinen olo. Pitäisikö tuttikehityksestä olla iloinen vai surullinen? Kun eihän tutti mitenkään välttämätön ole? En tiedä, tuleeko se auttamaan esim. automatkoja. Ainakaan ei vielä nukahda illalla tuttiin. Mutta nähtäväksi jää.

Nukkumistreenit, Aaronin versio

Eivätpä ole mitään oppineet nuo vanhempani kolmessa kuukaudessa. Yrittivät saada minut eilen nukkumaan omassa sängyssäni, hah!

Hetkeksi kyllä hämäännyin, ja nukuin puolituntisen siellä mobilen alla, ja tämän jälkeenkin muutaman minuutin pätkiä, mutta lopulta sain tarpeekseni moisesta temppuilusta.

Yhdentoista aikaan päätin, että on taas aika siirtyä isoon sänkyyn. Ja samoin tein aloitin äidin uudelleenkouluttamisen. (Eihän tuollainen peli vetele, että omaan sänkyyn nukkumaan!) Äiti sai tuta koko yön tätä koulutusta. Heti kun hän yritti liikahtaa poispäin, kääntyä selälleen tms, ilmoitin minä ripeästi käsimerkeillä, että ei käy. Jos huitominen ei riittänyt, otin avuksi äänimerkit. Ja liivien pitää olla auki, tissin mieluiten poskea vasten. Nukuin tämän yön eritoten lyhyissä pätkissä, vaikka se rankkaa olikin, mutta ei äiti muuten opi. Pisin pätkä oli siinä alussa, pari tuntia. Loput pätkät lyhyempiä.

Päivällä on kyllä sitten väsyttänyt, ja otin pitkät päikkärit (3 h) sisällä vaunuissa. Ulos en tänään halunnut, kun ulkona myrskyää. Vaikka ei se kai paljon tuohon parvekkeelle vaikuttaisi.

Jatkokoulutustoimenpiteitä harkitsen vielä. Toivottavasti oppivat kerrasta!

mitä ihmettä ja kummaa?

Noniiiin.

Aaron nukkuu. Omassa sängyssä. Saas nähdä, kuinka kauan?

Vaihe 1. Kahdeksan aikoihin syötin hänet olohuoneessa. Molemmista tisseistä, jotta on varmasti aivan täynnä. Ei nukahtanut siihen. Päätettiin kokeilla omaan sänkyyn.

Vaihe 2.  Vauva omaan sänkyynsä. Mobile päälle. Peitto päälle. Aaron tsiigailee mobilea ihan tyytyväisenä ja pirteän oloisena. Potkii peiton pois. Silittelen hetken, ja poistun huoneesta. 

Vaihe 3. Aaron ääntelee tyytymättömänä. Ei vielä itke. Tuukka menee makuuhuoneeseen. Yrittää tuudittaa sängyssä uneen. (Meillä on ne vyssan lull -keinutassut sängyn alla, jotta voi heijata sänkyä). Aaron on pitkään pirteänä. Lopulta kiukku päälle. 

Vaihe 4. Minä hyppään taas remmiin. Rauhoittelen sylissä. "Lasken Aaronin takaisin sänkyyn rauhallisena. Kiukku. Rauhoittelen sängyssä. Otan syliin ja rauhoittelen. Hyräilen päivänsädettä ja menninkäistä." Toistan "--" noin 5 kertaa? Jossain vaiheessa olen ottanut mobilen pois päältä. Olen myös poissulkenut nälän (ei kelpaa tissi). Aaron kääntyy aina mahalleen sängyssä, mutta minkäs sille voi, kun se jo osaa kääntyä. Viimeisen kerran kun lasken hänet sänkyyn, hän känkkää yhä, mutta on selvästi väsynyt. Taputtelen pepulle. Pari minuuttia, ja tadaa: Aaron on unessa. Kello on 21.20.

Hämmentävää. Katsotaan nyt, kauanko nukkuu. Itse voisi mennä pehkuihin jo kymmeneltä... 

Voisiko tämä onnistua joka ilta? Tai edes joskus toisen kerran? Vain tunti ja 20 minuuttia syöttöineen? Tosin muistan, että joskus olen yrittänyt kaksikin tuntia, ja sen erän voitti Aaron... Ja eilen ei nukahtanut kahdessa tunnissa edes minun viereeni. 

- - - - 

Edit: Parkaisu makuuhuoneesta klo 21.50. Aaron vääntelehtii ja kitisee sängyssä. Nostan syliin, rauhoitan, lasken hereillä takaisin sänkyyn. Nukahtaa.

- - - - 

Edit 2: Herää uudestaan heti perään. Hyvä, kun ehdin tuon edellisen pätkän kirjoittaa. Vaativa huuto. Taputtelen: ei auta. Nostan syliin. Rauhoittuu. Lasken sänkyyn. Huuto. Nostan syliin. Ei rauhoitu enää. Pieni parka on ihan väsyksissä: Parkuu silmät sikkuralla. Syötän sylissä, syö hyvin, nukahtaa siihen. Pikaröyhtäytys, jonka jälkeen nosto sänkyyn. Herää siihen ja itkee vähän, mutta nukahtaa taputteluun. 

Nenä sillä rohisee, eli en uskalla toivoa liikoja tältä yöltä. Yritetty on kuitenkin. Tämä oli tämän illan viimeinen päivitys. Minäkin siirryn iltapalan kautta sänkyyn.

viikonlopun kuulumisia

Höööh, meillä nuhaillaan vieläkin. Luultavasti se on jo menossa poispäin, kun se räkä on sellaista sitkeämpää. Ja tämänhän te kaikki halusitte tietää? No, vauvauinti jää väliin huomiseltakin. Katsotaan, onko Aaron terve tiistaina, jos silloin mahtuisi johonkin ryhmään korvaamaan nämä poisjääneet kerrat.

Nukkumistreenit jäivät nuhan myötä pois. Siis että Aaron omaan sänkyyn jne. Pieni raasu heräsi aina ensimmäiseen nenän rohinaan, ja parkuhan siitä tuli. Oli itselle helpompaa pitää poika vieressä, ettei tarvinnut aina nousta. Jatketaan treenejä, kun nuha helpottaa. Alkuviikosta oli pari aika vaikeaa yötä, ja päivällä sitten väsytti. Nuudelithan ovat aivan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, eikö? Ja eilen illalla oli jostain tuntemattomasta syystä muuten vain vaikeaa. Yritin mennä Aaronin kanssa sänkyyn kymmeneltä, mutta herrapa ei nukahtanutkaan. Söi kyllä, mutta ei nukahtanut. Känkkäsi ja vaati huomiota. Tyhjennettiin nenää. Isi kanniskeli. Kello oli jo puolen yön, kun Tuukka toi käsivarsille nukahtaneen pojan sänkyyn, ja Aaron heräsi saman tien. Nyt sitten onneksi nukahti jo tissille, ja päästiin kaikki yöpuulle. Miten se joskus voi olla niin vaikeaa?

Mistä tulikin mieleeni, että minä en vain käsitä, miten toiset vanhemmat saavat vauvansa nukahtamaan itse yksinään omaan sänkyynsä. Ei tule kuulonkaan meillä. Ja miten sitten pitäisi toimia, kun kaikissa oppaissa lukee, että vauva pitäisi laskea hereillä omaan sänkyynsä? Jooo-o, on mekin tehty niin. Aaron on sängyssä tyytyväisenä jonkin aikaa (5–20 minuuttia), jonka jälkeen alkaa kääntyily. (Etenkin nyt kun sen osaa). Ja sitten huuto. Ja tätäkö pitäisi sitten toistaa loputtomiin, kunnes vauva nukahtaa? Joskus (ennen nuhaa) yritin kaksi tuntia saada Aaronia nukahtamaan omaan sänkyynsä, mutta ei onnistunut.  Viime aikoina hän on nukahtanut ainoastaan tissille tai vaunulenkillä. Vinkkejä? Vai hoitaako aika vain tehtävänsä? Eihän tuo ole vasta kuin kolmen kuukauden ikäinen... pitäisikö tuon ikäisen edes osata nukahtaa yksin? Unikoulua voi pitää vasta puolivuotiaalle. Mutta kun jossain taas luki, että uniassosiaatio-ongelmat tulevat jo nelikuiselle. Ota näistä sitten selvää?

niistäminen jatkuu

Pienellä nuha ja yskä jatkuvat. Emme päässeet eilen vauvauintiin, ja tänään jää väliin perhevalmennuksen jatkoryhmän tapaaminen. Ei viitsi tartuttaa muita vauvoja.

Nenäfrida on tullut tutuksi. Onneksi pieni ei vihaa sitä, vaan sietää sen ilman huutoa. Pitäisi käydä ostamassa vielä keittosuolatippoja apteekista.

Tuukan loma loppui eilen, ja nyt olemme taas Aaronin kanssa päivät kahdestaan kotona. Pitäisi yrittää saada joku järkevä rytmi näihin päiviin. Siis päiväunet samoihin aikoihin jne. Nyt se päivärytmi on vielä hakusessa myös. Lomalla oli taas oma rytmi, kun muuten oli suht samoihin aikoihin unet. Tietty tapaamiset ja menot sotkevat aina rytmiä, mutta kyllä niitäkin tarvitaan... Äidin hyvinvointi on myös vauvan hyvinvointia :)

Tämän viikon suunnitelmissa on nyt vain nuhanenän hoito. Toivottavasti menee pian ohi, niin pääsisi ensi sunnuntaina sinne vauvauintiin. Ja toivottavasti ei mene korviin, kun kuulemma niin saattaa pian käydä.

nuhanenä

Tänään jäi vauvauinti väliin, kun Aaron perjantaina yskähteli ja hänen nenänsä alkoi vuotaa. Ollaan nyt opeteltu nenäfridan käyttöä, jotta vähän helpotetaan pienen oloa. Kuumetta ei tuntuisi olevan, ei olla kyllä mitattu, mutta Aaron ei vaikuta ollenkaan siltä. On iloinen, pirteä ja syö hyvin.

Kääntymistreenit jatkuvat yhä. Aina kun herran laskee lattialle, vääntää ja kääntää hän itsensä hyvin nopeasti mahalleen. Ja se sujuu jo paljon näppärämmin kuin ensimmäisellä kerralla :) Enää ei edes kuulu niin hirveää ähellystä kuin alussa. Tällä hetkellä kääntymissuunta on aina oikean kyljen kautta. Katsotaan saadaanko se vasen jossain vaiheessa mukaan.

Uutena äänenä on kujerrus: pieni pulu tuntuu muuttaneen meille. Eilen illalla Tuukan yrittäessä nukuttaa pientä kuului sylistä vain "kurrrkurrrrkurrrrr". Ole siinä sitten pokkana :D Voiko tuon ikäisillä jo olla huumorintajua, kun Aaron niin usein tuntuu kujeilevan ja yrittävän saada meitä nauramaan? Vai mitä muuta voi olla, kun hän sängyssä ollessaan sanoo "prrrr", tarttuu itseään kielestä kiinni ja hymyilee ja hekottaa?

Tuukalla oli tällä viikolla lomaa, joten ollaan pidetty nukkumistreenejä. Ensimmäiset kolme tai neljä yötä meni suht hyvin. Syötin Aaronin olohuoneessa, jonka jälkeen hän nukahti syliin. Tästä kannoin hänet omaan sänkyynsä, jonne jäi nukkumaan, vaikka siirrettäessä heräsikin. Sitten tuli hieman takapakkia, kun hän yhtenä iltana ei jäänytkään nukkumaan, vaan heräsi ihan kunnolla. Tuukka sitten nukutti kävellen, ja saatiin poika omaan sänkyyn. Näinä öinä syötin yleensä ensimmäisen kerran istualtaan, jonka jälkeen siirsin hänet vielä omaan sänkyynsä, mutta toisella syötöllä otin sitten jo viereen. Väsytti niin kovasti, ja se toinen syöttö oli niin nopeasti, vain tunnin tai kahden sisään edellisestä. Ja vatsanväänteet alkoivat yleensä tässä vaiheessa, eli Aaron nukkuu yhä aamuyöt huonommin. Ja nuha sitten vaikutti myös negatiivisesti, ja ensimmäisen nuhayön heräili lähinnä tunnin välein. Mutta toivoa on, ja nukkumistreenit jatkuvat. Ehkä joskus Aaronkin nukkuu koko yön omassa sängyssään...

Katsaus ensimmäiseen kvartaaliin
Aaronin ensimmäinen kvartaali sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Kehitys ja kasvuvauhti on ollut huimaa, mutta kassavirta on ollut odotuksien mukaan tappiollista. (Ja tulee olemaankin). Keskitymme jatkossakin enemmän kehitykseen ja kasvuun, vaikka odotammekin kasvun hiemaan tasaantuvan. Ensimmäiselle kvartaalille asetetut tavoitteet saavutettiin (Aaron kasvaa ja kehittyy), ja toiselle kvartaalille lähdemme avoimin ja luottavaisin mielin.

Ympäri mennään!!!!

Vautsi vau, tänään se tapahtui: Aaron kääntyi selältä mahalleen ihan itse! Pari tuntia se tuossa treenasi ja ähelsi, ja minä siinä muutamaan otteeseen autoin ympäri, ja sitten lopulta teki sen aivan itse. (Kiitos Hennalle vinkistä, että pitää auttaa vain pepusta, ei jaloista). Jossakin vaiheessa näki, että herraa harmitti aivan vietävästi, kun ei meinannut onnistua ei millään :D Juttua on kuitenkin riittänyt kovasti koko illan.

Eilinen oli hauska päivä. Ensin kävimme Tuukan mummolassa, jossa Aaron hurmasi oikein urakalla. Iltapäivällä menimme tervehtimään Aaronin kummeja Tainaa ja Anttia sekä meidän kummipoikaamme Aapoa (1 v 4 kk). Aapo tykkäsi Aaronista kovasti, ja halusi auttaa mm. nukuttamisessa heijaamalla turvakaukaloa. Näytti Aaronille myös aarteitansa, silitteli päätä ja oli muutenkin ihanan iloinen poika :) Kyllä niistä kaverit tulee, kunhan pienempi herra vielä hieman kasvaa...

kyläilyä ja vauvauintia

Tänään kävimme koko perheen voimin Hämeenlinnassa treffaamassa Hennaa ja Kerttua. Visiitti oli oikein onnistunut, ja Aaron viihtyi vallan mainiosti Kertun lelukaaren alla, mutta kotiinlähtiessä taisi vatsavaivat hyökätä päälle oikein voimalla. Hirveä, raastava huuto, eikä rauhoittunut edes sylissä, ei auttanut edes jalkajumppa hoitotasolla. Aaron lopulta sitten turvakaukaloon, ja yllätys: nukahti auton lähtiessä liikkeelle. Kotona nukkui vielä kauan, ja sen jälkeen kaikki on ollut hyvin.

Iltaseitsemältä pääsimme ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Minua jännitti jostain syystä jonkin verran :D Uintireissu meni kuitenkin oikein hyvin. Aaron katseli ja ihmetteli huuli pyöreänä, kuten yleensä tekee ensi alkuun vieraassa paikassa/tilanteessa. Vielä ei uskaltanut riehaantua loiskuttelemaan, mutta eiköhän senkin aika tule. Ei kuitenkaan itkenyt, tai muutenkaan vaikuttanut siltä, että uiminen olisi ollut epämieluisaa. Odotamme siis sunnuntaita, jolloin on seuraava uintikerta. Silloin pääsemme ehkä jo sukeltamaan! :) Tänään olimme altaassa noin 20 minuuttia, kun ensikertalaisten on hyvä olla hieman lyhyempi aika.

Nyt pieni on päivän aktiviteeteista aivan puhki ja nukkuu turvakaukalossa. Eiköhän tuo kohta herää syömään.

lääkärissä

Lääkäri-setä oli mukava. Sanoi, että ei näe mitään syytä jatkotutkimuksille. Vaikuttaa kuulemma Aaronin reagointitavalta esim. kipuun tms. Eli ei vaikuta miltään neurologisperäiseltä.

Matkat lääkäriin Hyvinkäälle ja takaisin eivät puolestaan olleet niin mukavia. Pikkuherra antoi kunnolla ääninäytteitä ja karjui matkat molempiin suuntiin. Mikä kumma nyt on, kun autossa ei enää rauhoitu?

Huomenna päästään tutustumaan jo vauvauintiin, kun joku tiistain ryhmäläinen oli perunut tulonsa :) Raportoidaan siitä sitten lisää.

Niin, ja tänään tuli 3 kuukautta ikää pienelle miehelle. Nopeasti menee aika.

Ensimmäinen isänpäivä

Isänpäivän aamuna Aaron loikoili isin kanssa sen aikaa, kun äiti kävi valmistamassa aamupalaa. Edellisenä iltana oltiin askarreltu isille kortti, ja lahja oli hankittu jo aiemmin. Kakku odottaa täyttämistä, ja Tuukka tekee oikein kunnon juhla-aterian. (Joojoo, pitäisihän minun kokata näin isänpäivänä, mutta kun Tuukka vain tekee parempaa safkaa...)

Aamupala tuotiin isille vuoteeseen, ja lahja oli kerrankin yllätys, ja oikein mieluisa sellainen. Tuukka ei meinannut uskoa, että kitarapussissa on kitara :D Aaron on jo hyvin tykästynyt kitaran sointiin: Kahteen otteeseen on nukahtanut sitteriin kuunnellen soittoa!

Perjantaina Aaron oli taas juhlimassa, tällä kertaa minun entisen työkaverin 30-vuotissynttäreitä. Edusti oikein hyvin, mutta matkat molempiin suuntiin meni karjuen. Kiitos Mariannelle hyvistä bileistä! :)

Tähän loppuun kuvakimaraa:

Isi soittaa


Äidin kummityttö Tea kävi katsomassa Aaronia


Susannan sylissä on kiva olla


Mumuska ja isoeno Simppa


Äidin työpaikalla käymässä aikoja sitten.

neuvolassa

Tänään käytiin taas neuvolassa. Painoa oli kertynyt 6780 g ja pituutta 65 cm. Pään ympärys 40,3. Kasvu on tasaista . On jäntevä ja terhakka, seuraa lelua hyvin, refleksit ok, aukile ok, kuulo +/+.

Lääkäriin ollaan menossa kuitenkin, kun Aaronilla on nyt kaksi kertaa ollut sellainen outo jäykistymiskohtaus. Edellisestä kerrasta on aikaa jo viikkoja, mutta se tuli mieleen eilen, kun tämä kohtaus tapahtui toisen kerran. Kysyin siitä sitten neuvolassa, ja terveydenhoitaja suositteli lääkärikäyntiä. Sanoi, että tuskin mitään löytyy, että poika vaikuttaa aivan normaalilta ja terveeltä ja iloiselta. Mutta kuitenkin kannattaa mennä. Maanantaina matkustetaan sitten Hyvinkäälle lastenlääkäriä tapaamaan.

Kohtaukset ovat olleet sellaisia jäykistymiskohtauksia. Ensimmäisellä kerralla hän oli kotona lattialla lampaantaljan päällä selällään, kun yhtäkkiä kaikki raajat ojentuivat ihan jäykiksi, silmät olivat ihan selällään, ja vaikutti poissaolevalta. Tätä kesti muutaman sekunnin, ja kun Tuukka otti syliin, niin itki säikähtäneenä. Toisen kerran tällainen kohtaus tuli eilen, kun olin Hennan kanssa Pompotissa kahvilla. Aaron rötkötti siinä sylissä, kun yhtäkkiä huomasin jalkojen heijaavan omituisesti, ja kasvoilla oli sama ilme kuin silloin aiemminkin. Ihan kalpeana, silmät lautasina, kuin kummituksen nähneenä. Muutaman sekunnin kesti, ja kun nostin häntä siitä, niin parahti säikähtäneeseen itkuun.

Toivotaan nyt, että kaikki on kunnossa, ettei mitään löydy, ja ettei noita kohtauksia tulee enää enempää. Tällä kertaa säästyttiin neuvolassa kuitenkin piikiltä, kun terveydenhoitaja ei noiden kohtausten vuoksi halunnut sitä tällä kertaa antaa. Saa sitten neljäkuukautisneuvolan yhteydessä. Rotavirusrokotteen toinen puolikas saatiin nyt kuitenkin.

tule hyvä kakka

Olemme olleet Aaronin kanssa mumuskan luona tiistaista asti kylässä. Sukuloitu ja nähty ystäviä. Pari viime päivää (ja yötä) ovat kuitenkin menneet hieman vaikeasti, kun pienen herran vatsaa on vääntänyt kovasti. Kahtena edellisenä päivänä ei edes tullut kakkaa. Tänä aamuna sitten onnistui kakattaminen (vanupuikkoa peppuun, jee), ja sieltä tuli sellaista sitkeämpää tavaraa. Mutta kakkaa kuitenkin, ja siitäkin iloittiin.

Pähkin sitten tätä, että mistä ihmeestä johtuu, ja äiti sen äkkäsi, että olen syönyt sulatejuustoa joka päivä leivän päällä täällä ollessani. Jätetään siis sulatejuustot pois, jos se olisi se, mikä häiritsee. Muuten ruokavalio on ollut aika lailla sama. Vai voiko noin pienen vatsa reagoida ympäristönmuutoksiin?

Vatsanväänteet ovat onneksi kuitenkin ajoittaisia, ja suurimman osan ajasta saamme nauttia erittäin iloisen ja aurinkoisen pojan seurasta :) Nyt sujuu päristäminen jo oikein hienosti, ja melkein käännytään selältä kyljelle. Ainakin kovasti yrittää :)