Nyt puhuu Aaron!

Katso kuinka Pikkuherra latoo elämäntotuuksia leppoisasti. Tässä isänsä karvaiset reidet paljastavassa kertomuksessa ei naurua säästellä!



Ilmiselvää on, että äiti on tällä hetkellä pop!

kuvia

Tässä muutama kuva, kun ei ole aikoihin laitettu. Kaksi ensimmäistä kuvaa on jo syyskuun puolelta, viimeiset kolme on otettu viikko nimiäisten jälkeen.

Aaron kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia, ja yllättää meidät aina uusilla jutuilla. Juuri äsken taisi päristää meille kieltä :D (Olen ehkä saattanut tehdä sitä hänelle). Sanoi myös tänä iltana kolme kertaa peräkkäin "hö". Eli hö hö hö. Ja saattoi sanoa myös "oooo", mutta se tuli aika epävarmasti. Eli kohtahan tuo puhuu ;) Nyt muutaman päivän aikana on tullut mukaan myös nauru.

Liikkeelle hän ei ole vielä lähtenyt, mutta sängyssä pääsee kääntymään kyljeltä mahalleen ja selälleen. Peppu nousee mahallaan makoillessa kovasti ylöspäin, mutta kädet eivät vielä meidän nelivedossa toimi. Viime aikoina käden toiminta on kuitenkin kehittynyt paljon: eilen tarrasi (brion) oravaan kiinni ja vei suuhunsa. Tänään tarrattiin lujasti kiinni pikkupupu-kirjaan, joka sekin löysi tiensä suuhun. Tuttia sinne suuhun ei vaan saada :D

Tässä kuva syyskuun lopulta, kun ruska oli kauneimmillaan. Ja Aaron ihanassa nallepuvussaan piipahtamassa pihalla.

syyskuussa otettiin ilmakylpyä. (No on niitä otettu sen jälkeenkin, mutta ei me ihan aina kuvata...)


Virallinen ilme.


Lentoharjoitukset jatkuvat :)

Ihmetellään mobilea taas.

Dear Mr. Renault

Päivä alkoi mukavan leppoisasti pojan aamuvenkoilulla. Heräsimme portaittain ja valmistauduimme päiväretkeen kirjamessuille. Menisimme ensin messuille katsomaan vauvakirjoja (ja isille skifiä) ja iltapäivällä suuntaisimme mummolaan Suurmetsään.

Ei menty messuille.

Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Hyvinkään Kytäjän moottoritieliittymän vieressa olevalle Teboilille ruokkimaan punk-henkisesti ärjyvää poikaamme. Tarkoitus oli hoitaa homma alta pois ja jatkaa matkaa - kirjamessuille. Ranskalainen automme oli kuitenkin kyllästynyt kaunokirjallisuuteen ja päätti irtisanoa sopimuksen, joten jouduimme pohtimaan uudelleen kirjamessujen merkitystä suhteessa tähän yllättävään käänteeseen päiväohjelmassa. Loppujen lopuksi mietittävää jäi vähän: Me emme menisi kirjamessuille, koska no, emme menisi ylipäätänsä yhtään mihinkään!

Tätä riemastuttavaa hetkeä kutsuimme todistamaan autoliiton kautta paikallisen autoilualan yrittäjän, joka kiitos kyllä oli varsin miellyttävä henkilö ja hoiti auton korjaamolleen remonttijonoon odottamaan maanantaita. Ilmoitimme mummolaan että automme, jolla on ainutlaatuinen ranskalainen huumorintaju, on sanonut kaput ja siksi emme pääse tulemaan Helsinkiin.

Mummilla taisi olla kova ikävä Pikkuherraa, koska tarjoutuivat hakemaan meidät hyvinkäältä asti kylään. Sehän kyllä kelpasi! Automatka meni Herralla vähän itkiessä, mutta se taisi olla enemmän huomion kipeyttä. Perillä ihmeteltiin pikkuisen kehitystä ja Veljeni perheineen tuli myös moikkaamaan meitä. Vierailun päätteeksi saimme kyydin Tikkurilan juna-asemalle kahdeksan kieppeillä, mistä alkoi pikkuherran ensimmäinen junamatka!



Nyt ollaan kotona aivan puhki päivän tapahtumista. Mutta perillä aina parempi =)

Over and out. Tuukka

pörräystä

Tänään oli hassu päivä. Ensin aamupäivällä mentiin Paulan luo syömään kakkua (onnittelut Jamille!). Tämän jälkeen oli neuvolassa perhevalmennuksen jatkoryhmä, eli tavattiin muiden äitien kanssa ja juteltiin siitä, miten on mennyt jne. Oli ihan kivaa. Sen jälkeen lähdin ostamaan pienelle lisää vaatteita. Ja nyt ollaan kotona. Huh. Tämä päivä meni nopeasti siis.

Niin, yllättäen tulikin tarve vaatteille. Pieni on jo ylittänyt 62 cm, ja kiireesti piti saada 68 cm vaatteita. Lähinnä ostin nyt bodeja ja pari yökkäriä. Ja farkut, kun olivat halvat. Parit sukatkin tarttui mukaan, ja uikkarit! Katsoo sitten, mitä vielä tarvii. Aika hyvin noita vaatteita on valmiinakin, mutta jostain syystä pitkähihaisia bodeja ei ollut kuin pari kappaletta. Nyt on enemmän :)

Nyt nopeasti syömään, ennenkuin Aaron herää, koska sitten on taas heti hänen ruokahetkensä...

tuo lapsi töihin -päivä ja malliperheenä

Tänään Aaron pääsi tutustumaan työelämään, kun minä kävin moikkaamassa työkavereita. Kovasti näyttivät pitävän pikkuherrasta, joka antoi hieman ääninäytteitä ja reissasi sylistä syliin.

Lisäksi oltiin tänään neuvolan perhevalmennuksessa malliperheenä / "oikeana perheenä" (kuten neuvolan täti sanoo), eli kertomassa tuleville tuoreille vanhemmille, miten meillä on sujunut. Toivottavasti eivät säikähtäneet kovasti, kun tietty sitten kerrottiin myös valvomisista. Kerrottiin myös, että on niitä hyviäkin hetkiä, eikä se niin vaikeaa olea. Synnytyksestä kerrottiin ja sairaalassaolosta. Neuvolan täti lähinnä meiltä kyseli. Paikalla oli vain neljä pariskuntaa, eli ei kovin suuri yleisö. Olo oli kyllä tänään kaikkea muuta kuin esimerkillinen, kun väsytti vaikean yön jälkeen ihan turkasesti. Lisäksi juuri ennen lähtöä Aaron onnistui (ensimmäisen kerran) pissaamaan päälleni. Siinä meni ne puhtaat housut, jotka olin juuri vaihtanut päälle, kun toiset olivat puklussa :D Mutta sitähän tämä elämä nyt on. Onneksi vauvan pissi ei haise, eli lähdin sitten niissä, kun kiire oli. Tuukka sanoi, että pikkuherran ilme oli ilkikurinen tämän tempauksen jälkeen. Onko noin pienillä jo huumorintajua?

Niin, vatsavaivat ovat palanneet. Tai ainakin kaksi viime yötä ovat taas olleet hieman haastavampia. Toissayönä heräsin aamuneljän tienoilla pienen itkuun, kun toisella väänsi vatsasta oikein kovasti. Ei ole viikkoihin (onko ikinä?) herännyt kesken yöunien ihan isoon itkuun. Sääliksi kävi. Toivottavasti nyt helpottaisi ihan itsestään. Ilmavaivalääkkeisiin en enää luota, eikä vyöhyketerapiaa saa tehdä liikaa. (Eikä se minun tekemänä ole oikein tehonnut). Kohta pitäisi sen kolme kuukautta tulla täyteen. Loppuuhan kolmen kuukauden koliikki täsmällisesti kalenterikuukauden mukaan, loppuuhan?

tylsä torstai

Tänään ei tapahtunut yhtään mitään. Sateinen ja tuulinen päivä. Vaunulenkille lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä, ja huomasin, että en osaa laittaa sadesuojaa vaunun päälle. Se ei vaan istu. Liekö edes oikea sadesuoja, kun ratasosaan on omansa. Mutta ei se toinenkaan vaihtoehto istu. Ja siinä sitten iso ihminen tuntee itsensä tyhmäksi, kun niin yksinkertaiselta kuulostava homma ei onnistu.

Aaron on eilen ja tänään nukahtanut tosi huonosti vaunuihin. Yleensä hän on nukahtanut viimeistään parin minuutin kävelyn jälkeen, mutta tänään ei varttikaan riittänyt. Siinä vaiheessa minä tuskastuin vesisateeseen, ja päätin tulla sisälle. Onneksi nukahti, kun heijasin parvekkeella. Luulen, että hän on nyt huomannut sen lentävän brion jäniksen, joka roikkuu vaunun kuomussa. Ainakin kovasti sitä katselee, ja huitoo käsillä kohti. Mutta ei sitä raaski irtikään ottaa. Ehkä hän tottuu siihen. Muutenkin hän on nyt nukkunut huonommin vaunuissa, eli koko ajan on saanut käydä heijaamassa ja rauhoittelemassa vaunuissa. Eli ei mitään päikkäreitä äidille...

Ja tänään ilmestyi Aaronin oikeaan poskeen pientä ihottumaa. Pitänee soittaa huomenna neuvolaan, jos se ei sitä ennen lähde. Ja nenässä on enemmän nööliä kuin aiemmin. Toivottavasti ei ole flunssa tulossa...

Mutta muuten kaikki jees. Aaron on yhä edelleen aivan ihana ja meidän oma pikku aurinko, jonka hymy valloittaa aina uudestaan ja uudestaan :)Nyt chillailevat isin kanssa sohvalla ja katselevat telkkaria. Taidan hakea iltapalaa, ja liittyä seuraan.

tutti-ihme!

Ihme on tapahtunut: Aaron imi tänään tuttia! Juuri äsken, isin sylissä. Ehkä pikkuhiljaa tottuu siihen (ei kyllä olla aktiivisesti tyrkytetty), mutta helpottaisihan se joskus elämää, jos pienen saisi tutin avulla rauhalliseksi esim. autossa. Ja nykyään nyrkki on yhä enemmän suussa, maiskutus vain kuuluu...

Tuttiraportointia seuraa.

Nimiäisistä vielä

Niin, ajattelin vielä laittaa pari sanaa näistä nimiäisistä, kun harvempi lienee sellaisissa ollut. Ensimmäiset nämä olivat meillekin, mutta ihan hyvin sujuivat silti. Me emme halunneet paikalle ketään ulkopuolista puhujaa, mutta sellainenkin olisi ollut mahdollista tilata Pro-seremonioilta.

Ohjelmassa meillä oli ensin meidän tervetulopuhe (jota ei oikeastaan oltu ehditty miettiä yhtään, eli oli hyvin epämuodollinen). Tämän jälkeen julkistettiin nimi, ja luettiin kummitodistus, jotka myös allekirjoitettiin siinä. (Kummitodistukset tilattiin myös Pro-seremonilta). Kummitodistuksessa kummit lupaavat tukea Aaronin vanhempia hänen kasvattimisessaan eettisesti vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja lähimmäiset huomioon ottavaksi ihmiseksi, sekä tukea Aaronia itseään, milloin maailma tuntuu olevan häntä vastaan, kuunnella häntä, antaa hänelle aikaansa ja neuvoa, silloin kun hän neuvoja kaipaa. Kaikki vieraat myös kirjoittivat nimensä nimenantotodistukseen.

Teemu-kummi piti hienon puheen (iso kiitos Teemulle), ja meille jäi muistoksi kirjoitettu versio siitä. Aaron saa lukea sen itse sitten myöhemmin :) Lopuksi Taina-kummi lauloi "lainaa vain" -biisin (suurkiitos myös Tainalle). Tässä vaiheessa Aaronilla oli kakat vaipassa, ja hänen keskittymisensä alkoi hieman herpaantua. Yhteensä Aaronilla on neljä kummia, Teemu ja Maria, sekä Taina ja Antti.

Siinä se meidän ohjelma oli. Kakkua ja kahvia ja seurustelua toki. Vieraita oli lähemmäs 60, joten kaikkien kanssa ei valitettavasti ehtinyt seurustelemaan, mutta näitä ihmisiä tullaan luultavasti näkemään muutenkin vielä. Oli kuitenkin ihana nähdä kaikkia, ja kiitos kaikille vieraille.

Aaron Oliver Pasila

Nyt se on julkistettu: Pikkuherra, Elvis jne. on viralliselta nimeltään Aaron Oliver Pasila. Tänään vietettiin nimiäisiä Herajoen työväentalolla sukulaisten ja ystävien kanssa. Suurkiitos kaikille vieraille ja meitä muistaneille!

Tänne laittanemme gallerian päivästä, jahka saamme kuvat koneelle.

ps. otamme mielellämme myös muiden ottamia kuvia vastaan, ihan itselle muistoksi tästä tärkeästä päivästä :)

Laulaminen on pop!

Poika on nyt vajaan viikon ollut todella innostunut laulamisesta, mutta aina kun kamera (puhelin) on kaivettu esiin, on se ujostellut sitä ja alkanut vain tuijottamaan sinne päin lopettaen laulamisen. Tänään tärppäsi ja saatiin matskua talteen. Tämäkään ei ole sen kaikkein innostunein lauluhetki, mutta saa tuosta jo osviittaa siitä minkälainen laulajapoika Elviksestä on tulossa ;)

aurinkokakkaa neuvolassa

Huh, kun poika kasvaa vauhdilla! Tänään neuvolassa oli 62 cm pitkä ja 5910 g painava. Kuusi kiloa ei ihan vielä ole mennyt rikki, vaikka näin epäilinkin. Muuten neuvolareissu meni ihan hyvin. Rotarix-rokote saatiin rotavirusta vastaan. Se saattaa nyt parin päivän aikana aiheuttaa ärtymystä ja ruokahaluttomuutta, nostaa kuumeen ja kaikkea muuta kurjaa, mutta eipä se rotaviruskaan olisi kiva.

Neuvolakortissa lukee "tyytyväinen poika. Kasvu hyvää. Pitkä poika. Katsekontakti/hymyvaste. Juttelee kovasti." Ja äitiä ilahdutti neuvolassa auringonkeltainen kakka :) Jonka teki tietysti juuri, kun oli puettu päälle punnitusten ja mittausten jälkeen. Mutta ei ole enää vihreää koliikkikakkaa!

Lisäksi käytiin tänään taas siellä vyöhyketerapiassa. Se tuntuu kyllä auttaneen, ja ollaan ilman vatsavaivalääkkeitä, mutta viime yö oli kuitenkin vaikea. Puoli kahden aikaan pienellä alkoi vatsanväänteet, ja siitä aamuun asti toimin potkunyrkkeilysäkkinä. Mutta pari päivää välissä oli oikein hyviä. Varasin vielä perjantaille sen viidennen kerran vyöhyketerapiaa, ihan vain varuilta.

Illalla menimme vielä perhevalmennuksen jatkoryhmään. Siellä lähinnä keskusteltiin, ja oli ihan mukavaa kuulla muiden kokemuksia. Toisilla on paljon, paljon helpompaa, mutta toisilla taas vaikeampaa. Kateeksi tosin käy niitä vanhempia, joiden lapset nukkuvat omassa sängyssä... "joo, me laitetaan tää sänkyyn siinä kymmeneltä, ja sinne se nukahtaa, ja herää sitten syömään neljän tunnin välein". ETTÄ MITÄ??! Heh. Ei meillä. Mutta ei tuo onneksi huuda tuntikausia pää punaisena. Eikä minun synnytykseni kestänyt 29 tuntia.

Kaikki muut vauvat siellä söivät tuttia, mitä ihmettelin, kun meidän poika ei suostu. Pureskelee sitä hetken, ja yrittää enemmänkin työntää sitä pois suusta. Jos joskus sitä imaisee, niin menee hermot, kun ei sieltä tulekaan mitään. Mutta eihän se tutti mikään pakollinen ole. Helpottaisi ehkä joskus elämää, kun saisi tutin suuhun nännin sijasta. Tuo kun tuppaa käyttää minua tuttina, etenkin iltaisin nukkumaan mennessä. Siinä maataan joskus puolitoista tuntia, kun liikkeelle ei pääse. Tai pääsee, mutta pieni herää siihen heti.

Ja tänään tapahtui pieni ihme silti: poika nukahti babysitteriin! Istui siinä sen aikaa, että minä sain syötyä. Tarkoituksena oli lähteä vaunukävelylle sen jälkeen. Poika siinä sitten hermostui odotteluun, ja huusi hetken. Sitten tuli hyvin kaukaisuuteen katsova ilme, jonka jälkeen nukahti. Siitä hetkestä piti heti ottaa valokuvia :D Ei hän siinä kovin kauaa nukkunut, mutta jotain parikymmentä minuuttia kuitenkin. Lähdettiin sen jälkeen vaunukävelylle. (Raukka ei ole tänään saanut nukkua yksiäkään unia loppuun asti, kun aina on pitänyt lähteä jonnekin...)

Nyt pitää alkaa valmistautua yötä varten. Ensin omalla iltapalalla.

sunnuntain alku

Illalla meni taas myöhäiseksi, ennenkuin pieni nukahti. Tai no, myöhään ja myöhään, kyllä se puoliltaöin sammui. Ja äitinsä myös. Mutta kun puolitoista tuntia aiemmin mentiin jo sänkyyn. Touhotti ja touhotti. Näytti välillä nukahtavan, mutta heräsi sitten kuitenkin.

Kolmen aikoihin heräsi syömään, mutta nukahti uudelleen. Ja aamulla puoli kahdeksan tienoilla. Tämän jälkeen ei hetkeen oikein nukkunut kunnolla, vaan väänti ja käänti, kunnes lopulta teki jättikakat. Jee :) Ja sitten jo taas sopi syödä ja nukkua.

Yhden tienoilla lähdettiin vaunukävelylle, ja sen jälkeen on ollut unten mailla parvekkeella. Minun olisi ehkä kannattanut ottaa torkut tässä välissä, mutta jotenkin ei saanut aikaiseksi. Katsotaan, josko pizzan jälkeen.

lauantai-illan kahdeksan uutiset

Viime yö oli hankala. T o d e l l a hankala. Meni kahteen asti yöllä, ennenkuin pieni nukahti. Väänsi vatsaa niin hirmuisesti. Heräsi kuudelta syömään, jonka jälkeen ei enää kunnolla nukkunut. Potki ja väänsi ja kitisi. Enkä siis nukkunut kunnolla minäkään. Yhdeksän jälkeen luovutin ja nousin.

Päivällä suuntasimme toisen kerran vyöhyketerapiaan. Poika on vaikuttanut rauhallisemmalta taas sen jälkeen, mutta ei ole ollenkaan yhtä unelias kuin viime kerran jälkeen. Eikä nyt jostain syystä syö tai nuku, vaan on jo ties monetta tuntia hereillä ja kitisee vähän. Vaikka vatsa ei vaikuta kipeältä. Ja on siis syönyt aiemmin tänään, mutta nyt ei jostain syystä kelpaa. Ehkä ei sitten vain ole nälkä?

Jännityksellä odotamme ensi yötä. Minä voisin jo tunnin kuluttua suunnata yöunille, Jos sitten saisi kerättyä niitä unenpätkiä tarpeeksi kasaan, että huominen päivä ei menisi yhtä koomassa.

raporttia

Eilen illalla poika oli hyvin uninen ja rauhallinen. Ilta meni siinä, että hän nukkui ja söi. Puoliltaöin siirryimme sänkyyn, jossa hän nukahti rinnalle. Ei mitään venkoilua, itkua, vääntelyä tai muutakaan, mikä olisi vaatinut jommankumman vanhemman kävelyä ympäri kämppää.

Kolmen aikoihin heräsi syömään, ja nukahti uudestaan. Viideltä heräsi vatsanväänteisiin. Suostui syömään jonkin verran, mutta ähelsi kovasti. Ja tätä ähinää jatkui yhdeksään asti, kunnes tuli kakka. Ja sitä tuli lisää vielä vaipanvaihdon yhteydessä. (Onneksi sain juuri vaipan eteen, kun tuli aika paineella :D.) Mutta tähän asti päivä on taas muuten mennyt ihan hyvin. Vähän itkeskeli ennen kahta ihan väsymyksestä, mutta nukahti heti vaunuihin. Syliin/tissille ei siinä vaiheessa suostunut.

Huomenna toinen kerta vyöhyketerapiaa. Raportointi jatkuu.
"Täällä Karin Pasila, Riihimäki".

radikaaleja muutoksia

Vaihdoimme maanantaina Disflatylin Cuplatoniin, mutta sen tehosta minulla on omat epäilykseni, sillä pienen vatsa on mourunnut aivan älyttömästi. Eilen sain tarpeekseni ja soitin vyöhyketerapeutille. Saimme ajan jo tälle päivälle. Samalla päätin kokeilla ilman Cuplatonia, jotta näkee, miten se vyöhyketerapia toimii. Tänään hän on tähän mennessä vaikuttanut rauhallisemmalta, ja pierut tulevat helpommin, vaikka maha vielä ääntä pitääkin. Lauantaina on seuraava aika vyöhyketerapeutille. Sitä pitää tehdä 3–5 kertaa, jotta teho olisi pysyvä. Ja joku hoitokerta voi saada pienen uneliaaksi, mutta toisella kertaa kipu voi "nousta pintaan", eli olla sinä iltana todella pahana. Mutta kokeillaan, jos se toimisi. Ainakin olen kuullut jo monesta tapauksesta, joissa se on toiminut.

Raportointia seuraa...