Tänä talvena ei sitten paljon hiihdelty. Luistimillekin ehdittiin vain kaksi kertaa. Päiväkodissa nämä onneksi käyvät myös luistelemassa jäähallissa.
Hiihtolomakin lapsilla oli toissaviikolla. Alkuviikon he löffäsivät isin kanssa kotona, ja loppuviikon nauttivat mummin täysihoidosta. Perjantaina haimme muksut, ja jatkoimme matkaa vielä mumuskan luo.
Ensimmäinen antibiootiton korvatulehduskin tuli testattua. Lomaviikolla perjantai–lauantai-välisenä yönä oli Hilmalla suuri parku. Ensin neiti ei myöntänyt, että mihinkään sattuisi, tai mikään harmittaisi. Aikansa itkeskeltyään myönsi, että korvahan se. Oikea korva. Mutta että lääkettä. "EI LÄÄKETTÄÄÄÄÄÄ!" Hetken huudettuaan Hilma sanoi hiljaa anoen: "anna äiti väkisin lääkettä". Ja otti sitten ihan nätisit Pamol Äffän suuhun, ja sainpa laitettua puuduttavia korvatippojakin.
Lauantaina soitin päivystykseen, ja hetken neuvottelun jälkeen päätimme jäädä seuraamaan tilannetta. Eikä Hilma sen jälkeen korvaa enää valitellut. Sairaanhoitajan ohjeiden mukaan annoin kuitenkin särkylääkettä vielä koko lauantain ja sunnuntain. Tiistaina kävimme sitten vielä varuilta näyttämässä korvaa lääkärissä, eikä siellä enää ollut varsinaista tulehdusta, vaikka korva yhä punotti ja tärykalvo ei toiminut vielä niin kuin pitäisi. Mutta paranemaan päin oli jo.
Tämä viikonloppu on mennyt sosiaalisissa merkeissä. Eilen kävimme juhlistamassa kaverin lasten synttäreitä, ja tänään Maria-serkun synttäriä. Lisäksi vielä kyläilimme toisten ystävien luona illalla. Oli muuten aika naatteja lapsia, kun illalla kotiin päästiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti