purjehtimassa

Onnea on kaverit, keillä on purjevene ;) Viime lauantaina pääsimme vihdoin reissuun, joka edelliskesänä lykkääntyi sairastumisten vuoksi. Ja oli kyllä hieno päivä ja hieno kokemus. Lapsetkin olivat aivan innoissaan, kuten kuvasta saattaa päätellä. Vastoin ennakko-odotuksia Aaron ei jänskättänyt yhtään, vaan oli maailman reippain pikku-apuri veneessä. 

Matkalla nähtiin paljon pieniä purjeveneitä (taisi olla kilpailut menossa), yksi isompikin purjelaiva, poliisivene ja muutama risteilijä. Kyllä siinä riitti ihmettelemistä! Pihlajasaaressa poikkesimme lounaalla ja jaloittelemassa, ja vaikutti oikein mukavalta paikalta sekin. Lapset nauttivat kivien päällä hyppimisestä.

Auringon jo laskiessa saavuimme takaisin lähtösatamaan monta muistoa rikkaampina.

iltapalatanssi

kesämuistoja

syyskuulumisia

Tänään oli Aaronin viimeinen neuvola. Pikkujätkä oli venähtänyt 120,5 cm pituiseksi, ja painoakin oli liki 19 kg. Rokotuksen Aaron otti todella reippaasti, vaikka vähän parkaisikin. Tehtävistä suoriutui hienosti, ja neuvolakorttiin kirjattiin: Taitava, hyvin keskittyvä poika. Tehtävät onnistuivat hyvin, tekee mielellään. Hyvät lukemisen ja laskemisen valmiudet. Kasvaa hyvin.

Aaronin synttäreitä juhlittiin tänä vuonna kahteen otteeseen. Ensin vietettiin pienellä sukulais-ja ystäväporukalla kotona, ja lisäksi oli kaverisynttärit Hoplopissa. Kolmannen kerran synttäreitä vietettiin päiväkodilla elokuussa syntyneiden yhteissynttäreinä, jolloin ohjelmassa oli ollut musiikkia, kasvomaalausta, ilmapalloja ja herkkuja.

Jalkapallossa olemme jatkaneet, ja Aaron on kentällä ihan iloisesti mukana. Hän vain on kovin dramaattinen lähdöissään: "taasko mun pitää mennä fudistreeneihin?!" Kun kysyttiin Aaronilta, että haluaako hän jatkaa talvikaudella pelaamista, niin kuulemma haluaa (mitä on joskus vaikea uskoa noista kommenteista).

Muskari on jatkunut molemmilla, ja lapset ovatkin tänä vuonna samassa ryhmässä. Aaron aloitti nyt eskarin, ja vaikuttaa viihtyvän ihan hyvin, vaikka alussa jännittikin sitä valtavasti. Onneksi ne parhaat kaverit ovat samassa ryhmässä.

Hilma jatkaa yhä veijareissa, ja taitaa hieman ikävöidä veikkaa. Toivottavasti sieltä löytyy kuitenkin uutta leikkiseuraa päiviin. Hilma vaan ei ketä tahansa kelpuuta leikkeihinsä.

Tänä iltana neidillä oli aikamoinen känkkä päällä, ja kiukkuisena hän huusi: "te ette osaa kohdella pikkutyttöä oikein" ja "te ette tiedä, miten minua pitää kohdella!". Jepjep. Hänen olisi pitänyt siivota roskansa ja pukea yökkäri päälle. Sängyssä Hilma sai päähänsä, että minä olisin vaihtamassa häntä Kerttuun (päiväkotikaveri), ja sai Aaroninkin huolestumaan, kun hoki, että "minä en haluaisi mennä Kertun kotiin, mutta on pakko". Juuei. Olkoot vaikka kuinka känkkäränkkä ja kiukkupiukku, mutta en minä minun pikkulikkaistani mihinkään vaihtaisi.

pari kuvaa

synttäriposse koossa (ainakin melkein)

suuri puhallus

Vesileikkejä kesän alusta. Arvaatteko, kenen vanha froteehaalari Hilmalla on?

krektaniini ja triffijuhlat

Huh, miten kesä on mennytkään. Vastahan oli Hilman synttärit (onko niistä edes kerrottu täällä? No, kivaa oli, vieraita oli paljon. Kiitos.) Aaronhan aloitti jalkapallon kesän alusta. Treenit on kerta viikkoon, ja pienestä alkuvastustuksesta huolimatta on fudis mennyt ihan mukavasti. Hilmalle iski tästä harrastamisesta pieni kateus, ja Hilma harrastaa nyt omasta mielestään ratsastusta, kun on ollut jo yhteensä kuusi kertaa ponin selässä. "Minähän varsinaisesti harrastan ratsastusta!"

Kesän alun lapset ovat olleet mumuskalla ja isin kanssa. Minulla lomat alkoivat heinäkuun alusta. Lomailu on tänä kesänä ollut kotipainotteista rempasta johtuen. Lapset ovat totutelleet yhteiseen huoneeseen, kun molempien sängyt on nyt pienessä lastenhuoneessa. Iltaisin kuuluu yleensä aikamoinen pulina ennen nukahtamista.

Ja mitä ovat krektaniini ja triffijuhlat? Hilma puhuu tosi hienosti, ja suhtautuu vaikeisiinkin sanoihin haasteina. Toisinaan sanoista vain tehdään hienompia, kuin ne ovatkaan. Kävimme siis viikonloppuna kummitytön rippijuhlissa (triffijuhlat kuulostaa vielä hienommalta), ja nektariinista tuli krektaniini.

Palaillaan!

ihan nopeasti

Äitienpäivä oli ihana. Lapset olivat päiväkodissa kasanneet lahjaksi muffinsi-ainekset, ja niillä herkuteltiin illalla. Muuten oltiin kotosalla, ja nautiskeltiin vain oleskelusta. Ja kun mun ei tarvinnut tehdä mitään keittiössä, niin eipä päivä sen parempi voisi ollakaan.

Hilman synttärit olivat äitienpäivästä seuraana lauantaina. Juhlissa riitti vilskettä ja vilinää ja iloista meininkiä. Parit itkutkin, mutta niitä tulee melkein väistämättä, kun 16 1–8-vuotiasta temmeltää. Kiitokset kaikille vieraille! Kuvia lupaan laittaa myöhemmin.

Aaronilla alkoi viime maanantaina jalkapallo. Etukäteen taisi jonkin verran jännittää, mutta jo kentälle mennessä jäbänen oli ihan tohkeissaan. "Harrastanko minä nyt jalkapalloa? Onko se minun harrastukseni?" Reippaasti meni riviin muiden mukana, ja oli jopa hippana. Ukkoskuuro yllätti treenien loppupuolella, mutta taisi vain virkistää pieni rankkasade treenien jälkeen.

Tämänkin viikonlopun piti olla hyvin ohjelmoituna, mutta Hilma yllätti perjantain ja lauantain välisenä yönä oksutaudilla. Toistaiseksi muilla ei vielä ole ollut oireita, ja Himpulallakin meni loppujen lopuksi aika helpolla. Eilen vielä aamupala tuli tehokkaasti ylös, mutta (myöhäinen) lounas pysyi jo sisällä. Kuumettakaan ei noussut, ja niinpä iltapäivällä oltiin jo hiekkalaatikolla, kun likalla riitti energiaa. Pelattiin kuitenkin varman päälle, ja jätettiin tänään yhdet 3-vuotissynttärit väliin, jottei sitten viedä tautia mahdollisesti eteenpäin. Lasten Kim-eno uskalsi tulla kylään mahatautiuhkasta huolimatta. Terkkuja Irlantiin – toivottavasti ei tullut tautia?

kevät

Tulihan se vihdoin se kevät. Ai mitä me ollaan tehty kevään mittaan? No, pääsiäisenä käväistiin ensin Kymenlaaksossa. Juhlittiin ystävän lapsen 5-vuotissynttäreitä ja vierailtiin niin mummin kuin mumuskankin luona. Pääsiäismaanantaina ehdittiin vielä Riihimäen tohinoihin mukaan: käväistiin kaupunginmuseolla katsomassa kotieläimiä, Pompotilla lounaalla ja illalla vielä sirkuksessa.

Aika pian siinä olikin jo vappu edessä. Vappuna kävimme kylässä Aaronin kummeilla Espoossa. Joimme simaa, söimme munkkeja ja herkuttelimme muutenkin.

Tällä viikolla on ollut juhlaviikko. Päiväkodin äitienpäiväkonsertti (eli kevätjuhla toisella nimellä) oli keskiviikkona, ja nyt lauantaina oli viimeinen nappulafutiskerta ja muskarin kevätjuhla. Molemmissa juhlissa lapset esiintyivät todella reippaasti ja hienosti. Nappulafutiksessa Aaron pääsi tekemään maalin. Hilma keskittyi enemmän sosiaalisten suhteiden luomiseen.

leopardi ja aurinkoisen illan kuvia

kiukun keskeltä

"äiti, minä en tykkää vielotista!!!" -ai mistä lähtien? "no en ainakaan silloin tykkää vielotista, kun minua itkettää!"

Selevä. Violetti ei sovi itkun kanssa. Kiukun syynä oli se, kun Aaron ja Hilma puhuivat autossa päällekkäin, ja Hilma joutui odottamaan sanottavansa kanssa hetken. Draamaa tästä riitti harvinaisen pitkään. Neiti säntäsi sisältäkin vielä portaille parkumaan, ja huusi minulle, että "Mene Sinä POIS!" Huh. Siinä ei auttanut edes saippuakuplat.

Viikonloppuna kävimme Aino-serkun viisivuotissynttäreillä, ja etenkin Aaron oli riemuissaan paikalla olleesta taikurista. Menomatkalla molemmat pysyivät hereillä, mutta Aaron nukahti kotimatkalla. Hilma sitkeästi sinnitteli kotiin asti silmät auki, mutta olihan neitineiti aika naatti illalla.

kevätkuulumisia ja pari kuvaa

Kevät sieltä sitten tuli. Kukat versovat pihalla ja tirpat sirkuttelevat. Mekin aloitimme fillarikauden muutama päivä sitten kaivamalla lasten pyörät varastosta. Aaronilta nappasimme apupyörät pois, ja hirveä huutohan siitä tuli. Ei auttanut huuto, appareita ei enää takaisin laitettu. Sen päivän pyöräreissu oli enemmän tai vähemmän epätoivoa täynnä, kun pikkuherra huusi ja parkui, mutta kas kummaa: Eilen se pyöräily sujui jo paljon paremmin. Päättäväisesti Aaron nousi pyörän selkään, polkaisi vauhtia ja hups vain pyöräili. Ja mikä riemu, kun se onnistui! Sellainen ilo ja onnistumisen tunne ja mahtava hymy :) Aivan parasta. Kyllä Tuukka vielä juoksi vierellä ja välillä varmisti, mutta meni Aaron ihan yksinkin. Hilmakin haaveilee pyörästä polkimilla, kun tällä hetkellä käytössä on vielä potkupyörä. Synttärilahjaksi olemme sellaisen luvanneet.

Tässä pari kuvaa talven hiihdoista (joo, kaksi kertaa suksilla peräti), lumiukosta ja muusta.

Aaron hiihtää

Hilman tyylinäyte

Merirosvolumiukko. Papukaija olkapäällä.

Saunapuhdas poika

Hilma tykkää friteeratuista kanapaloista. Huomaako sen ilmeestä?

Hilma on laittanut ihan itse kampauksen

Jesssss! Vihdoinkin!

 Hilma ja potkupyörä

Supersankarikerho

Sankareiden nimet ovat Kissabatman ja Supersankari Kourallinen

minä osaan jo!

Sunnuntaina täällä oli talvikarnevaalit. Joo, tosi talvi. Mutta Hilma pääsi ponin selkään, ja Aaron muuten vain temppuilemaan.

Mistä muuten kumpuaa lasten pohjaton itseluottamus? Juttelin Hilmalle ponijonossa, että onkos kivaa, kun pääsee taas harjoittelemaan ratsastusta. Hilma katsoi mua kulmiaan kohottaen: "äiti, ei minun tarvitse enää harjoitella, kun minä osaan jo! Minä olen jo kerran ratsastanut".

Aaronistakin on tulossa iso poika. Ensimmäiset rautahampaat ovat puhkeamassa taakse. Kaikkialle se ylettyy, ja osaa varmasti enemmän asioita kuin tiedänkään. Ja oli maailman onnellisin poika, kun sai rannekellon! (Voitin Lentsikat-palkinnon jostain kilpailusta, ja mukana tuli Dusty-rannekello). "Minun haaveeni toteutui – minä sain oman rannekellon! Äiti, olenko minä jo tarpeeksi vanha saamaan oman rannekellon?!". Ja heti opportunistina yritti: "Äiti, tiedätkö, mikä minun toinen haaveeni on? Oma puhelin..." No, puhelinta Aaron saa vielä tovin odottaa. Kello on kotona koko ajan ranteessa, mutta päiväkotiin Aaron ei ole sitä vielä halunnut.

minne se helmikuu hujahti?

Tänä talvena ei sitten paljon hiihdelty. Luistimillekin ehdittiin vain kaksi kertaa. Päiväkodissa nämä onneksi käyvät myös luistelemassa jäähallissa.

Hiihtolomakin lapsilla oli toissaviikolla. Alkuviikon he löffäsivät isin kanssa kotona, ja loppuviikon nauttivat mummin täysihoidosta. Perjantaina haimme muksut, ja jatkoimme matkaa vielä mumuskan luo.

Ensimmäinen antibiootiton korvatulehduskin tuli testattua. Lomaviikolla perjantai–lauantai-välisenä yönä oli Hilmalla suuri parku. Ensin neiti ei myöntänyt, että mihinkään sattuisi, tai mikään harmittaisi. Aikansa itkeskeltyään myönsi, että korvahan se. Oikea korva. Mutta että lääkettä. "EI LÄÄKETTÄÄÄÄÄÄ!" Hetken huudettuaan Hilma sanoi hiljaa anoen: "anna äiti väkisin lääkettä". Ja otti sitten ihan nätisit Pamol Äffän suuhun, ja sainpa laitettua puuduttavia korvatippojakin.

Lauantaina soitin päivystykseen, ja hetken neuvottelun jälkeen päätimme jäädä seuraamaan tilannetta. Eikä Hilma sen jälkeen korvaa enää valitellut. Sairaanhoitajan ohjeiden mukaan annoin kuitenkin särkylääkettä vielä koko lauantain ja sunnuntain. Tiistaina kävimme sitten vielä varuilta näyttämässä korvaa lääkärissä, eikä siellä enää ollut varsinaista tulehdusta, vaikka korva yhä punotti ja tärykalvo ei toiminut vielä niin kuin pitäisi. Mutta paranemaan päin oli jo.

Tämä viikonloppu on mennyt sosiaalisissa merkeissä. Eilen kävimme juhlistamassa kaverin lasten synttäreitä, ja tänään Maria-serkun synttäriä. Lisäksi vielä kyläilimme toisten ystävien luona illalla. Oli muuten aika naatteja lapsia, kun illalla kotiin päästiin.

supersankari nimeltä Otava

Hilma on nyt supersankari nimeltä Otava (paitsi silloin, kun on ihan vain Hilma). Otava taistelee tulta ja myrkkyä ampuvalla pyssyllä näkymätöntä lohikäärmettä ja pyssypahisrobotteja vastaan, ja asuu sankareiden salissa.

Ja kuinka aika kuluukaan. Juuri hain Aaronille eskaripaikkaa. Eskari. Milloin minun pienestä pojastani on muka kasvanut eskari-ikäinen? Pieni, hontelo, viisivuotias, jota saan viikonloppuisin halia, silittää ja suukotella niin paljon kuin minä haluan. (Arkisin pitää kuulemma pyytää lupa ja sopia erikseen halittelusta.)

Viikonloppu oltiin kotona. Löffäiltiin, pelailtiin, katsottiin leffa ja nautittiinpa ulkoilmastakin. Lapset eivät vielä ole innostuneet hiihtämisestä, mutta kyllä me suksiakin kokeiltiin. Ehkä se siitä pikkuhiljaa lähtee. Pitäisi varmaan ostaa itsellekin sukset.

hyvä viikonloppu

Tämä viikonloppu oli hyvä ja rauhallinen. Hilman kummi tuli kylään perjantaina, ja oli sunnuntaihin asti. Lauantaina löhöttiin koko porukalla: pelattiin Xboxilla Disney Infinityä ja katsottiin "Kaksin karkuteillä". Tänään pelailtiin hieman lisää, mutta käytiin myös luistelemassa ja katsottiin My Little Ponya.

Muuten arki rullaa omalla painollaan. Töitä, päiväkotia, hetki illalla lasten kanssa.

Joko se viikonloppu meni jo?

Ipadin kuvia

Piparihirmut vauhdissa

Miss blingbling

Joulukuusenriisujaiset

My little ponyt vesihiihtävät

ne joulukuvat... ja pari muuta.

Tuleeko se pukki jo?

Pukin sylissä laulettiin

ja nyt hommiin!

 

Uutena vuotena tsekattiin raketteja.

Aaronin omakuva päiväkodista. (Kuvassa hän on juuri sanomassa jotakin.)

Tammikuussa päästiin luistelemaan.

Aaronin vauhtia

ja suksillekin ollaan jo päästy!