haasteista

Ollaan tässä parina päivänä pelailtu erästä konsolipeliä, jossa on erilaisia tehtäviä ja haasteita. Ja tänään sitten käytiin autossa seuraava keskustelu (Aaron ja minä):
- äiti. Ens jouluks meidän pitää tehdä piparkakkupuumaja!
- no se voi olla kyllä vähän haastava...
- mutta äiti, sinähän tykkäät haasteista!

Nii-iin. Mitäpä siihen sitten sanoisi. Että piparkakkupuumaja.

Joulu meni hyvin ja rauhaisasti. Lapset saivat riittävästi lahjoja, lauloivat pukille reippaasti sekä ennen että jälkeen lahjojen. Laatikot eivät muksuille maistuneet, mutta monet muut jouluruoat sitäkin paremmin.

Kuvia myöhemmin, lupaan!

joulurauhaa

Joulu tulla tohisee. Lapset odottavat jo kovasti pukkia, kun taas vanhemmat taitavat kaivata enemmän lötköttelyä ja pötköttelyä ja herkkuhetkiä. Hilmalla tuli viikonloppuna korvatulehdus, mutta se onneksi jo helpottaa. Mitäköhän pukki tuo tullessaan?

juhlia

Itsenäisyyspäiväksi ajoin lasten kanssa Kotkaan. Olimme yötä Aaronin kummien luona, ja kummikaverukset olivat vauhdissa. Kotkassa kävimme tervehtimässä myös Hilman kummeja, ja yhä riitti vauhtia ja virtaa. Perjantaina illalla jatkoimme matkaa mumuskalle, josta reissasimme sunnuntaina kotiin.

Mitä sieltä Aapon ja Lounan tonttukalenterista löytyikään? Melody Popsit – ne soivat tikkarit! Ja niitä oli kaikille. Myös äideille ;) Olipahan aikamoinen orkesteri.

Päiväkodin joulujuhlat olivat oikein mukavat ja tunnelmalliset, ja juhla sujui pääpiirteissään hyvin. Aaron esiintyi ja lauloi oikein reippaasti ja hienosti, mutta Hilma. Voi Hilmaa. Sinnikkäästä yrittämisestään ja viittamisestaan huolimatta pikkuneiti ei päässyt esiintymään. Hänet vain unohdettiin. Kyllä sitä lastentarhanopettajaakin harmitti, ja hän jutteli Hilmalle heti juhlan jälkeen, kun hänelle ihmettelin, oliko Hilman penkille jättämiselle joku syy. Inhimillinen virhe, vaikkakin valitettava sellainen. Tätä pettymystä meillä käsiteltiin sitten koko ilta, ja seuraava aamukin. Hilma kun kuitenkin oli harjoitellut ahkerasti. Tai omien sanojen mukaan hän ei harjoitellut, vaan hän osasi jo. Ja kun kysyin, että harmittaako häntä, kun hän ei päässyt esiintymään, niin ei harmittanut – vaan Kiukutti. Enkä minäkään siinä esityksiä katsellessa älynnyt kysyä, että milloin Hilman vuoro on, kun odotin koko ajan, että on varmasti seuraavana. Ja sitten se loppuikin.

Aaron piparipoikana

Muskarin joulujuhlissa onneksi Hilmakin pääsi lavalle ja mukaan esiintymään, ja hienosti esittikin! Mitä nyt välillä pyöri ympyrää silmät kiinni, samalla taputtaen käsiä yhteen, kun muut jo tekivät muuta, mutta ei kai se ole niin justiinsa. Kuvat eivät ole itse laulunumeroista tai leikeistä, koska niissä kaikissa näkyi muita lapsia tunnistettavasti. Mutta lavalla olivat, molemmat, ja todella reippaasti. Aaron piti huolta siskosta, ja kävi kädestä pitäen saattamassa lavalle. Ja parasta oli, että Mika-kummi oli yleisössä mukana.

Viime perjantaikin oli hauska päivä, kun pääsimme seuraamaan Kuperseikkailu-konserttia paikan päältä Helsingistä. Kuperseikkailussa muutama artisti oli käynyt tekemässä lasten kanssa biisejä, ja ne biisit nyt sitten esitettiin suorassa tv-lähetyksessä. Aaron istui hillitysti penkillä, mutta Hilmalla oli aika rokkimeno päiväkotikaverin kanssa. Neitineiti hyppi ja pogoili nyrkki pystyssä, ja toisinaan heilui vain peppu. Penkissä Hilma ei malttanut pysyä, vaikkei sentään uskaltautunut ihan eturiviin. (Kuperseikkailun laulut voi muuten ladata netistä ihan ilmaiseksi täältä, ja konsertin katsoa joko yle areenasta, tai sitten uusintana 28.12.)

Hilmalla on ollut viime aikoina aika ilmiömäinen tuuri Afrikan tähdessä, ja niinpä Aaron ei tällä hetkellä mielellään pelaa sitä siskon kanssa, vaikka peliä rakastaakin. Aaron keksikin itselleen uuden pelin, jota voi pelata vain kaksi (Aaron ja isi), ja jota Hilma ei varmasti siis pääse voittamaan. Viikonlopusta asti meillä on pelattu ahkerasti shakkia. Aaron osaa laittaa jo nappulat paikoilleen, ja tietää, miten kukin nappula liikkuu. Isi saattaa silti antaa vähän tasoitusta ja vihjeitä. Mutta kuinka kauan?

Ps. Hilma on nyt itse sitä mieltä, että kyllä hän esiintyi päiväkodin joulujuhlassa (olihan hän kyllä alkulaulussa mukana), vaikka silloin kiukuttikin, kun ei päässyt edes taikuriksi. Mikä lie suojelusysteemi päällä, mutta annan hänen ajatella niin. Välttelemme puheenaihetta.

Hilman anatomia

Hilmalla on yksi sisäelin enemmän kuin meillä muilla: kehukset. Kehukset sijaitsevat jossain vatsan tietämillä (saattavat siirtyä myös lanteille), ja kehuksiin sattuu, jos syö liikaa. "äiti, minä en jaksa enää syödä, kehuksiin sattuu!" Kehuksia ei pidä sekoittaa keuhkoihin. Keuhkojenkin sijainti on hieman alempana kuin muilla: jos Hilmalla vetää sukkahousut liian ylös (navan yläpuolelle), valittaa neiti, ettei saa henkeä, koska keuhkot litistyvät. Selvähän se.

Viikonloppu kotona. Huomista odotetaan kuin kuuta nousevaa, koska silloin saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. Molemmat valitsivat tänä vuonna lego star wars -kalenterit. Hilmalle yritin ehdotella edullisempaa kalenteria (vaikka poni- tai lego friends -kalenteria), mutta Himpatti sanoi minulle, että "Äiti, minäkin tykkään vähän taar voorssista". Mikäs siinä sitten auttoi.

Muuten ponit on todella in tällä hetkellä. Telkkarista halutaan katsoa mai lil pouneja, ja niillä Hilma leikkii päiväkodissa. Ja toivoi joulupukilta omaa ponia. Oikeaa. Että voi rastastaa. Ei taida tulla tänä vuonna.

mitä tarkoittaa herran jumala?

Tämän kysyi Hilma tänään. Tuukalta onneksi ;)
Siinäpä onkin pohtimista.

isi, minä voin laskea vaikka kuinka pitkälle!

Aaron keksi tänään, että osaa laskea vaikka kuinka pitkälle. Sitä löytämisen riemua iltamyöhään! Sängystä kuuluu yhä: "seitsemänkymmentäkahdeksan, seitsemänkymmentäyhdeksän, kahdeksankymmentä...."

Toinen löytämisen riemu liittyi poneihin. Ladies and gentlemen, may I introduce you: My Little Pony Creator, jossa voi tehdä ihan omia poneja! Näitä meillä on tehty tämä ilta, ja hauskaa on ollut. Lapset ovat juosseet ympyrää tulostettujen ponikuvien kanssa, ja keksineet niille ihan omat luonteet ja roolit. Ette varmaankaan arvaa, kumpi on kumman poni?

aak

Hilman sanastoon on pesiytynyt uusi sana: Aak. Aak sanotaan silloin, kun joku asia on selvä, erityisesti, jos Hilma on kysynyt jotakin, johon on saanut vastauksen.
- Mikä tämä on?
- se on tiskiharja
- Aak

Eli melkein kuin aa, okei, mutta lyhyempi. Aak. Aika näppärä.

Isänpäivä sujui rauhallisissa merkeissä kotona. Isi sai aamupalan, kolme lahjapakettia ja kaksi korttia. Kakku ja päivällinenkin tehtiin. Lapset lupasivat jo etukäteen totella isiä kaikessa isänpäivänä, ja tämä lupaus joutui todelliseen testiin, kun isi pyysi lapsia pukemaan ne ei-lemppari-vaatteet päälle. Meni ne lopulta, suurella huudolla ja parulla.

prinsessa

Hilma piirsi prinsessan ja palloja. Minä jäin tämän jälkeen ihmettelemään, miksei hän päiväkodissa piirrä näin, vaan kotiintulevat paperit ovat aika lailla sitä perussuttua. Ihana prinsessa!

Lentsikat

Lapsilla on syyslomaviikko, joten saavat viettää laatuaikaa kurkunpääntulehduksesta kärsivän (ja kähisevän) isin kanssa. Tänään yritin piristää tunnelmaa jotenkin, ja ehdotin, että josko mentäisiin katsomaan Lentsikat.

Likkanen oli ihan kybällä mukana, mutta jätkä. Niin. Sehän laittoi jarrut päälle. Kun pelotti. Mikä sitä pelotti? Ei voinut taas ymmärtää. Aaron on kuitenkin käynyt päiväkodin kanssa katsomassa Urpo & Turpo -leffanäytelmää, ja planetaariossakin ollaan käyty. Joku pientä miestä pelotti, niin kuin on pelottanut monesti aiemminkin uusien asioiden kanssa.

Päätin, että mennään silti. Juteltiin ja selitettiin, ja lopulta kannoin itkevän herran autoon. Autossa jo rauhoittui, ja leffateatterin edessä tuli ihan itse kiltisti ulos autosta. Isin kanssa käveli käsi kädessä teatteriin, ja lähti (hieman arasti) kurkkamaan saliin. Ja sinne jäätiin. Molemmilla lapsilla omat pienet popcornit sylissä. Kesken leffan Tuukka kysyi Aaronilta, että haluaako tämä lähteä pois, että pelottaako vielä, mutta taisi Aaron viihtyä sittenkin niin hyvin, että tahtoi jäädä.

Lapset tykkäsivät leffasta. Aika paljon siinä oli Autot-elokuvan elementtejä, eikä juonikaan ollut kaksinen. Mutta ihan ok leffa kuitenkin. Leffateatterissa oli sellaiset nousevat penkit, joihin onneksi oli saatavilla korokkeita. Hilmalla oli silti pieniä haasteita, kun ei neidin n. 14 kiloa meinannut riittää pitämään penkkiä alhaalla. Niinpä minä nojasin, ja pidin istuimen paikoillaan. Koko leffan.

Ja Hilma on Dusty.

ei tarvi nauraa

Hilma olisi mielestään valmis jo nousemaan päivällispöydästä, ja minä kysyn, että onko hän varmasti syönyt tarpeeksi. On on. 

- Kyllä me, äiti, syödään vielä iltapala. Älä huolehdi.

Tuukka tähän naurahtaa sohvalla itsekseen, johon Hilmalta tulee kommentti:

- Ei tarvitse nauraa!

Hilman suusta

Katselimme kids voicea. Hilma silmät loistaen katsoo ohjelmaa, ja kysyy:
- Äiti, milloinka minä kasvan niin isoksi, että minä pääsen tonne?

Saattaahan siihen vielä muutama vuosi mennä. Onko koko ohjelmaakaan enää silloin.

* * * *

Torstain ja perjantain muksut olivat kotosalla, kun Aaronilla oli flunssaa. Yskähän sillä on kestänyt jo useamman viikon, ja yhä tuo pikkuherra köhii. Yskän puolesta päästiin jopa ihan lääkärille. Korva vähän punoitti ja pullotti, mutta ei ollut vielä tulehtunut. Keuhkoista ei kuulunut mitään väärää. Antibiootit hän kirjoitti varuilta valmiiksi, mutta ei nyt olla käyty niitä hakemassa, kun kuumetta ei ole pariin päivään ollut, eikä Aaron ole myöskään valittanut korvia. Toivottavasti ei valitakaan.

kännykuvasatoa

Tänään sain aikaiseksi ladattua kuvat kännystä koneelle. Tässä lähinnä kesän kuvia. Jotkut tilanteet on kuvattu myös isolla kameralla, mutta laitetaan uusiksi silti.

Red! Ja sitä sai koskea!

Pollee ja polle

Aaron ja isi hurjastelevat.

Särkänniemen jälkeen Heppi-pupullakin oli ranneke.

Hilma on ihan itse laittanut hiukset. Ja huulirasvan.

Sisarusvillatakki. Tulee halvaksi, kun pärjää yhdellä villatakilla.

Isoveikka ja Hilma-kissa, joka ei suostu poseeramaan nätisti.

Pyöräilemässä.

Kuvasia

Sekalainen setti kuvia. Hilmasta on enemmän kuin Aaronista ihan siitä syystä, että Aaron ei suostu kameran eteen. Paitsi hetkellä, kun ei huomaa, että kuvaa otetaan, kuten viimeisessä kuvassa.

Hilma ja palloriemu

Tylsää?

Neidin arvioiva katse

Äidin hymytyttö kuitenkin

Aaronin kakku kaverisynttäreille. Tuukka koristeli.

Joskus voi harmittaa, kun Afrikan tähteä ei pelata enää kuudetta kertaa. Hilma yrittää lohduttaa.

Viljami Hoploppi Puuhamaa

Meillä ei asu enää Hilma, vaan tyttö nimeltä Viljami Hoploppi Puuhamaa. Näin hän meille kertoi. Tällä viikolla hän kertoi myös, että päiväkodin hoitajat puhuvat hänelle rumasti. Kun tätä kummastelin, että mitenkä ne puhuvat rumasti, niin Hilma  Viljami kertoi minulle, että "no kun ne ei sano, että Hilma kiltti, menisitkö kotileikkiin?" Voin muuten vannoa, että kotonakin puhutaan yleensä rumasti.

Mitäs muuta? Arki rullaa, aika ei riitä. Illat venyvät aina liian myöhäisiksi, ja aamulla noita hassuja on vaikea saada hereille. "Sinä herätit minut kesken unien!" No kappas.

Aaronista on kuoriutunut pieni apina kesän aikana, joka nauttii täysin rinnoin kiipeilystä ja roikkumisesta ja temppuilusta. Legoleikit on kaikista parhaita, ja siskolle pitää antaa iltahali.

Sellaista pikaisesti.

5-vuotias neuvolassa

Olenpas unohtanut päivittää neuvola-asiat. Tai eihän niissä paljon päiviteltävää ole. Kynä-ote on hieman väärä, ja ärrä sorahtaa. Muut hommat hoituivat hienosti. Pituutta pikkuherralle on kertynyt 114 cm, ja elopainoa 17,5 kg. Hoikka poika edelleen.

Hilmankin mittautin samalla, ja plikkanen oli 94 cm. Juurihan me kesän alussa siirryttiin 92-senttisiin vaatteisiin, joten neiti on tainnut ottaa kasvuspurtin. Jalka Hilmalla on ainakin kesän aikana kasvanut reilusti, ja jouduimme ostamaan hänelle uudet lenkkarit, kun keväällä ostetut jäivät auttamatta pieniksi.

arkea ja juhlia

Paluu arkeen on todellakin koittanut, ja päivät (illat) kuluvat nopeasti. Mitään harrastuksia en tällekään vuodelle ottanut, mutta lapset jatkavat yhä päivähoidon aikana pidettävässä muskarissa. Aaron on riemuissaan, kun on päässyt tuttujen kavereiden kanssa taas leikkimään, ja Hilmakin on hoitajien mukaan solahtanut veijareihin kuin kala veteen. Kuulemma hurmaa heitä siellä aivan kympillä, sanottiin.

On tullut sanomistakin. Aaron hieman hitaasti lämpenee uusille ihmisille, ja eräänä iltapäivänä näin hänen lällättelevän uudelle pojalle. Kotona kävimme sitten vakavan keskustelun siitä, miten kavereita kohdellaan. Parempaan suuntaan mennään, joten eiköhän se ajan kanssa ala sujumaan "niiden uusien" kanssakin. Sitten kun "niistä" tulee "meitä".

Pieni vauvakrokotiilimme (jonka tunsitte aiemmin nimellä Hilma) ei nykyään juuri muuten prinsessoista perusta. Prinsessat/Barbiet/Helinät kelpaavat kyllä leikkiin, mutta vaatteissa ne on ehdoton ei-ei. Hilma haluaa lisko-sukat, vihreät pikkarit, ja joko kokomustan t-paidan tai dinosaurus-paidan. Eräänä päivänä hän myös pohti, että milloin hänelle kasvaa pippeli, jotta hän voi myös pissata seisaaltaan.

Tänään oli päiväkodilla ollut jännä päivä, kun siellä oli käynyt telkkarin kuvausryhmä. Veijarit osallistuvat Kuperseikkailu-ohjelmaan, ja sitä varten siellä kävivät. Joulukuussa saattavat meidänkin muksut vilahtaa telkkarissa.

Viikonloppuna juhlittiin vielä kertaalleen Aaronin viisivuotisia. Tällä kertaa juhliin saapui Aaronin päiväkotikavereita. Lauantaina paikalle pääsi kolme kaveria, ja sunnuntaina tuli vielä yksi kaveri. Oikein hyvin sujui juhlat, vaikka alkuun taisivat vieraat jännittää aika lailla.

Yrittäisinköhän taas kirjoitella tänne useammin? Jotenkin vain arki nielaisee niin täysin, että ei huomaakaan ajan kulua.

Loman loppu

Aaronille oli eilen pienoinen pettymys, kun Aapo ja Louna eivät päässetkään syntymäpäiviä juhlimaan. Pettymys kuitenkin korvattiin tänään moninkertaisesti, kun tapasimme heidät Puuhamaassa. Ja millainen päivä olikaan: Aurinko paistoi, lapset juoksivat, nauroivat, puuhasivat. Grillattiin eväitä, uitiin.

Puuhamaan jälkeen tultiin vielä meille syömään iltapalalle ja -sadulle. Aaron ja Aapo ehtivät "bleidata" Beybladeillakin.

Aika täydellinen päätös lomalle. Viis siitä, että mitään päiväkotikamppeita ei ole kasattu tai edes mietitty. Tänään oli vielä loma!

ilmeitä ja ihmettä

Likka tykkäsi ilmeillä kameralle. Aaron diggaa enempi kermavaahdosta.

Onnellinen päivä

Tänään vietimme hieman etuajassa jo Aaronin 5-vuotissyntymäpäiviä. Päivä oli varsin onnistunut, ja pikkuherrakin vaikutti oikein tyytyväiseltä. Star Wars (Legot ja valomiekat muutenkin) on yhä IN Aaronin maailmassa, joten kakkutoiveena oli Lego-A-siipihävittäjä ja Lego-ukko. Kunnia kakun koristelusta kuuluu tänä vuonna Tuukalle. Kiitoksia vieraille!

Pitäisikö vielä muistaa, mitä edellisillä viikoilla on tehty? No, ainakin meillä on käynyt vieraita, me olemme vierailleet asuntomessuilla ja pihallakin ollaan touhuttu. Ainoastaan remppa on jäänyt loman jalkoihin. Maanantaina koittaa arki.

ps. synttärikoirakuvan hassu valo johtuu kuvankäsittelijän väsymyksestä. Pahoittelut! 

Sälli taisi nauttia aika lailla rapsutuksista ja silittelyistä, ja niin taisivat nauttia lapsetkin. Paitsi Hilma, joka edelleen arastelee elukoita. (Paitsi pupuja ja sitä yhtä heppaa, jolla ratsasti Särkänniemessä.) Sälliä Hilma uskalsi koskea jalalla.

Kuvia Särkänniemen reissulta!

toinenkin päivä tappiin asti

Aamulla oli onneksi herätys soimassa, niin ehdimme hotellin aamiaiselle. Oltaisi muuten varmaan nukuttu aika pitkään. Ja hotelliaamiainen - mun lempparia (tai rempparia, kuten Hilma sanoo).

Aamupalan jälkeen kävimme pikaisesti Vapriikissa katsomassa terrakottasotilaita ja Kiinan ensimmäisen keisarin aarteita. Vielä nopeammin vilkaisimme lelumuseon puolen. Särkänniemi jo poltteli lasten mielessä, ja sinne siis.

Delfiinit tuli nähtyä kahteen kertaan. Koiramäessä ehdittiin tänään nähdä näytelmäkin. Hilmalle valehdeltiin ikää vuosi lisää, niin neitikin pääsi Drakkulan linnaan minun seurassani (siellä ei oikeasti ollut mitään, mitä kolmevuotias ei selättäisi). Ja neiti Hurjapää oli vauhdissa laitteissa. Ennalta tiesi jo, että haluaa Pikku Hinaajaan ja Angry Birds Rideen.

Aaron jänisti taas laitteiden kohdalla, mutta oli elementissään niin Drakkulan linnassa kuin Angry Birds -maailman kiipeilypaikassa. Vanhoihin autoihin (tai "Kantti x Kantti" -ajelulle) hän halusi kuitenkin mennä. Lopullinen yllätys tuli 10 minuuttia ennen puiston sulkemisaikaa, kun olimme jo lähdössä pois. Tuukka oli käymässä isojen laitteessa, ja siinä juttelin Aaronille, että isi tykkäisi tosi paljon, jos Aaron menisi vielä isin kanssa törmäilyautoihin. Ja kun Tuukka tuli vuoristoradasta pois, juoksi Aaron häntä vastaan pyytäen, että menisivät törmäilyautoihin. No, Tuukkaa ei tarvinnut liiemmin ylipuhua, ja sinne menivät. Intopiukeina, isi ja poika. Kymmenessä minuutissa ehti käydä kolme kertaa törmäilyautoissa. Hilmalla ei valitettavasti pituus riittänyt, ja kuultiin taas "minä en pääse mihinkään laitteisiin!".

Semmoinen reissu. Aika väsyneitä muksuja ja vanhempia. Huomisesta taitaa tulla lepopäivä.

reissaamista

Viime viikonloppu vierähti nopeasti. Lauantaina kävimme serkun häitä juhlimassa, ja sunnuntaina jatkoimme matkaa Kotkaan, jossa vietimme yhden yön Aaronin kummien luona. Kotkassa viihdyimme pitkälle maanantai-iltapäivään asti. Isopuisto oli kerrassaan loistava, ja Maretariumkin tuli kierrettyä. Kotiin pääsimme vasta myöhään maanantai-iltana (kun eksyimme Ikeaan kotimatkalla...).

Tiistai oli tavallinen tiistai. Pakollisen kauppareissun suoritimme, mutta muuten lepäsimme. Keskiviikkona menimme mammalomalla olevan kaverin luo kyläilemään ja mustikoita poimimaan.

Ja nyt olemme täällä, Hotelli Tammerissa. Kas, kun perjantaina soi puhelin, että olin voittanut Domuksen kilpailussa palkinnoksi rannekkeet Särkänniemeen ja hotelliyön Tampereella (plus liput asuntomessuille ja lounaat siellä). Tänään siis olemme viettäneet koko päivän Särkänniemessä. Vettä satoi pääosan päivästä, mutta onneksi nähtävää oli sisälläkin. Delfinaario ja planetaario olivat lasten mielestä tosi pop. Hilma ei harmiksensa päässyt Drakkulan linnaan, jossa Aaron viihtyi oikein hyvin. Drakkulan linnan sijaan Hilma pääsi kuitenkin elämänsä ensimmäiselle poniratsastuskierrokselle. Ja oli oikein ylpeä siitä, kuinka hienosti hän osaa ratsastaa! Minä olin sitäkin ällistyneempi siitä, että likkanen ylipäätään halusi ratsastaa, ja oikein tomerasti sen ilmaisi. Niin vain mennä kapusi (äidin avustuksella) ponin selkään, eikä yhtään edes epäröinyt. Meidän likkapikkanen, joka yleensä pelkää kaikkia eläimiä - paitsi pupuja.

Muuten Hilma on mennyt laitteissa enemmän Aaronin tyytyessä katselemaan. Aaron tarvitsee aina paljon aikaa tuumailuun, ja häntä jänskättää aika paljon, kun taas Hilma on hirmuinen hurjapää. Onneksi tuolla oli se Drakkulan linna ja Angry Birds Landin kiipeilypaikat jäbällekin.

Kyllä siellä sen verran oli tehtävää ja nähtävää, että ostimme jatkoliput huomiselle. Saa sitten kiertää vielä kunnolla. Koko rahan edestä.

Nyt lapset ovat unten mailla hotellin vuodesohvalla. Hotellihuone on tutkittu kokonaan, ja suurin ihmetyksen aihe on tainnut olla vanhanaikainen vessanpönttö, jossa on vesisäiliö ylhäällä, ja joka vedetään kettingistä kiskaisemalla. Vessa on vedetty aika monta kertaa jo. Minäkin taidan vaihtaa vapaalle.

(ps. kovasti mainostettu Midhill Burger oli aikomoinen pettymys. En suosittele.)

... auttaako haava tai teippi tai tikki?

Pikkuherra otti tänään yhteen olohuoneen senkin kanssa sillä lopputulemalla, että Aaron hävisi matsin. Ensin sitä vain pyöritään pehmo-orangin kanssa, ja yhtäkkiä kuuluukin tömps ja "äitiäitiäiti auuuuuuuuuuuu". Ensin katsoin, että ei mitään kummempia, vain pieni tumma jälki. Tarkempi tarkastelu osoitti, että siinä ohimollahan olikin pieni ammottava haava. Syvä haava. Pohjalla näkyi jotakin valkoista, ja vaikka verta tulikin hyvin vähän, kaappasin minä jätkän kainaloon, sandaalit jalkaan ja ensiapuun. Onneksi kummityttöni Tea oli täällä, niin ei tarvinnut napata pikkulikkasta mukaan.

Sairaalan ensiapu on onneksi hyvin lähellä, ja luultavasti alle viiden minuutin olimme perillä. Pääsimme heti sisään, ja lääkäri totesi, että tikkiähän se kaipaa. Haavan molemmin puolit menivät suonet. Valtimo, sanoi lääkäri. Onneksi lapsilla kuulemma suonet yleensä väistävät iskuja.

Niinpä nyt on ensimmäistä kertaa meidän pikkuherralla tikki päässä (tai ylipäätään missään). Yöllä herätellään pari kertaa aivotärähdyksen varalta.

Äidin pieni raasu. Vieläkään en ihan käsitä, mihin kohtaan Aaron päänsä löi, kun senkissä ei näy mitään jälkeä.

Loppuun kammokuvia tapahtuneesta. Minä en tunnetusti ole kovin hyvä veren kanssa :P

kesätunnelmia

Kesään mahtuu jäätelöä

Likan hiukset vetää kivasti korkkiruuville

Juhannuksena ongella

Viileä Venla ja isoveli

Ai ollaanko grillattu? Maissi on pop.

Hilman lemppari Tykkimäellä: Meteo-rrrrrr-iiitti.

Tässä pikkalikkanen kävi ainakin kymmenen kertaa.

Jäbä nauttii hattaraa.

Mumuskan kaapin kätköistä löytyi haitari.

Neiti kesäheinä 

Monsieur mansikkainen