Paluu arkeen on todellakin koittanut, ja päivät (illat) kuluvat nopeasti. Mitään harrastuksia en tällekään vuodelle ottanut, mutta lapset jatkavat yhä päivähoidon aikana pidettävässä muskarissa. Aaron on riemuissaan, kun on päässyt tuttujen kavereiden kanssa taas leikkimään, ja Hilmakin on hoitajien mukaan solahtanut veijareihin kuin kala veteen. Kuulemma hurmaa heitä siellä aivan kympillä, sanottiin.
On tullut sanomistakin. Aaron hieman hitaasti lämpenee uusille ihmisille, ja eräänä iltapäivänä näin hänen lällättelevän uudelle pojalle. Kotona kävimme sitten vakavan keskustelun siitä, miten kavereita kohdellaan. Parempaan suuntaan mennään, joten eiköhän se ajan kanssa ala sujumaan "niiden uusien" kanssakin. Sitten kun "niistä" tulee "meitä".
Pieni vauvakrokotiilimme (jonka tunsitte aiemmin nimellä Hilma) ei nykyään juuri muuten prinsessoista perusta. Prinsessat/Barbiet/Helinät kelpaavat kyllä leikkiin, mutta vaatteissa ne on ehdoton ei-ei. Hilma haluaa lisko-sukat, vihreät pikkarit, ja joko kokomustan t-paidan tai dinosaurus-paidan. Eräänä päivänä hän myös pohti, että milloin hänelle kasvaa pippeli, jotta hän voi myös pissata seisaaltaan.
Tänään oli päiväkodilla ollut jännä päivä, kun siellä oli käynyt telkkarin kuvausryhmä. Veijarit osallistuvat Kuperseikkailu-ohjelmaan, ja sitä varten siellä kävivät. Joulukuussa saattavat meidänkin muksut vilahtaa telkkarissa.
Viikonloppuna juhlittiin vielä kertaalleen Aaronin viisivuotisia. Tällä kertaa juhliin saapui Aaronin päiväkotikavereita. Lauantaina paikalle pääsi kolme kaveria, ja sunnuntaina tuli vielä yksi kaveri. Oikein hyvin sujui juhlat, vaikka alkuun taisivat vieraat jännittää aika lailla.
Yrittäisinköhän taas kirjoitella tänne useammin? Jotenkin vain arki nielaisee niin täysin, että ei huomaakaan ajan kulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti