Tonttu on uusi mörkö.

Eilen saatoin vähän vihjailla tontuista. Että ne tarkkailevat. Että pitää olla kiltisti ja käyttäytyä.

Mitä siitä seurasi? Tänään kun hain lapsia hoidosta, hihkui Aaron koko ajan, että "minä näin tontun! Minä näin tuolla punaisen hatun vilahduksen!" Ja kertoi myös pelkäävänsä tonttuja. (Vain suuria tonttuja, pieniä tonttuja hän ei pelkää). Tonttuhavainnot jatkuivat tietysti myös kotona. Ja illalla nukkumaanmenoaikaan Aaron jo tosissaan pelkäsi tonttuja. Kyynelsilmin tuli ronttikonttinen minulle kertomaan, että lastenhuoneessa on tonttuja. Ei auttanut muu, kuin tehdä perusteellinen tonttutarkistus lastenhuoneessa, että sain Aaronin rauhoittumaan. Ei ollut tonttuja sängyn alla, ei oven takana, ei kaapeissa, ei verhon takana, ei myöskään kaapin ovessa roikkuvassa repussa. Ei tontun tonttua. Vannoin, että nekin nukkuvat yöt.

mango-episodi

Eilen olimme menossa iltapalalle, ja periaatteenahan meillä on, että kaikkea maistetaan. Kuorin siinä mangoa, ja laitoin Aaronille pienen maistiaispalasen lautaselle. (Edellisestä mango-kerrasta on sen verran aikaa, että pienen miehen muisti ei riitä). No, Aaronhan ei olisi halunnut maistaa, ja laittoi oikein kovasti vastaan. Itkua, huutoa ja hampaidenkiristystä. Uhkailua minun puoleltani, ja maistoihan tuo lopulta. Suu irvessä meni mangonpala kielen päälle, ja Aaron siinä huutaa itkien yhteen pötköön "Minä en enää ikinä maista tuota - Anna Minulle Lisää MANGOA!" Ja niin meni ainakin puolikas mango hups vain.

Huomenna yritämme töihin ja hoitoon. Toppavaatteet on kaivettu kätköistään.

perheen sairastupatilanne

Hilma: yhä edelleen lämpöä. Enterorakkoja eniten pepussa ja nivusissa, lisäksi leuassa, sormissa ja varpaissa muutama rakko.

Aaron: Kuumetta pari päivää. Viime yönä heräsi kolme kertaa kutinaan, joten pelkään, että entero olisi tulossa hänellekin. Rakkoja ei näy, eikä pikkuherra oli valittanut kurkkuakaan.

Minä: lämpöilyä tiistaista asti. Seilaa välillä 36,9-37,5.

Tuukka: tänään kuumetta.

Vietämme koko perhe siis sisäpäiviä. Ulkona paistaa ihanasti aurinko. Taidan vetää verhot eteen.

edit: kyllähän se ronttikonttisellakin sitä enteroa on. Mitä muutakaan sitä olisi voinut olettaa. Nielussa näkyy rakkuloita muutama (joita ei kyllä valita), ja jaloissa ihan samanlaista näppyä tulossa kuin Hilmallakin. Ja joo, Tuukallakin.

entero.

Ei se Hilman olo helpottanut eilen, joten tänään oli aamusta otettava suunta kohti terveyskeskusta. Eilen jo aloin epäillä, että olisiko kyseessä enterorokko, kun neiti valitteli kovasti aina syödessä, että kieleen sattuu. Pepussakin oli muutama näppylä, ja käsissä ja jaloissa iho näytti myös läikikkäältä. Sairaanhoitaja sitten totesi epäilyt oikeiksi, ja sanoi, että nielunkaari on ihan täynnänsä rakkuloita. Ilmankos Hilma ei eilen syönyt tai juonut oikein mitään. Tänään ilmestyi ensimmäinen rakkula jalkapohjaan. Kuume on pysynyt tänään jo aisoissa, mutta lievää lämpöä on yhä.

Kotimatkalla käytiin kaupan kautta hakemassa pari litraa jäätelöä. Kylmän pitäisi auttaa.

Neitineiti sairastaa. Taas.

Johan tässä onkin edellisestä taudista mennyt aikaa. Tai no, ei oikeastaan, kun plikka on ollut pienessä nuhaköhässä viimeiset kaksi viikkoa, mutta tänään illalla nousi sitten kuumettakin, ja äsken näytti 39,2 astetta. Vauhtia se ei vielä hirmuisesti hidasta, mutta pienetkin vastoinkäymiset ovat nyt suuria, ja känäisyysaste on noussut mutamalla pykälällä. Syliäkin tarvitaan normaalia enemmän.

Aamupäivällä ehdimme käydä Aaronin nappulafutiksessa, joka meni viime viikkoista paremmin. Aaron ei taas olisi halunnut lähteä kotoa, mutta oli paikan päällä oikein reippaasti, ja teki kaiken, mitä valmentaja pyysi. Aloitusrinkiinkin meni istumaan, ja Hilma seurasi perässä. Hilma kävi toisenkin kerrankin istumassa piirissä, kun muutkin lapset siellä olivat. Voi olla, että Hilmakin pääsee jalkapallokouluun, jos täällä sellainen kevätkaudella järjestetään. Tällä kertaa vanhemmat katselivat kauempaa, ja hienosti tuo pieni poika siellä juoksi, kuljetti palloa, teki maaleja ja pujotteli.

Taitaa olla iltapala-aika.

pitkän viikon (aivan liian) lyhyt viikonloppu

Minne se viikko taas hurahti? Töissä on ollut aika hässäkkää, ja viikonlopun lepotauko tuli todella tarpeeseen. Viikkoon on sisältynyt myös molempien lasten vanhempainilta ja yksi vasu-keskustelu (varhaiskasvatussuunnitelma tai sinnepäin).

Huomasin viikolla, että täällä on taas alkamassa nappulafutis. Ajattelin pelata varman päälle, ja kysyin Aaronilta torstaina, että haluaako hän mennä sinne. Ja kyllä, hän halusi. Niinpä ilmoitin meidät mukaan. Mutta kuinka ollakaan: perjantai-iltana taisi jännitys hiipiä pikkuherran vatsanpohjaan, ja alkoi tulla toiveita, että "ei mennä huomenna sinne nappulafutikseen". Sama puheenparsi jatkui vielä lauantainakin. Saimme Tuukan kanssa käyttää kaikki maanittelutaitomme, ja lahjoimme lopulta, että saimme Aaronin lähtemään. Pienen alkujännityksen jälkeen Aaron nautti taas täysin rinnoin, juoksi ja teki maaleja. Oli kuulemma kivaa, ja haluaa ensi viikollakin lähteä. (Tosin minä luulen, että on taas samat puheenaiheet silloinkin).

Jaa, että millä sitten lahjoimme Aaronia? HopLopilla. Tänään suuntasimme heti aamusta koko perheen voimin HopLopiin, jossa touhusimme parisen tuntia. Lapset kiipeilivät, pomppivat, liukuivat, ampuivat palloja, pelasivat, telmivät pallomeressä ja kiipeilivät vielä vähän lisää. Isi ja äiti tietysti perässä. Hilmalle tämä oli ensimmäinen HopLop-kerta (aiemmin on luullut Prisman leikkipaikkaa HopLopiksi), ja neiti olikin varsin vaikuttunut. Himpulainen on koko illan puhunut, että "huomenna mennään taas Hoplottiin!". No ehkei ihan huomenna, mutta ehkä taas joskus.

Iltapäivällä ehdin touhuta lasten kanssa pihallakin, ja saimme yhteisvoimin laitettua loput kukkasipulit penkkiin. On aikamoinen ylläri, mitä sieltä ensi keväänä/kesänä puskee.

vauhtiviikonloppu

Viime keskiviikkona tulivat mumuska ja vaari Riihimäelle, ja torstaina he nappasivat lapset mukaansa Inkeroisiin. Lapset saivat pitkän viikonloppuvapaan päiväkodista. Minä ja Tuukka seurasimme perässä perjantaina, mutta lapset olivat jo unten mailla, kun saavuimme.

Mumuskalle oli torstaina sattunut hassu kakkajuttu Hilman kanssa: Hilmalla oli tullut isompi tavara vaippaan, ja mumuskahan tietysti ryhtyi vaipanvaihtoon. Jostain syystä mumuska vain unohti sen pepunpesun siinä välissä, ja nosti neidin kakkapyllyineen polvelleen istumaan. Hilma oli hölmistyneenä katsonut mumuskaan ja kysynyt: "pesitkö sinä minut?". Niinpä niin, mumuskalle tuli vähän isompi pesukeikka...

Hilmalla taas oli ollut oma hassuhetkensä torstaina aamusta, kun oli katsellut vaarin sylistä piirrettyjä. Neitiä oli tainnut väsyttää astetta enemmän yöllisten kilareitten jäljiltä, ja pienet silmät luppasivat kiinni. Neiti siihen kommentoimaan, että "nämä eivät pysy auki" ja oli osoitellut silmiään. (Eivät muuten meinanneet pysyä äidilläkään töissä).

Lauantaina lähdimme aamupäivästä Kotkaan Hilman kummien Susannan ja Anssin luo kylään. Kyläpaikassa oli aivan ihana ja aurinkoinen pieni Arvo-vauva! Kävimme kaikki yhdessä pitkällä kävelyllä Katariinanpuistossa, jossa oli oikein oivallinen leikkipuisto, upeista merenrantamaisemista puhumattakaan. Ja kummien luona Hilma uskalsi tällä kertaa mennä aivan itse silittämään Nano-kissaa. (Kiitokset isännille kestityksestä!)

Kotkasta jatkoimme enoni luo, ja kappas, siellähän oli tädin syntymäpäivät. Lisää herkkuja napaan, ja yllättäen iltapala ei oikein lapsille maistunut.

Sunnuntaina kävimme vielä serkkuni pojan yksivuotispäivillä, ja taisi tämän kuukauden herkkukiintiö tulla täyteen, ainakin minun osaltani. Kotona olimme vasta iltasella, ja känkkäämisen puolellehan se lopulta kääntyi. Hilma on ollut koko viikonlopun lievässä köhäröhässä, ja sillä saattaa olla osuutta asiaan. Viime yönäkin neiti yski enemmän tai vähemmän, ja aamuviidestä asti taisi olla hereillä.

Tänään kuitenkin lapset menivät hoitoon, kun neidillä ei kuumetta ole ollut, ja muskariinkin pääsimme iltapäivästä. Muskarissa Hilma lauloi aivan yksin pienen pienen veturin, ja ai että äiti oli ylpeä! Aaronkin käyttäytyi mallikelpoisesti, ja oli oikein innoissaan hakemassa rumpuja ja muita. Muskarilauluja pikkuherra laulaa sitten kotona, ja siihen taitaa minun olla tyytyminen tällä hetkellä.

Loppuun kännykkäkameran satoa, kun järkkäri unohtui kotiin.

Aurinko, nurmikkoa, kerrostaloja