viikko vierähti, hups

Maanantaina Hilma oli jo siinä kunnossa, että pääsimme muskariin. Lapset viettivät maanantain muuten kuitenkin kotosalla, kun Tuukalla sattui olemaan vapaapäivä. Muskarissa laulettiin ja leikittiin, ja Hilma tykkäsi kovasti leikkiä ja laulaa mukana. Aaron oli omaan tapaansa vähän varautuneempi, mutta soitti innokkaasti mukana, etsi pehmoleluja ja leikki piirileikkiä. Patjalla lököttelyyn pikkuherra kommentoi, että "minä en yleensä ole leikkinyt tätä", eikä häntä sitten saanut patjalla pötköttelemään. Loppulaulua molemmat lauloivat ja leikkivät mukana todella hienosti.

Tiistaista perjantaihin lapset arki rullasi eteenpäin omalla painollaan. Aamulla lapset hoitoon-humps, töihin, töistä päiväkodille, kotiin, huutava Hilma, ruokaa, hetki leikkiä, iltapala ja unille.

Niin. Huutava Hilma. Plinsessaisemme on kotiin saavuttuaan varsinainen syliapina. Hän ei suostu kävelemään autolta sisälle, niinpä minä olen toisinaan varsinainen kuormakameli. Hän ei suostu kävelemään itse portailta sisälle. Hän ei suostu riisumaan itse, mutta häntä ei myöskään saa auttaa. Auta armias, jos erehdyn avaamaan vaikka nepparin! Väliin Hilma haluaa syliin, väliin hän rimpuilee irti ja juoksee makuu- tai työhuoneeseen huutamaan. Itkupotkuraivarit. Ja jos yritän laittaa ruokaa, niin toki neiti roikkuu lahkeessa huutaen, kunnes juosta tömpsöttää makuuhuoneeseen huutamaan. Ja tätä jatkuu k a u a n. Neiti on (melko) tyytyväinen, kun sylittelemme sohvalla, mutta valitettavasti sohvalla ei voi istuskella koko iltaa. Yleensä itku loppuu jossain vaiheessa päivällistä, ja loppuilta menee ihan kivasti sitten. Mutta nuo kotiintulot ovat jokseenkin raastavia. Ai kuka reagoi päivähoidon aloittamiseen?

Päiväkodissa kehuvat kyllä Hilmaa kovasti. Kun on niin aurinkoinen ja iloinen tyttö, reipas, oma-aloitteinen ja tekeväinen. Leikkii sujuvasti on sosiaalisilta taidoiltaan hyvin kehittynyt. Ilmeisesti Hilma toimii monessakin leikissäkin veturina pienemmille, ja vie leikkejä eteenpäin. Ovat kertoneet myös, että Hilma juttelee kovasti. Oli joskus puhua pälpättänyt ruokapöydässä, kunnes oli tokaissut, että "antakaa minun syödä rauhassa!". Ja oli siis ollut ainoana äänessä. Toisinaan päiväunille mennessä kuuluu kova höpötys. Hyvä, että viihtyy.

Aaronkin vaikuttaa siltä, että alkaa viihtyä. Hoitajien mukaan leikkii kovasti, ja leikkii myös toisten lasten kanssa. Useimmiten leikit lienevät autoleikkejä, joskus junaradalla, ja olipa Aaron kerran leikkinyt Villen kanssa kotileikkiäkin.

Useimmiten lapset ovat olleet ulkona, kun olen mennyt heitä hakemaan. Siinä hoitajat yleensä kertovat, kuinka päivä on sujunut, ja mitä lapset ovat tehneet ja kenen kanssa.

Kaikkein parasta viikossa on silti viikonloput. Kaikkien mielestä. Kun saa olla ihan kotona, herätä rauhassa ja olla vain. Kun on aikaa.