loiskis ja polskis

Tulihan se kesä sieltä vihdoinkin! Eilen lähdimme aamupäivällä maauimalaan. Aaron oli kovasti sitä mieltä alkuun, että hänhän ei sinne lähde. Tehosti sanomaansa krokotiilinkyynelillä ja kovilla äänitehosteilla, mutta kun lähdimme silti, niin siihen oli pikkuherrankin tyytyminen. Ja kuinkas taas kävikään? Ennen kuin olimme maksaneet itsemme uimalaan sisään, pomppi Aaron jo tasajalkaa hokien, että "haluan polskimaan, haluan polskimaan!". Ja kivaa oli, meillä kaikilla.

Tänään suunnistimme kohti luonnonvesiä, ja otimme suunnaksi Paalijärven rannan. Ilma oli mahtavan lämmin, ja molemmat pienet vesipedot suuntasivat samoin tein järveen. Hilma vain on vielä sen verran pieni, että hänellä alkaa nopeasti huulet sinertää kylmästä, vaikka vesi lämmintä olikin. Ostin tänään lapsille sellaiset eläin-uimarenkaat, ja omaan tapaansa Aaron ei halunnut ensin edes kokeilla omaa rapu-rengastaan. Muta kappas, kun tunti oli kulunut, halusi Aaronkin jo testailla omaa rengastaan, ja kuinka hauskaa se olikaan. Siinähän pikkuherra sitten lökötteli poikittain uimarenkaan päällä ja pisteli polskien eteenpäin. Kuvat ovat tämän päivän reissulta Paalijärveltä (ja muutama muu kuva viime viikolta).

kesän ainoa yhteinen lomaviikko

Tällä viikolla olemme lomailleet koko perheen voimin. Maanantaina kävimme Heurekassa, josta Tuukka jo laittoikin kuvia. Dinosaurukset olivat jännittäviä ja maailma kiinnostava. Aaron muisti viime vuodesta jo joitakin juttuja, jotka hän halusi testata uudestaan. Hilma mennä touhotti myös silmät ymmyrkäisinä.

Tiistaina kävimme setäni mökillä saunomassa ja uimassa. Aaron ilmoitti alkuun, että hän ei sitten ui, mutta taisi kuitenkin olla ensimmäisenä järvessä, ja viimeinen, joka sieltä pois tuli. Molemmat ovat kyllä varsinaisia vesipetoja.

Keskiviikko oli lepopäivä, mutta torstaina tulivat Aapo ja Louna Taina-kummin kera meille leikkimään. Aaron oli jo pitkään toivonut, että tulisivatpa, ja oli hyvin onnellinen pieni poika, kun kaverit vihdoin tulivat. Ehdittiin jopa leikkipuistoon koko porukalla, ja päivän kruunasi pizzat.

Tänään aamupäivästä päätimme pakata eväät mukaan ja mennä metsään. Vasta reilut kymmenen vuotta Riihimäellä asuneena tarkistimme toki ensin internetistä, että missä täällä on metsää. Päädyimme Vahteriston luontopolulle. Varuilta pakkasin mukaan muutaman rasian, ja se kannatti, koska metsä oli mustikoita sinisenään. Hilmakin ymmärsi tänä vuonna, että mustikat syödään varvuista, eikä äidin kopasta. Usein neiti jopa kysyi, että "saanko minä auttaa sinua, äiti?", ja pudotti yhden mustikan koppaani.

Minulla on vielä muutama päivä vapautta jäljellä, kunnes koittaa paluu töihin. Mitäköhän kivaa vielä keksisi?

Kesäistä puuhailua

Muutamia kuvia Aaronin toivomista puuhailuista. Toivomus oli, että pestään auto itse ja käydään Heurekassa. Molemmissa touhuissa näytti olevan kivaa.

"We come in bubbles"

Ihmisen suolen pituutta ihmettelemässä.

Vellamossa ja muita kuvia

Viime viikolla lomailimme mumuskan luona. Vierailuohjelmaan kuului sukulointia, leikkipuistoilua ja käynti merimuseo Vellamossa. Perjantaina kotiuduimme, ja lauantaina juhlimme isotätini 90-vuotissyntymäpäiviä Dragsvikissä. Samalla reissulla piipahdimme Tammisaaressa jäätelöllä, ja tarkastimme paikallisen leikkipuistotarjonnan. (Kerrassaan loistava.) Tämä viikko on mennyt kotoillen, kavereita treffaillen ja ihan pihalla. (Maalauskuvat parin viikon takaa kotipihalta).

ps. Tuollainen jalkapuu olisi toisinaan ihan näppärä kotona ;)