Viime viikolla ehdimme vielä luistelemaan. Hilma oli maalivahtina, kun Aaron ja isi pelasivat. (No ei ihan oikeasti ollut, mutta hetken aikaa seistä tönötti maalissakin.) Nyt taitavat luistelukelit olla ohitse.
Tänään oli tiistai. Muskaripäivä. Aamulla olimme hyvissä ajoin musiikkiopistolla, joten lapsille jäi ruhtinaallisesti (ainakin kaksi minuuttia) aikaa riekkua ikkunalaudalla. Aaron tykkää hyppiä tuosta ikkunalaudalta alas, mutta onneksi Hilma ei (vielä) yritä sitä perässä. Mutta ihan parasta siellä on seisoskella ja katsella ulos.
Hilman muskari sujui oikein mukavasti. Sammakko- ja kalateemalla mentiin. Hilma on siinä tullut isoveljeensä, ettei tuolla muskarissa hirmuisesti osallistu, mutta kotona laulaa senkin edestä. Soittimet ja muut neiti kyllä hakee tomerasti. Kotona tämän hetken lempirunoja on Hannele Huovin "pikku koira pikku koira pöydälle hyppäsi..." sekä Kirsi Kunnaksen "Tiitiäinen".
Aaronin muskariin lähdimme myös kolmestaan, mutta tällä kertaa menimmekin Hilman kanssa läheiseen cafe Feeniksiin odottelemaan. Yleensä olemme odottaneet siinä muskarin aulassa, kun Aaronilla silloin alkuun oli niitä harmistuksia. Mutta niitä ei ole aikoihin enää ollut, ja Aaronkin oli sitä mieltä, että voin Hilman kanssa käväistä kahvilla. "Ei minua enää harmita". Ja muskarikin oli sujunut hyvin. Alussa oli muskarintädin mukaan ollut "kädenvääntöä" osallistumisesta, ja Aaron oli ollut alkulaulun ajan jäähyllä. Tämän jälkeen oli pikkuherra oikein mielellään leikkinyt ja laulanut mukana. Aivan niin: laulanut :) Niinhän tuo viime kerralla itse sanoi, että oli laulanut muskarissa, ja pakko se on uskoa, kun muskarintätikin niin kertoi. Hyvin iloinen pieni poika sieltä muskarista tuli ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti