Eilen kävin lasten kanssa pienellä kävelyllä. Pysähdyimme hetkeksi, kun vastaan tuli näkövammainen mies opaskoiransa kanssa. Odottelimme, että he pääsisivät ohitsemme. Hilma istui pulkassa, ja katseli muualle, eikä huomannut isoa, mustaa koiraa sen mennessä vierestä. Koirapa tekikin niin, että haistoi Himpulan hattua, ja Hilman kääntäessä päätään nuolaisi poskea. Mikä säikähdys ja huuto! Hilmalla on ollut muutenkin pientä koirapelkoa, joten neiti oli aika järkyttynyt tästä kohtaamisesta. Selitin kovasti, että se oli kiltti koira, joka antoi Hilmalle suukon. Loppumatkan Hilma toistelikin, että "kiiltti koooir. Suukko Himmajje."
Kotipihalla tuli kuitenkin paras. Hilma tuohtuneella ilmeellä sanoi: "Koooir maista Himma!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti