telefiksuja ja evoluutioita

Aaron tänään lounaalla pyysi minulta telefiksuja. Että haluaa syödä telefiksuja. Minä en sitten millään keksinyt, mitä nämä telefiksut ovat, joten pyysin kuvailemaan tarkemmin: onko makeaa, suolaista vai millaista. Ja missä ne ovat? Selvisihän se sitten, että d-vitamiinejahan lapsi kaipaili (eli deevitskuja). Ei saanut poika sillä kertaa telefiksuja, kun aamulla oli jo otettu.

Meillä on puhuttu paljon myös tatoaatoista, jotka on pieniä hapankorpun näköisiä lentäviä eläimiä, jotka imevät verta. Niillä on jopa nakkileet (leikkeleet) ja juustot päällä, ja taikinamaiset korvat. Jalkoja tatoaatolla on kaksi.

Päiväunille mennessä lastenhuoneesta kuului yhtäkkiä huudahdus: "äiti! Evoluutio!". Minä kysymään, että evoluutio?
- Niin, evoluutio.
Jah. selvä. Kysyin, että mikäs se sellainen evoluutio on?
- Se on sellainen pieni eläin, jolla on toinen etujalka pidempi, ja toinen lyhyempi.
Ettäs tiedätte sitten tämän kilpailevan evoluutioteoriankin. Myöhemmin selvisi, että Aaronin monsteri-yökkärin kuviot itse asiassa ovat niitä evoluutioita.

Ennen päiväunille pääsyä iski pienelle miehelle vielä pissihätä. Jouduin hetken miettimään, kun eteisestä potalta (vessa oli varattuna) kuului hyvin iloisella äänellä: "äiti, minä tein pissille silmät!". Laskin kolmeen, ennenkuin vastasin kysymyksellä, "että mitä sinä teit?", kun mielikuvissa vilisi jo kaikenlaista. Ei kuitenkaan mitään sotkua ollut tullut, kun pissiä oli vain tullut niin vähän, että potan pohjaan oli jäänyt kaksi kuivaa kohtaa, eli ne silmät.

Tämän päivän suurin draama koettiin, kun Aaron huomasi isin vaihtaneen hänen tietokoneensa käyttöjärjestelmän linuxista windowsiin. Tämä oli suurensuuri shokki ja järkytys, ja pikkuherra kyynelsilmin sanoi isille, että haluaa sen vanhan käyttöjärjestelmän takaisin. Hän haluaa sen, missä on pieniä kukkia ison kukkakuvan päällä. Aaron tykkäsi katsella koneella valmiiksi olevia kuvia ja käyttää piirto-ohjelmaa. Windows kuulemma toimi ihan väärin. Eihän isin auttanut muu, kuin luvata lapselle linux takaisin.

Entäs Hilma sitten? Hilma tapailee kovasti sanoja. Välillä tulee "koova" (korva) tai "ovava" (orava). Nenä on jo vakiokamaa, papa on napa. Neiti siirtää jakkaran sujuvasti sinne minne haluaa, että pääsee esim. popsimaan kirsikkatomaatteja työtason päältä. Himpula myös tanssii sen jakkaran päällä seisaaltaan. Hilma kiipeää kuin pieni apina sohvan selkänojalle, jossa on kiva kikatella veljen kanssa. Hilma myös puree, lyö ja heittäytyy mahalleen kiukkuamaan, jos jokin ei mene mielensä mukaan. Hilma tykkää matkia kaikessa veljeään, ja lempileikkejä tänään on ollut kummitusleikit torkkupeiton alla. Aika pöhkön näköisiä olivat, kun molemmat menivät ympäriinsä torkkupeitto pään yli heitettynä ja huutelivat "huhuu, huhuu".