Neiti on neiti, vaikka voissa paistaisi: Olin leikkaamassa Aaronin kynsiä tässä iltasella. Neiti tämän huomatessaan kömpi välittömästi sohvalle viereen, ja yritti työntää etusormeaan saksien väliin, että häneltä kanssa! Hyvin tyytyväisenä sitten lopulta katseli, kun häneltäkin leikattiin kynnet. Ihmeellistä käytöstä, kun vielä puoli vuotta sitten moinen operaatio suoritettiin kamalan huudon saattelemana ja hirmuisasti rimpuillen.
Viikonloppu sujui rauhaisasti kotosalla. Teimme viime viikolla pientä pintaremonttia vessaan, ja se venyi viikonlopulle asti. Aaronkin pääsi maalamaan isin kanssa, mutta Hilma pidettiin visusti vessassa poissa. Hänellä kun on vielä tapana laittaa kaikki suuhun... Tänään kävimme urheilutalolla lasten peuhapäivässä. Nyt molemmat muksut olivat menossa mukana kovasti. Aaron pääsi pelaamaan isin kanssa sählyä, kokeilemaan käsipalloa ja pomppimaan patjoilla. Hilman lempparia olivat putket, joiden läpi pystyi konttaamaan sekä penkki, jota pitkin sai liukua. Ja toki ne patjat, joilla sai pomppia, ja pallot, joiden perässä melkein juostiin kiljuen. Kivaa siis oli molemmilla.
Hilma treenaa kovasti uusia asioita. Tänään hän on hyvin keskittyneesti yhä uudestaan ja uudestaan yrittänyt saada nukelle myssyä päähän. Syöttötuoliin kiipeäminen on jo ihan helppo homma. Hypätäkin tuo pieni hassu yrittää, mutta vielä ei tasapaino ihan riitä tasajalkahyppyyn, vaan kyykkuponnistuksen jälkeen neiti nousee varpailleen. Kovin söpöä silti :)
Ostin loppuviikosta kotiin "Risto Räppääjä" -elokuvan, ja Aaron tykästyi siihen kovasti. Siinä Risto-niminen poika soittaa rumpuja, niin tokihan se on hauska. Ja tästä elokuvasta on riittänyt kysymyksiä. "miksi Nelli on nuudelipää? Missä Riston vanhemmat ovat? Miksi Riston isä jäi auton alle?". Ihan kaikkeen ei vain äitikään löydä vastausta. Pitäisiköhän minun lukea Risto Räppääjät (tai Risto Räppäykset, niin kuin Aaron sanoo), jotta tuntisin taustat paremmin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti