elämää kohti

Tänään on ollut jo vähemmän flunssainen päivä. Oltiin jopa lasten kanssa pihalla, ja oli kyllä aivan upea ilma.

Aaronin parhaita laukauksia on tänään ollut, kun huusi yhtäkkiä päivällä "äiti on kuollut!". Minä sitten kysymään, että miten niin? No kun minä siinä keittiön pöydän ääressä nuokuin ja luin lehteä, enkä ollut huomannut jotain kysymystä enkä vastannut. Toinen hauska oli illemmalla, kun testasin uutta huulikiiltoa peilin edessä. Aaron katseli tovin, ja kysyi: "äiti, leikitkö sinä mumuskaa?"

Hilma on yhä edelleen aivan loistava nukkeäiti. Hoivaa ja hellii, juottaa vesipullostansa vettä niille. Tänään neiti kuitenkin onnistui vielä yllättämään, kun iltapesulla nappasi hammasharjan mukaansa, ja suuntasi nuken luokse. "Vavva." Pitihän vauvaltakin pestä hampaat. Hilma oli kuitenkin eilen järkyttynyt siitä, että yksi hänen kolmesta vavvastaan olikin poika. Tuukka kertoi, että oli vallan kavahtanut taaksepäin, kun oli nähnyt nukella pimpin tilalla pippelin, eikä ollut halunnut koskea koko nukkeen hetkeen :D No, nyt nukella on taas vaatteet päällä, ja sitäkin kelpaa hoivata...

Hilman tyylinäyte muutaman illan takaa. 3 vaippaa kummassakin jalassa.

Mitäs täällä on?

Ihan valtavan isoja sieniä meidän pihalla. "EI kosketa niihin!!!"

Hilman hiekkakakku

Ja pitihän sitä maistaa

Maestro hiekkalaatikolla

äidin söpis!

Meidän pihan lentokone, jolla voi lentää Tokioon

Kaupasta kotiutuessa oli ulkona uskomaton valo

Hilma tutkii

Pitihän sitä vähän juostakin vielä

Hilma pesee nukelta hampaat

Korvatulehdus

Viime yönä Aaron heräsi kesken unien kovin itkuisena ja vaivaisena. Aika kauan meni, ennenkuin selvisi, että korva se sitä pikkuherraa juili. Ja juilikin sitten ikävästi. Ensihätään yritettiin parasetamolilla, mutta kun ei tuntunut helpottavan, annettiin vielä buranaa.

Aamusta heti herättyäni ryhdyin soittamaan aikaa lääkärille. Onneksi soitin, kun ei se korvasärky ollut mihinkään kadonnut. Lämpöäkin oli tullut hieman. Lääkäri kurkkasi korviin, ja totesi, että oikeassa keskikorvassa on selvä tulehdus. Antibiootille ja pronaxenille saatiin resepti. Hilmankin korvat tarkastettiin, mutta ne olivat onneksi kunnossa. (Neiti on kyllä vieläkin hyvin nuhainen).

Apteekissa kävi sitten vahinko. Pissivahinko. Olisihan minun pitänyt muistaa ja ymmärtää, ettei lapsen pidätyskestävyys ole vielä huippuluokkaa, saati sitten kuumeisen lapsen. Katsoin vain tiskiltä leikkipaikkaan päin, että nyt on Aaron jalat ristissä ja kusi sukassa. Onneksi oli vaihtohousut hoitolaukussa, mutta sukat ja kengät olivat märät kotiin asti. Kyllä Aaronia harmitti tuo vahinko kovasti, ja kotonakin vielä jutteli siitä. Ja joo, on hyvin helppo vaihtaa toiselle lapselle vaatteita apteekissa, kun on toinen vuoden ikäinen mukana, jota kiinnostaa kaikki muu, paitsi paikallaan pysyminen. Housunvaihto-operaation aikana juoksin ainakin kolme kertaa Hilman perään, kun neiti oli livistämässä lääkeostoksille.

Nyt ollaan käymässä päiväunille. Loppupäivä menee varmasti leffoja katsellen. Aaron tosin haluaisi pelata omaa peliään (xbox), mutta saas nähdä, mikä pikkuherran kunto silloin on.

Nukkevauvan äiti

On se jännä, miten tytöillä tuo hoivavietti tosiaan näyttää kulkevan geeneissä. Meidän pikkuneiti hoivaa nukkea jo niin kovasti että. Tänään Hilma keksi juottaa nukelle vettä omasta vesipullostaan. Oikein huolella piteli pulloa nuken suulla. Oli sitten sohvallekin vähän roiskahtanut... Onneksi pullo oli sellainen malli, jossa on venttiili, eikä ihan valumalla valunut. Useamman kerran päivässä Himpulainen tulee esittelemään nukkeja (vavva), hoivaa niitä, laittaa nukkumaan ja suukottelee.

Hilman muskari jäi flunssan vuoksi tänään välistä, mutta Aaronin muskariin pääsimme. Aaron lähti sinne innoissaan, ja tuli iloisen näköisenä ulos ("oli kivaa"), mutta mitään hän ei kuulemma halunnut siellä tehdä tällä kertaa. Joo-o, aiemminkin ovat leikit jääneet leikkimättä, mutta tällä kertaa ei ollut halunnut liiemmin edes soittaa. No, jos viihtyy noin, niin mikäs siinä. Ehkä se vaan vie aikaa.

yhä flunssassa

Kuumetta ei taida olla enää kellään, mutta Hilma on yhä edelleen aika räkäinen. Aaronillakin alkoi tänään illalla nenä vuotaa, joten pitää katsoa, pääseekö herra huomenna kerhoon lainkaan. Päivät ovat menneet sisällä, ja menokin on sen mukaista. Hilmasta on kehittynyt aikamoinen donkey kong jr, joka kiipeää jakkaran päälle, josta voi näppärästi heittäytyä nojatuoliin. Aaron kysyi tänä aamuna osuvasti, että "missä se elämä on?". Taisi kyllä tarkoittaa "olipa kerran elämä" -dvd:tä.

Virkkasin eilen Hilmalle pipon, tänään siihen pipoon kukkasen.

Näin se Hilman mielestä kuuluu pukea

Neiti nuhanenä

Aaron askartelee kärpässientä

lunssataan

Tuukka on flunssaillut koko viikon, ja keskiviikkona tuli sitten lapsiinkin. Ihan perus-nuhakuumetta. Aaronilla ei tänään enää ole kunnon kuumetta noussut, mutta Himpulainen kuumeilee yhä. Virtaa pikkuneidissä riittää kyllä silti, ja touhottaa ihan entiseen tahtiin. Äsken mm. pelastin Aaronin tyynyliinan roskiksesta.

telefiksuja ja evoluutioita

Aaron tänään lounaalla pyysi minulta telefiksuja. Että haluaa syödä telefiksuja. Minä en sitten millään keksinyt, mitä nämä telefiksut ovat, joten pyysin kuvailemaan tarkemmin: onko makeaa, suolaista vai millaista. Ja missä ne ovat? Selvisihän se sitten, että d-vitamiinejahan lapsi kaipaili (eli deevitskuja). Ei saanut poika sillä kertaa telefiksuja, kun aamulla oli jo otettu.

Meillä on puhuttu paljon myös tatoaatoista, jotka on pieniä hapankorpun näköisiä lentäviä eläimiä, jotka imevät verta. Niillä on jopa nakkileet (leikkeleet) ja juustot päällä, ja taikinamaiset korvat. Jalkoja tatoaatolla on kaksi.

Päiväunille mennessä lastenhuoneesta kuului yhtäkkiä huudahdus: "äiti! Evoluutio!". Minä kysymään, että evoluutio?
- Niin, evoluutio.
Jah. selvä. Kysyin, että mikäs se sellainen evoluutio on?
- Se on sellainen pieni eläin, jolla on toinen etujalka pidempi, ja toinen lyhyempi.
Ettäs tiedätte sitten tämän kilpailevan evoluutioteoriankin. Myöhemmin selvisi, että Aaronin monsteri-yökkärin kuviot itse asiassa ovat niitä evoluutioita.

Ennen päiväunille pääsyä iski pienelle miehelle vielä pissihätä. Jouduin hetken miettimään, kun eteisestä potalta (vessa oli varattuna) kuului hyvin iloisella äänellä: "äiti, minä tein pissille silmät!". Laskin kolmeen, ennenkuin vastasin kysymyksellä, "että mitä sinä teit?", kun mielikuvissa vilisi jo kaikenlaista. Ei kuitenkaan mitään sotkua ollut tullut, kun pissiä oli vain tullut niin vähän, että potan pohjaan oli jäänyt kaksi kuivaa kohtaa, eli ne silmät.

Tämän päivän suurin draama koettiin, kun Aaron huomasi isin vaihtaneen hänen tietokoneensa käyttöjärjestelmän linuxista windowsiin. Tämä oli suurensuuri shokki ja järkytys, ja pikkuherra kyynelsilmin sanoi isille, että haluaa sen vanhan käyttöjärjestelmän takaisin. Hän haluaa sen, missä on pieniä kukkia ison kukkakuvan päällä. Aaron tykkäsi katsella koneella valmiiksi olevia kuvia ja käyttää piirto-ohjelmaa. Windows kuulemma toimi ihan väärin. Eihän isin auttanut muu, kuin luvata lapselle linux takaisin.

Entäs Hilma sitten? Hilma tapailee kovasti sanoja. Välillä tulee "koova" (korva) tai "ovava" (orava). Nenä on jo vakiokamaa, papa on napa. Neiti siirtää jakkaran sujuvasti sinne minne haluaa, että pääsee esim. popsimaan kirsikkatomaatteja työtason päältä. Himpula myös tanssii sen jakkaran päällä seisaaltaan. Hilma kiipeää kuin pieni apina sohvan selkänojalle, jossa on kiva kikatella veljen kanssa. Hilma myös puree, lyö ja heittäytyy mahalleen kiukkuamaan, jos jokin ei mene mielensä mukaan. Hilma tykkää matkia kaikessa veljeään, ja lempileikkejä tänään on ollut kummitusleikit torkkupeiton alla. Aika pöhkön näköisiä olivat, kun molemmat menivät ympäriinsä torkkupeitto pään yli heitettynä ja huutelivat "huhuu, huhuu".

juo... juohon...juohonruu... HEINÄNJUURITASOLLA!

Aaron treenasi tänään ahkerasti sanaa ruohonjuuritasolla. Ensimmäisellä yrityksellä hän hienosti kiersi ruoho-sanan muuttamalla sen heinäksi, mutta jatkoi harjoittelua myöhemmin. Ja kysyi yhä uudestaan ja uudestaan, että miten se äiti menikään. Ja tulihan se sieltä se Ruohonjuuritasollakin. Ja miksikö tällainen tärkeä sana? Ne on sellaisia kivoja ötökkäanimaatioita :) Eikä Aaron enää sano örrepalakkeja örrepalakeiksi, vaan nekin ovat salakavalasti muuttuneet Fröbelin Palikoiksi.

Hilma keksi tänään, että jakkaraa siirtämällä pääsee sinne minne haluaa. Ja tänään Hilma halusi maistella magneetteja jääkaapin ovesta. Sinne neiti oli koko ajan menossa, ja yhtä usein minä kävin hänet sieltä pois nostamasta. Eilen Hilma seisoi jakkaralla keittiössä työtason ääressä, ja maisteli sokeria lusikalla suoraan kiposta. Ilmeestä päätellen oli aika makeaa.

Mumuska ja vaari kävivät meillä kylässä viikonloppuna. Sunnuntaina suuntasimme koko porukan voimin Riihimäen vuosittaiseen asematapahtumaan. Tänä vuonna siellä ei päässytkään Ukko-Pekka-ajelulle, mutta museojunan kyytiin kuitenkin. Vanhan diesel-veturin vetäminä matkasimme Hyvinkäälle rautatiemuseoon. Hilma väsähti museossa täysin, ja nukkui koko kotimatkan. Kotipihassa Hilma sanoi ensi kerran "ovava", kun näki oravan pomppivan pihalla.

Tänään Tuukka vei Aaronin muskariin, ja muskarin tädin mukaan oli ollut paras kerta tähän mennessä. Aaron ei yhä edelleenkään leiki siellä, mutta oli hymyillyt koko ajan, ja soittanut yhtä innokkaasti kuin aina. Ja Aaron todellakin halusi mennä muskariin, kun minä olisin ollut tänään valmis jättämään väliin. Kerhoonkin pikkuherra olisi halunnut jo tänään, ja on pariin otteeseen kysynyt, että "milloin minä pääsen kerhoon?"

Kops

Kesken iltatouhujen tunsin jonkun tömähtävän niskaani. Kas, duplo-helikopterihan se siinä. Saman tien karjaisin kuin tyrannosaurus rex pikkumiehelle, että "MITÄ SINÄ TEIT?".
- Heitin äitiä helikopterilla.
- Miksi sinä teit niin?
- Minä halusin
- No äitiin sattui, mitäs pitäisi tehdä?
(Pikkuherra kapuaa syliin, halaa)
- Anteeksi. En lupaa enää.

En lupaa enää?
Hetken pohdittuani kysyn, että "lupaatko, että et enää heitä äitiä millään?"
- Lupaan, että en enää heitä.

Ja voi tätä avioerolastenlasten elämää. Eilen Aaron nimittäin pohdiskeli, että minne isi sitten muuttaa, kun Aaron ja Hilma ovat kasvaneet isoiksi. Kun totesin, että eihän isi mihinkään muuta, vaan isi jää äidin kanssa asumaan, niin Aaron sitten jatkoi pohdiskelevana kysymyksiä, että missä sinun isi asuu? Missä sinun äiti asuu?

Mummilassa oli vanha patja pihalla.

Aaron sai pomppia.

Hilmaa pompottaa Mika-kummi

Aaron vessaa maalaamassa.

Pikkuherra maalasi huolella. Ilmekin sen kertoo!

Olohuoneeseen tulee sateenkaaria

"saisinko manikyyrin?"

Neiti on neiti, vaikka voissa paistaisi: Olin leikkaamassa Aaronin kynsiä tässä iltasella. Neiti tämän huomatessaan kömpi välittömästi sohvalle viereen, ja yritti työntää etusormeaan saksien väliin, että häneltä kanssa! Hyvin tyytyväisenä sitten lopulta katseli, kun häneltäkin leikattiin kynnet. Ihmeellistä käytöstä, kun vielä puoli vuotta sitten moinen operaatio suoritettiin kamalan huudon saattelemana ja hirmuisasti rimpuillen.

Viikonloppu sujui rauhaisasti kotosalla. Teimme viime viikolla pientä pintaremonttia vessaan, ja se venyi viikonlopulle asti. Aaronkin pääsi maalamaan isin kanssa, mutta Hilma pidettiin visusti vessassa poissa. Hänellä kun on vielä tapana laittaa kaikki suuhun... Tänään kävimme urheilutalolla lasten peuhapäivässä. Nyt molemmat muksut olivat menossa mukana kovasti. Aaron pääsi pelaamaan isin kanssa sählyä, kokeilemaan käsipalloa ja pomppimaan patjoilla. Hilman lempparia olivat putket, joiden läpi pystyi konttaamaan sekä penkki, jota pitkin sai liukua. Ja toki ne patjat, joilla sai pomppia, ja pallot, joiden perässä melkein juostiin kiljuen. Kivaa siis oli molemmilla.

Hilma treenaa kovasti uusia asioita. Tänään hän on hyvin keskittyneesti yhä uudestaan ja uudestaan yrittänyt saada nukelle myssyä päähän. Syöttötuoliin kiipeäminen on jo ihan helppo homma. Hypätäkin tuo pieni hassu yrittää, mutta vielä ei tasapaino ihan riitä tasajalkahyppyyn, vaan kyykkuponnistuksen jälkeen neiti nousee varpailleen. Kovin söpöä silti :)

Ostin loppuviikosta kotiin "Risto Räppääjä" -elokuvan, ja Aaron tykästyi siihen kovasti. Siinä Risto-niminen poika soittaa rumpuja, niin tokihan se on hauska. Ja tästä elokuvasta on riittänyt kysymyksiä. "miksi Nelli on nuudelipää? Missä Riston vanhemmat ovat? Miksi Riston isä jäi auton alle?". Ihan kaikkeen ei vain äitikään löydä vastausta. Pitäisiköhän minun lukea Risto Räppääjät (tai Risto Räppäykset, niin kuin Aaron sanoo), jotta tuntisin taustat paremmin :D