Tiistai on meidän muskaripäivä. Aamulla kymmeneltä on Hilman vuoro, ja iltasella Aaronin. Aamusta suuntasin muskariin ihan kahdestaan Hilman kanssa, kun Tuukka oli aamun kotona. Normaalisti Aaronkin seuraa mukana sinne. Himpula-pampula ei jänskättänyt lain, paitsi vähän oli vakavana, kun täti lauloi juuri hänelle. Jää murtui siinä vaiheessa, kun neiti näki koirapehmolelun: "tato", ja olisi kovasti ollut jo menossa ottamaan sitä. Väliin Hilma osallistui toimintaan hyvinkin aktiivisesti, taputti käsiään ja meni leikissä käsien taakse piiloon. Hilma soitti myös kapuloita ja bassopalaa hyvin tarmokkaasti. Noin puolen tunnin musisoinnin jälkeen pienen keskittyminen kuitenkin herpaantui, ja hän oli koko ajan menossa johonkin. Kiipesi tuolille, taputteli vieraita tätejä, jutteli vieraalle sedälle, yritti mennä tutkimaan luokan nurkkia jne.
Kotona kävimme lounaalla ja nukkumassa päiväunet, ja päivällisen jälkeen kävelimme vuorostaan Aaronin muskariin. Tämä kolmivuotiaiden muskari onkin jo sellainen, jossa lapset ovat ilman äitejä tai isiä. Aaron sanoi siinä muutaman kerran, että "tule äiti tänne, en halua olla täällä yksin", mutta jäi kuitenkin. Loppupuolella tapahtui kuitenkin jotakin karmivaa: muskarin täti oli pyytänyt jotakin poikaa sammuttamaan valot (tai puolet valoista), ja Aaronhan sai sätkyn. Siitä viime joulun alla tapahtuneesta valojen sammuttelusta muskarissa on jäänyt aika pahat traumat :( Minä siinä aulan puolella olin viihdyttänyt Hilmaa, (jolla oli aivan mahdoton vauhti päällä), kun Aaron yhtäkkiä ryntäsi ovesta ulos itkien. Sai lopulta kerrottua sen, että poika oli sammuttanut valot. Kun hän oli rauhoittunut sylissä, niin kurkkasin luokkahuoneeseen, ja kas, toinen puoli luokan loisteputkista oli sammutettu, ja lapset köllöttelivät patjoilla kuuntelemassa rauhallista kappaletta. Ja luokka ei todellakaan ollut pimeä, kun päivänvaloakin tulvi ikkunoista vaikka millä mitalla. Jotenkin se itse valojen sammuttaminen on nyt aivan kamalaa, enkä tiedä, miten siitä yli pääsisi, kun missään muualla ei valot ole vaivanneet. Sain puhuttua Aaronin yhdessä sinne luokkaan. Patjalle ei kuitenkaan suostunut, vaan istui loppuajan (n. 5 minuuttia) minun sylissäni, ja oli kovasti lähdössä pois. (Hilma tässä vaiheessa kiipeili tuoleille ja touhotti omiaan. Oli ilmeisesti tulossa muskariin). Kun muskari loppui, niin Aaron sai laittaa luokkaan valot päälle, ja sanoi tädille kiitos.
Tuota lukuunottamatta muskari oli mennyt hyvin. Alussa Aaron ei ollut osallistunut leikkeihin, vaan oli halunnut istua penkillä, mutta loppua kohden oli hieman lämmennyt, kertoi se muskarin täti. Tämän voin hyvin uskoa, kun Aaron on aina ollut hitaasti lämpiävä, eikä ole tykännyt niistä leikeistä muutenkaan siellä, vaan haluaisi vain soitella. Oli kuulemma soittanut djembe-rumpua. Rappusissa kysyi sitten minulta, että "olenko minä nyt rumpali?", kun olin kertonut aiemmin, että pitää käydä muskarissa, jos aikoo isona tulla rumpaliksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti