iso pupu

Tänään Aaron aamusella kertoi meille, että unipupu on kasvanut jo niin isoksi, että se ei enää tarvitse vaippaa. Pupulla on ollut tähän mennessä käytössään kestovaipan kuori. Hyvä niin, että pupu on jo kuiva :)

Viikonloppu sujahti Jämsässä mummin ja papan luona. Metsässä käytiin etsimässä mustikoita, mutta kovin poimituilta näyttivät. Pihassa onneksi riitti mustaherukkaa maisteltavaksi. Rapanterioita (raparperi) poimittiin kotiin, jotta saadaan piirakkaa. Ulkona oli erittäin kiva pomppia vanhalla runkopatjalla, ja hiekkalaatikkokin oli hyvin pop.

Viikon alku on mennyt jo normaalilla rutiinilla. Maanantaina kerhoilua, tiistaina muskarit ja tänään taas kerho. Sillä poikkeuksella tosin mentiin, että lomalais-isi vei Aaronin kerhoon. Aaron oli kuulemma silmät loistaen esitellyt isille siellä paikkoja. Iso poika!

viikon kuulumiset

Tällä viikolla arki on jatkunut. Maanantaina oli kerhopäivä, jonne Aaron jäi hyvin tyytyväisenä. Minä ja Hilma treffasimme kerhon aikana mammakaveria puistossa ja kahvilla. Tuukka jäi maanantaina flunssan vuoksi sairaslomalle.

Tiistaina oli muskaripäivä. Ensin kävin aamusta Hilman kanssa kaksin muskarissa. Neiti jaksoi tällä kertaa hieman paremmin olla paikoillaan/sylissä, ja tykkäsi taputella ja soittaa marakassia. Illalla oli Aaronin vuoro muskaroida. Aaron lähti mielellään kohti musiikkiopistoa, mutta meinasi laittaa ovella jarrut päälle. Kyseli, että sammutetaanko valot. Kysyin sitä sitten muskarin tädiltä, ja ei sammutettu. Silti penkille jäi istumaan vähän jännittyneen oloinen pikkuherra, ja minua hieman mietitytti koko homman mielekkyys. Kolmen vartin jälkeen ulos tuli kuitenkin hyvin iloinen Aaron, joka vielä iloisesti kävi vilkuttamassa muskarin tädille.

Keskiviikkona oli kerhopäivä. Myöhästyimme puolisen tuntia alusta, ja Aaron oli hieman pettynyt, kun ei päässytkään aloituspiiriin. Sisälle kerhon tiloihin jätkä hävisi hyvin nopeasti. Hätäisesti vain heilautti kättään minulle ja Hilmalle. Kerhossa Aaron ei vielä kuulemma leiki oikein muiden lasten kanssa, mutta tekee pikaisia pyrähdyksiä mukaan leikkiin. Hän ei vielä osaa lukea tilanteita tarpeeksi nopeasti, ja hämmentyy toisinaan. Tätejä hän yrittää saada leikkiin sitäkin enemmän. Mutta kyllä tuo pieni tarkkailee niiden muiden leikkejä senkin edestä. Kotona kuulen aina, mitä muut ovat tehneet. Ja Aaronin mielestä hän on leikkinyt muiden kanssa, kun onhan hän juossut ja hyppinyt siellä mukana.

Yksi hauska juttu oli viikon aikana hiiri-laulu. Aaron on lauleskellut kotona hieman vaihtelevilla sanoilla ja koreografioilla hiirestä. Hiiri mahtaa soittaa / hiiri tanssii näin / hiiri juoksee näin jne. Minä ajattelin, että joko kerhossa tai muskarissa on ollut joku kiva laululeikki, jota nyt kotona kerrataan. Kysyin sitten molemmissa paikoissa, että mikähän moinen hiirilaulu mahtaa olla, kun olisi kiva itsekin tietää se, ja pystyä leikkiä mukana. Kas kummaa vain, kun kummassakaan paikassa ei ole ollut minkään sortin hiiri-aiheista laulua. Eli taisi olla Aaronin ihan oma laulu :) Näytti kyllä hauskalta laululta, käsiliikkeineen kaikkineen.

sanottua

Aaronilla riittää juttuja. Viime aikoina on ollut mm. seuraavanlaisia:

Tänään Tuukka mainitsi minulle, että HJK-Schalke-matsi tulee telkkarista. Ja jotain sitten jalkapallosta vielä mainitsi. Aaron sitten hetken päästä alkoi kysellä, että minkä niminen se jalkapallo on? Yritettiin vastata joukkueita, ja ei millään ymmärretty tätä jalkapallon nimeä. Eihän jalkapallolla ole nimeä? Lopulta Tuukka ymmärsi, että Matsiahan siinä haettiin. Eli Aaronin mielestä kyse oli jalkapallo-Matsista. Mats niinkuin örrepalakkien laulaja.

Lisäksi Aaron on pohtinut viime aikoina paljon lisääntymistä, sukupuolta ja parisuhdetta. Niinpä eräänä päivänä kuulin ruokapöydässä kysymyksen:
- Missä minun vaimoni on?
Jouduin tuottamaan pikkuherralle pettymyksen kertomalla, että ei hänellä vielä ole vaimoa.
- Mutta minä haluaisin...

Eräs tuttavamme oli tulossa kylään, ja Aaron sitten kyseli minulta, että onko tällä sedällä vauvaa. Minä sanoin, että ei ole.
- Hänen pitäisi tehdä vauva
Vastasin, että miehet eivät voi tehdä vauvoja yksinään.
- Jos sillä on joku nainen!
Tähän jouduin toteamaan, että tietääkseni hänellä ei naista.
- Se setä voisi hankkia naisen!
On se hyvä, että Aaronilla on ratkaisu kaikkiin asioihin.

Joku viikko sitten olin nukuttamassa Hilmaa makuuhuoneessa, ja neiti hieman kärttyisenä känkkäsi sängyssään. Aaron tuli hyvin huolestuneen näköisenä ovelle, ja sanoi minulle asiantuntevasti:
- Hilmalla on varmaan kakat vaipassa, ja se luultavasti harmittaa Hilmaa.

Muutenkin Aaron nykyään testailee paljon näitä täytesanoja, yleensä, kyllä, todellakin, harvoin, luultavasti jne. En kyllä syö. Todellakin haluan. Harvoin minä menen. Hauskahan sitä on kuunnella, ja miettiä, että ihanko totta itsekin noin höpäjää.

- Äiti, oletko sinä yleensä aikuinen?

Tänään lounasaikaan taas riitti kysymyksiä. Vastailin niihin parhaan kykyni mukaan, mutta kun jotenkin ohitin ajatuksissani kysymyksen "miksi pilvet liitävät taivaalla", karjaisi Aaron täyteen ääneen kiukkuisena:
- VASTAA KYSYMYKSEEN!

Mistä lie oppinut ;)

Elokuun kotikuvia

Aaron pelaa xboxilla

Aaron oikeasti 3-vuotias. 10.8.2011

Yhä 3-vuotispäivänä

Hilma tykkää pukea

Salamakin syötiin lopulta

Himpula kiipeää tuollekin tuolille ihan itse.

Aina se kiipeily ei suju.
Kuhmu tuli, kun neiti putosi päälleen keinutuolista.

Rattaisiin pitää päästä.

Mistä Hilmakin on oppinut pedaalin?

Syöttötuoli on ihan helppo nakki.

Loikka-koikkalainen

Kottikärryt, tai siis helikopteri.

Kuperkeikkaa 1

Kuperkeikkaa 2

kuperkeikkaa 3

valmis!

Sammakko meidän pihalla

Hilmakin halusi tutkia sammakkoa

Sammakko meni raparperin alle

Toinen kerhopäivä

Tänä aamuna oli taas herätys soimassa seitsemältä. Ihan mukava herätä noin varhain, kun Hilma oli mellastanut pariin otteeseen yöllä, ja pitänyt kuudesta asti hereillä muutenkin :P Ripeään tahtiin puuronkeittoon, pukemiset ja pihalle. Suuntana kerho. Tällä kertaa olin sanonut Aaronille, että voin olla läsnä aloituspiirin ajan, mutta sitten lähdemme Hilman kanssa. Aaron ei millään tykkäisi istua paikallaan niitä piirijuttuja, mutta kävi taas innokkaasti laittamassa oman nimilappunsa pyykkipoikaan kiinni.

Piirin jälkeen pikkuherra meni autojen luoksen leikkimään, ja minä lähdin Hilman kanssa puistoon, jossa tapasimme mammakaverin. Puistossa Hilman ehdotonta lempparia on keinuminen, ja sitä pikkuneiti jaksaisi loputtomiin. Hihkuu innoissaan, kun hänet nostetaan keinuun, ja jos yritetään nostaa pois, tekee neiti lisää keinumisliikkeitä. Kävi Himpula myös liukumäessä ja hiekkalaatikolla tällä kertaa, että muutkin lapset pääsivät keinumaan. Puiston jälkeen suuntasimme vielä Pompotiin kahvittelemaan, kun äidin kahvihammasta kolotti. Hilmalla oli kova vauhti päällä sielläkin.

Olimme tänään hyvissä ajoin hakemassa Aaronia kerhosta, ehkä jopa liian varhain, mutta odottelimme siinä hetken. Aaron oli taas hyvin iloinen äidin nähdessään, mutta kerhossa oli kuulemma ollut kivaa. Herra ei ollut halunnut maalata, ja oli yhä enemmän leikkinyt omiaan, mutta oli tarkasti seurannut muiden poikien leikkejä, ja välillä mennyt vähän mukaan. Aaron on vähän hitaasti lämpiävää sorttia ja hieman aranpuoleinen muiden lasten seurassa, mutta toivottavasti tuolta kerhosta tulisi positiivisia kokemuksia siltä saralta. Kun kysyin, että mikä kerhossa oli tänään ollut hauskinta, niin eväiden syöminenhän se.

muskarit

Tiistai on meidän muskaripäivä. Aamulla kymmeneltä on Hilman vuoro, ja iltasella Aaronin. Aamusta suuntasin muskariin ihan kahdestaan Hilman kanssa, kun Tuukka oli aamun kotona. Normaalisti Aaronkin seuraa mukana sinne. Himpula-pampula ei jänskättänyt lain, paitsi vähän oli vakavana, kun täti lauloi juuri hänelle. Jää murtui siinä vaiheessa, kun neiti näki koirapehmolelun: "tato", ja olisi kovasti ollut jo menossa ottamaan sitä. Väliin Hilma osallistui toimintaan hyvinkin aktiivisesti, taputti käsiään ja meni leikissä käsien taakse piiloon. Hilma soitti myös kapuloita ja bassopalaa hyvin tarmokkaasti. Noin puolen tunnin musisoinnin jälkeen pienen keskittyminen kuitenkin herpaantui, ja hän oli koko ajan menossa johonkin. Kiipesi tuolille, taputteli vieraita tätejä, jutteli vieraalle sedälle, yritti mennä tutkimaan luokan nurkkia jne.

Kotona kävimme lounaalla ja nukkumassa päiväunet, ja päivällisen jälkeen kävelimme vuorostaan Aaronin muskariin. Tämä kolmivuotiaiden muskari onkin jo sellainen, jossa lapset ovat ilman äitejä tai isiä. Aaron sanoi siinä muutaman kerran, että "tule äiti tänne, en halua olla täällä yksin", mutta jäi kuitenkin. Loppupuolella tapahtui kuitenkin jotakin karmivaa: muskarin täti oli pyytänyt jotakin poikaa sammuttamaan valot (tai puolet valoista), ja Aaronhan sai sätkyn. Siitä viime joulun alla tapahtuneesta valojen sammuttelusta muskarissa on jäänyt aika pahat traumat :( Minä siinä aulan puolella olin viihdyttänyt Hilmaa, (jolla oli aivan mahdoton vauhti päällä), kun Aaron yhtäkkiä ryntäsi ovesta ulos itkien. Sai lopulta kerrottua sen, että poika oli sammuttanut valot. Kun hän oli rauhoittunut sylissä, niin kurkkasin luokkahuoneeseen, ja kas, toinen puoli luokan loisteputkista oli sammutettu, ja lapset köllöttelivät patjoilla kuuntelemassa rauhallista kappaletta. Ja luokka ei todellakaan ollut pimeä, kun päivänvaloakin tulvi ikkunoista vaikka millä mitalla. Jotenkin se itse valojen sammuttaminen on nyt aivan kamalaa, enkä tiedä, miten siitä yli pääsisi, kun missään muualla ei valot ole vaivanneet. Sain puhuttua Aaronin yhdessä sinne luokkaan. Patjalle ei kuitenkaan suostunut, vaan istui loppuajan (n. 5 minuuttia) minun sylissäni, ja oli kovasti lähdössä pois. (Hilma tässä vaiheessa kiipeili tuoleille ja touhotti omiaan. Oli ilmeisesti tulossa muskariin). Kun muskari loppui, niin Aaron sai laittaa luokkaan valot päälle, ja sanoi tädille kiitos.

Tuota lukuunottamatta muskari oli mennyt hyvin. Alussa Aaron ei ollut osallistunut leikkeihin, vaan oli halunnut istua penkillä, mutta loppua kohden oli hieman lämmennyt, kertoi se muskarin täti. Tämän voin hyvin uskoa, kun Aaron on aina ollut hitaasti lämpiävä, eikä ole tykännyt niistä leikeistä muutenkaan siellä, vaan haluaisi vain soitella. Oli kuulemma soittanut djembe-rumpua. Rappusissa kysyi sitten minulta, että "olenko minä nyt rumpali?", kun olin kertonut aiemmin, että pitää käydä muskarissa, jos aikoo isona tulla rumpaliksi :D

Kerhoon!

Tänään oli jännä päivä: Aaron meni ensimmäisen kerran kerhoon. Etukäteen olimme siitä jutelleet, ja pikkuherraakin taisi jännittää jonkin verran. Kesällä hän kävi kerran saman päiväkodin pihalla "lapsiparkissa" puolisen tuntia, eikä toiste halunnut mennä sinne ilman äitiä. Niinpä nytkin hän alkuun jutteli, että ei halua olla kerhossa ilman äitiä. Mitä enemmän kerhosta juteltiin, niin tuntui jännitys helpottavan, ja Aaronkaan ei enää puhunut, että äidin pitäisi olla mukana.

Aamulla suuntasin Aaronin kanssa sinne kerhoon päin ihan kahdestaan, ja Hilma jäi isin kanssa kotiin. Kerroin Aaronille, että en voi olla siellä koko aikaa, vaan minun pitää käydä hakemassa Hilma kotoa. Että tulen sitten hakemaan Aaronin Hilman kanssa tuplarattailla. Myöhästyimme alusta pari minuuttia, ja toiset lapset olivat jo aloituspiirissä. Paikalla oli vielä pari muutakin äitiä. Aaronille tuli tässä vaiheessa pupu pöksyyn, ja olisi halunnut mennä viereiseen huoneeseen, mutta niinpä vain raahasin kaverin sinne penkille minun kanssani. Aaron istui sylissä sen piirin ajan, mutta kävi reippaasti laittamassa oman nimilappunsa pyykkipojalla naruun. Tässä vaiheessa Aaron kysyi ensimmäisen kerran eväiden perään, vaikka olimme menneet kerhoon suoraan puuropöydästä.

Piirin jälkeen osa lapsista siirtyi maalaamaan, ja osa jäi leikkimään. Aaron ei halunnut maalata, vaan jäi tutkimaan leluja, ja ihmettelemään isompien poikien temmellystä. Siinä onkin ihmettelemistä, kun meillä ei noita ampumis- tai varasleikkejä vielä ole ollut. Aaron katseli silmät suurina sivusta, kun toinen poika hoki "mä ammun tätä päähän". Kuultiin myös "ollaan pyssymiehiä, ollaan varaksia!". Joo. Ja kotona sitten Aaron ojentaa minulle rumpukapulaa, että minä voisin ampua sillä. No, jossakin vaiheessa nuo ampumis- ja tuhoamisleikit kai pienillä pojilla tulee väistämättä? Toivottavasti ei kuitenkaan niin korostuneesti kuin tuolla tänään näin.

Tunnin siellä istuttuani lähdin kotiin. Aaron jäi hyvillä mielin leikkimään, ja vilkutti vain hätäisesti. Varttia vaille kaksitoista tulimme Hilman kanssa takaisin, ja Aaron oli yhä iloinen. Kerhossa oli kuulemma saanut juosta, eikä tädit olleet suuttuneet yhtään! (En kyllä muista, että meilläkään pienistä juoksemisista olisi liiemmin suututtu...) Olivat leikkineet myös kissaa ja koiraa ja soutamista. Tädit olivat laulaneet (laiva keinuttaa). Eväätkin tuli syötyä. Ilmeisen hauskaa oli ollut, ja sanoi menevänsä uudestaan. Täditkin sanoivat, että oli ollut kiltisti. Loppupiirin aikana oli ollut kiemurrellut penkillä, eikä olisi malttanut pysyä paikallaan. Tämän voin hyvin kuvitella.

Aaronin neuvola

Keskiviikkona kävimme Aaronin kolmivuotisneuvolassa. Pikkuherra oli oikein reippaasti, vaikka lelut kiinnostivatkin eniten. Aaron jopa riisui itse paidan ja housut punnitusta varten (14,2 kg), meni mukisematta mitattavaksi (100,6 cm) ja teki tädin pyytämiä tehtäviä esimerkillisesti. Tosin jokaisella kerralla Aaron kysyi, etttä "miksi minun täytyy...?". Tehtävinä oli pinota torni seitsemästä palikasta, lajitella keltaisia ja punaisia ympyröitä omiin laatikoihinsa, piirtää vaaka- ja pystyviiva, avata ja sulkea pullonkorkki, seisoa yhdellä jalalla ja hyppiä tasajalkaa. Tosin Aaron ei hyppinyt tasajalkaa, vaan ilmoitti, ettei osaa, kun taisi luulla tädin tarkoittavan kinkkaamista. Aaron näytti tosin jo 2-vuotisneuvolassa, kuinka tasajalkaa hypitään :)

Suullisesti täti kehui Aaronin puhetta ja riisumista, kortissa lukee seuraavaa: "Touhukas poika. Suoriutuu näppärästi tehtävistä. Puhuu erinomaisesti. Kyselykausi meneillään. Omatoiminen." Aaron tykkäsi niistä pinoamis- ja lajittelutehtävistä niin paljon, että pyysi vielä kahteen otteeseen uudestaan niitä tehtäväksi.

Hilmankin mittautin samalla. Neidillä oli painoa n. 9 kiloa, ja pituutta 75,5 cm. Hilma oli neuvolapäivänä hyvinhyvin räkäinen, ja nuha jatkuu edelleen. Tänään minullakin on ollut jo nuhapäivä, ja Aaronkin nenä varoittelee uhkaavasta flunssasta. Toivottavasti menisi nopeasti ohi, kun ensi viikolla alkaisivat molempien muskarit ja Aaronin kerho.

"Tato, tääjjä"

Hilma kiipeilee. Kaikkialle. Tänään se keksi, että tuplarattaisiinkin voi kiivetä. Mitä korkeammalle, sen parempi. Huuteli sieltä aina "tato, tääjjä". Välillä käytiin hakemassa neiti sieltä pois, ja taas hän kiipesi uudestaan. Siinä vaiheessa, kun neiti sai kiivettyä selkänojan päälle ja laittoi jalkaa työntoaisan yli, päätin, että on parempi kasata tuplat ja viedä ne pois.

Himpula on nukkunut viime aikoina melko huonosti, ja viime yönä oli sellainen puolen tunnin itkukirkukohtaus, ettei tosikaan. Tänään päiväunien aikaan alkoi neidin nenä vuotaa, ja päiväunet jäivät reilun puolen tunnin pituisiksi.

Aaronilla alkaa kerho ensi viikolla, ja tänään kävimme tutustumassa kerhon täteihin ja tiloihin. Tilat ovat kyllä tutut, kun kerho on avoimen päiväkodin tiloissa, ja siellä olemme käyneet aiemminkin. Kerhon tätikin oltiin tavattu pariin otteeseen. Äitiä taitaa jänskättää kerhon alku herraa enemmän :D

Aaronin 3-vuotisjuhlia

Tänään juhlimme hieman etukäteen Aaronin 3-vuotissyntymäpäivää. Aamulla Pikkuherralle laulettiin "Paljon onnea vaan" jo sängyssä, ja hän sai lahjan isiltä, minulta ja Hilmalta. Aaron oli hieman hämmentyneen näköinen, mutta tokeni hyvin nopeasti, kun paketista paljastui kauko-ohjattava Salama Mcqueen!

Aamupäivä meni vielä touhutessa siivouksen ja ruoan ja kakun parissa. Päiväunille Aaronia ei saatukaan, kun herra ei vain malttanut nukahtaa, ja sitten ensimmäiset vieraat jo tulivatkin. Vieraita oli mukavasti, ja tunnelma oli leppoisa. Ensin syötiin vähän suolaista ennen kuin nostettiin kakku pöytään. Lapsilla kun tuppaa jäämään suolaiset syömättä, jos on parempaakin tarjolla. Aaron pääsi lakun makuun, ja nopsi iltapalallakin englanninlakuja yli sallitun... Kakkukynttilät eivät tänä vuonna sammuneet ihan kerrasta eikä toisesta, mutta lopulta kuitenkin (vaikkakin avustettuna).


Syömisen jälkeen leikit jatkuivat. Aapo rakensi junarataa, lahja-marsu (vai hamsteri? sellanen zhu-juttu kuitenkin) oli hyvin suosittu, ja ainakin marakasseja soitettiin. Loppuillasta lapset pelasivat Wiitä.

Sellaiset synttärit tänä vuonna. Illalla kun kysyin, että mikä tässä päivässä oli parasta, niin vastaus oli: karevit.

Hauskaa Linnanmäellä!

Lintsi ja Sealife

Olimme tänään Linnanmäellä Sealifessa. Tarkoitus oli alunperin käydä katsomassa vain kaloja, mutta siinähän kävi niin, että laitteisiin sitä oli päästävä. Kiersimme Sealifen lisäksi lähes koko Lintsiltä laitteet, joihin piirun verran alle 100 cm hobitti pääsee rannekkeella.
Koska minun tehtävänäni on ollut ottaa kuvia, kerron tämänkin tarinan kuvilla.