Hiljaiseloa

Mahataudista toivuttuamme olemme viettäneet enemmän hiljaiseloa kotosalla. Minä kävin perjantaina koulussa, ja Tuukka vietti sen päivän lasten kanssa. Hilma on viime aikoina nukkunut todella levottomasti ja huonosti, niin väsymyskin vie veronsa. Aamupäivisin ollaan yleensä käyty pihalla, ja parina päivänä on käynyt kaveri kahvilla.

Maanantaina oli Hilman 10-kuukautisneuvola. Neiti oli taas kasvanut parilla sentillä, mittaa oli nyt 71 cm, painoa 8345 grammaa. Ja ikätasoista kehitystä. Ihan normisettiä. Pitäisi pikkuhiljaa totuttaa neitiä tavalliseen maitoon, eli ensin näillä hapanmaitotuotteilla. Jogurttia olen nyt pari kertaa antanut, mutta luulen, että se vaikutti huonosti neidin uniin, niin eilen en sitten antanut. Kokeillaan parin päivän päästä taas uudestaan.

Aaron halusi yllättäen maanantaina lähteä ennemmin neuvolaan kuin jäädä isin kanssa leikkimään, joten otin pikkumiehen sinne mukaan. Tulipahan samalla mitattua: 96 cm ja n. 14 kilogrammaa. Niin se vaan kasvaa.

Tiistaina käytiin muskarissa, ja sain Aaronin leikkimään piirissä, ja jopa pitämään vierasta ihmistä kädestä kiinni. Aaron oli alkuunsa todella reipas, mutta kun jossakin vaiheessa jouduimme odottelemaan omaa vuoroa Aaronin mielestä liian pitkään, niin sitten iski se "en halua" -vaihe.

Hilma opettelee kovasti uusia juttuja. Nyt hän on keksinyt, että kun asioita osoittelee ja ähkäisee, niin äiti tai isi saattavat sanoa sen esineen nimen. Kovasti neiti yrittää sanoa "mmppu" (lamppu) ja joitakin muita. Ja kaikkialle se Hilmakin jo ylettää, kun oikein varvistaa. Lipaston kaapin ovenkin saa oikein näppärästi auki, ja minun rahapussistani on oikein kiva levittää kaikki kortit pitkin poikin.

Minä olen kai joskus kertonut, että meillä heräillään aika myöhään? No, ei enää. Aaron on tällä viikolla aikaistanut heräämistään joka aamu puolella tunnilla. Tänään kuului lastenhuoneesta pirteä "on aamu" -huuto jo klo 6.39. Minä taisin vastata makuuhuoneesta, että "ei ole!" :D No, se lienee joillekin ihmisille ihan normaali aika herätä, ja Hilmakin siinä heräsi. Minä kuitenkin harkitsen nyt pimennysverhojen hankkimista, sillä muuten herätään kohta jo liian varhain.

Aaronilla on alkanut se loputon kyselyvaihe. Vielä pikkuherra ei kysy miksi, mutta sanat kuka, mikä, mitä, miten ja missä ovat hyvin ahkerassa käytössä. Ja vastausta seuraa aina tarkentava kysymys.
- Missä meidän auto on?
- Autotallissa
- Missä autotallissa?
- Meidän autotallissa
- Missä meidän autotallissa?
- No siinä, mikä on meidän pihalla
- Missä meidän pihalla?
- NO MISSÄ MEIDÄN PIHA ON?!
- ... Tuolla ulkona.
Tällaisia lienevät useimmat meidän keskustelut nykyään. Ja loppuun bonuskysymys: Kuka on Piippolan vaarin isä? Tähän en osannut vastata.