kettuset

Välillä pääsee poseeraamaan isille ja äidille.

maaliskuun kuvia

Maaliskuu on ollut aika hiljaiseloa, niin kuvissakaan ei ihmeitä tapahdu. Laitetaan tähän nyt sitten tätä normaalia kuvasatoa, eli lähikuvia, ilmeitä, pieniä hetkiä. Hilman ensimmäinen taputus, Aaronin rummutusta.

Hiljaiseloa

Mahataudista toivuttuamme olemme viettäneet enemmän hiljaiseloa kotosalla. Minä kävin perjantaina koulussa, ja Tuukka vietti sen päivän lasten kanssa. Hilma on viime aikoina nukkunut todella levottomasti ja huonosti, niin väsymyskin vie veronsa. Aamupäivisin ollaan yleensä käyty pihalla, ja parina päivänä on käynyt kaveri kahvilla.

Maanantaina oli Hilman 10-kuukautisneuvola. Neiti oli taas kasvanut parilla sentillä, mittaa oli nyt 71 cm, painoa 8345 grammaa. Ja ikätasoista kehitystä. Ihan normisettiä. Pitäisi pikkuhiljaa totuttaa neitiä tavalliseen maitoon, eli ensin näillä hapanmaitotuotteilla. Jogurttia olen nyt pari kertaa antanut, mutta luulen, että se vaikutti huonosti neidin uniin, niin eilen en sitten antanut. Kokeillaan parin päivän päästä taas uudestaan.

Aaron halusi yllättäen maanantaina lähteä ennemmin neuvolaan kuin jäädä isin kanssa leikkimään, joten otin pikkumiehen sinne mukaan. Tulipahan samalla mitattua: 96 cm ja n. 14 kilogrammaa. Niin se vaan kasvaa.

Tiistaina käytiin muskarissa, ja sain Aaronin leikkimään piirissä, ja jopa pitämään vierasta ihmistä kädestä kiinni. Aaron oli alkuunsa todella reipas, mutta kun jossakin vaiheessa jouduimme odottelemaan omaa vuoroa Aaronin mielestä liian pitkään, niin sitten iski se "en halua" -vaihe.

Hilma opettelee kovasti uusia juttuja. Nyt hän on keksinyt, että kun asioita osoittelee ja ähkäisee, niin äiti tai isi saattavat sanoa sen esineen nimen. Kovasti neiti yrittää sanoa "mmppu" (lamppu) ja joitakin muita. Ja kaikkialle se Hilmakin jo ylettää, kun oikein varvistaa. Lipaston kaapin ovenkin saa oikein näppärästi auki, ja minun rahapussistani on oikein kiva levittää kaikki kortit pitkin poikin.

Minä olen kai joskus kertonut, että meillä heräillään aika myöhään? No, ei enää. Aaron on tällä viikolla aikaistanut heräämistään joka aamu puolella tunnilla. Tänään kuului lastenhuoneesta pirteä "on aamu" -huuto jo klo 6.39. Minä taisin vastata makuuhuoneesta, että "ei ole!" :D No, se lienee joillekin ihmisille ihan normaali aika herätä, ja Hilmakin siinä heräsi. Minä kuitenkin harkitsen nyt pimennysverhojen hankkimista, sillä muuten herätään kohta jo liian varhain.

Aaronilla on alkanut se loputon kyselyvaihe. Vielä pikkuherra ei kysy miksi, mutta sanat kuka, mikä, mitä, miten ja missä ovat hyvin ahkerassa käytössä. Ja vastausta seuraa aina tarkentava kysymys.
- Missä meidän auto on?
- Autotallissa
- Missä autotallissa?
- Meidän autotallissa
- Missä meidän autotallissa?
- No siinä, mikä on meidän pihalla
- Missä meidän pihalla?
- NO MISSÄ MEIDÄN PIHA ON?!
- ... Tuolla ulkona.
Tällaisia lienevät useimmat meidän keskustelut nykyään. Ja loppuun bonuskysymys: Kuka on Piippolan vaarin isä? Tähän en osannut vastata.

Hilman mahatauti

No, Hilmaanhan se tauti iski sitten seuraavana. Minä jo ehdin elätellä toiveita, että neiti siltä olisi säästynyt, mutta keskiviikkoiltana se taisi tulla. Keskiviikko-torstai-välinen yö sitten menikin parilla oksennuksella ja vähillä unilla. Torstai meni päivänä tosi hyvin, ja se seuraava yökin sujui, mutta perjantai-iltana se tauti palasi. Lauantain vastainen yö meni taas vähillä unilla. Sunnuntai näytti jo paremmalta, mutta sitten illalla tuli taas oksut lehden päälle. Hilmalle ei ole noussut kunnon kuumetta, ja neiti on ollut suht pirteänä. Ruoka ei vain ole oikein uponnut, tissi onneksi. Ja astetta kiukkuisempi prinsessa tuo on ollut...

Ja niin, Tuukka alkoi oireilla lauantai-itana, ja on koko sunnuntain ollut poissa pelistä. Erästä äitiä alkaa jo väsyttää tämä...

Varapupu pääsi taas päiväksi käyttöön, kun vakipupu meni pesuun. Kuvassa kaverukset kohtasivat :)

Keskiviikkona tehtiin laskiaispullia Aaronin kanssa. Aaron sekoitti hiivat, munat ja mausteet puuhaarukalla ja kaatoi minulle tosi hienosti jauhoja. Ja leipoi ihan itse yhden pullan. Arvaatko minkä?

Aaron on kehittänyt potkuautoilua eteenpäin. Ensin hän tuunasi autoonsa takavalon ripustamalla otsalampun työntökahvaan. Tämä takavalo laitetaan aina päälle, kun autolla ajetaan. Sitten minä askartelin hänelle ajokortin. Ja parkkikiekonkin mokoma keksi hankkia: sellainen vihreä muovitähti, joka tuli vappuna helium-pallon painona. Ja parkkikiekko toki laitetaan paikoilleen, kun autolla ei ajeta.

Aaronilla on jonkin aikaa ollut pari mysteeribiisiä, josta emme Tuukan kanssa saaneet selkoa, että mitä niillä tarkoitetaan. Vai sanooko teille jotain "läpyk viivi haa" tai "jou soh vii". Ensin selvisi tämä ensin mainittu, se oli autot-elokuvasta "life could be a dream". Toiseksi mainittu oli sitten isin kännykällä kuvattu videopätkä, jossa Elli-serkku soittaa rumpuja, Aaron kitaraa ja isi laulaa: Yellow submarine. Hassua sinällänsä, että osasi tuota Beatlesia pyytää, kun siitä on varmasti puoli vuotta, kun viimeksi kyseistä kappaletta ollaan kuunneltu. Muuten Aaronin lemppareihin kuuluu tällä hetkellä ikiklassikko "bohemian rhapsodyn" (eli Maman) lisäksi we will rock you ja wimba way. Näitä on hyvä rummuttaa. Ja Hilmaankin musuukki iskee kovasti: peppu hytkyy ja kädet takovat pöytää tai lattiaa. Välillä neiti käy paukuttamassa bongorumpuja :)

Hilma on tänään yrittänyt pariin otteeseen seistä ilman tukea. Sekunnin murto-osan siinä onnistuukin, ja ai sitä riemukasta ilmettä! Kyllä se nopeasti oppii ja touhuaa.

Aaronin mahatauti

Nyt on sitten koettu Aaronin ensimmäinen mahatauti. Reppana oli herännyt viime yönä itkemään ja oksentamaan, ja kumma kyllä, minä en herännyt. Tuukka oli vielä hereillä, ja huusi sitten minua apuun. Oli lakanat, vaatteet, unipupu ja kaikki. Vähän ehdin raasun kasvoja pyyhkiä, kun Hilma jo heräili omassa sängyssään. Tuukka jatkoi Aaronin ja lastenhuoneen putsaamista yksin, kun minä menin tissiksi.

Tuukka jäi loppuyöksi lastenhuoneen lattialle patjalle nukkumaan, ja ihan hyvä niin. Aaron oksensi vielä muutaman kerran siinä yön aikana. Jossain välissä kävin itse vessassa, ja siellä ne nukkuivat, samalla patjalla, jäbä isin sylissä. Aamulla Aaron oli kuitenkin vähän turhan pirteä jo klo 7.50, ja Tuukka passitti herran herättämään minut. Olihan se mukavaa, kun kuului "herätys" siitä korvan juuresta. Suunnattiin olkkariin, ja syliteltiin lastenohjelmia katsellen hyvän aikaa.

Aamusta Aaronilla oli lämpöä 37,5°C, ja hän suostui jopa syömään puuroa vähäsen. Lämpö oli kuitenkin nousemaan päin, ja jo ennen lounasaikaa se oli lähempänä 39°C. Tämä lämpöily veti herran aivan naatiksi, ja hän sitten nukahti isin syliin sohvalle. Päivällä hän voi pahoin enää yhden kerran, Valitettavasti se oli melkein heti lääkkeen antamisen jälkeen, joten pronaxen ei ehtinyt kauan vaikuttaa. Sen avulla kuume laski kuitenkin huimasta 40,5°C reilu 38.

Pronaxenin vaikutus oli tällä kertaa lyhytaikainen, joten annettiin kuumeen uudelleen noustessa vielä panadolia. Herätettiin ihan, kun otsamittarilla saatiin huimia lukemia. Aaron nukahti siis toistamiseen Tuukan syliin sohvalle. Panadolilla kuume laski illalla ihan normaalitasolle, ja herra jaksoi jo vähän leikkiäkin.

Ruoka ei siltikään maistunut, ja päivä ollaankin menty teemalla "ihan sama mitä syöt, jos syöt edes jotain". Ollaan yritetty juottaa mehua ja vettä. Aamupäivän banaani ja puurot eivät pysyneet vielä sisällä, mutta kasvissosekeittoa söi päivällä muutaman lusikallisen. Illalla puuro ei maistunut, mutta Aaron suostui syömään jonkun verran muroja mustikkakeitolla. Tuukka haki lisäksi kaupasta pieniä mehujäitä, joita ollaan saatu pari menemään.

Nyt sitten jännityksellä odotetaan, että keneen tämä tauti tulee seuraavana...