Tänään päästiin pitkästä aikaa pihalle, kun lämpötila nousi tarpeeksi korkealle. Hilmakin nukkui päiväunia niiiiiin paljon paremmin pihalla kuin sisällä. Sisäpäikkärit ovat jääneet 30-50 minuutin mittaisiksi, kun ulkona 3 tuntia unta putkeen on ihan realistista. Tänään neiti veti ennätyspitkiä päikkäreitä takapihalla, 4 tuntia 15 minuuttia! Ja Aaronkin nautti kovasti, kun pääsi lumilinnaan touhuamaan. (Kaivoivat sellaisen pari viikkoa sitten isin kanssa lumipenkkaan.)
Sunnuntaina kävimme isomummolassa. Aaron muisti yllättävän hyvin, mitä perillä on, vaikka siitä on pari kuukautta aikaa, kun siellä viimeksi kävimme. Ja perillähän oli Miron-serkun vanhoja leluja :) Toisten lelut on niitä parhaita leluja...
Hilma on vaihtanut telaketjut nelivetoon, eli nykyään neiti enemmän konttaa kuin ryömii. Hilma osaa myös leikkiä pallolla: jos hänelle vierittää pallon, hän heittää sitä takaisin päin. Ja tämän päivän uusi saavutus on kova kävely-yritys: käsistä pidellessä neiti askeltaa niin kovasti että!
Aaron sai viime viikolla kameran, ja pikkuherra on ollut siitä kovin onnellinen. Kuvia on otettu kovasti, ja alkuun Aaron peilasi itseään peilistä kameran kanssa, ja puhui itsestään kameramiehenä :D Otoksia voin laittaa tänne myöhemmin. (Taidan kuitenkin sensuroida niitä vähän, mm. äiti vessassa -aiheet ;)
Aaronilla musiikki iskee välillä lujaa ytimeen. Viikonloppuna Tuukka höpsötteli Aaronin kanssa, ja Aaron leikki nukkumista, eli isin piti peitellä ja silitettä häntä pinnasängyssä. Hetken mielijohteesta Tuukka alkoi laulaa yhtä tuutulaulua, jota Aaronille on laulettu paljon vauvana, ja siitä tuli Aaronille kova surku. Ihan varoittamatta tuli pikkuherra itku, ja piti päästä isin syliin. Ilmeisesti laulu herätti kovasti tunteita jostain alitajunnasta. On se sellainen herkkä ihana pieni.
1 kommentti:
kyllä on ihania kuvia.mumuskan rakkaista muksuista.on kova ikävä lapsosia.
Lähetä kommentti