keskiviikko 9. helmikuuta 2011

kotoilua ja kyläilyä

Aaron pääsi viime viikolla ihan yksinään mumuskan luokse kylään. Pikkuherra viihtyi siellä oikein mainiosti, ja kolmannen yön jälkeen minulla oli jo niin kova ikävä, että pyysin palauttamaan jäbän. Olihan täällä rauhallista ja oikein hiljaista muutaman päivän ajan... Muuten ollaan oltu ihan kotosalla. Eilen Aaron kävi isin kanssa muskarissa, ja mukavasti meni. Muskarin jälkeen pojat vielä hurvittelivat kaupungilla, eli kävivät kaupassa, kahvilla ja kaupan leikkipaikalla. Kotiin tulivat vasta nukkumaanmenoaikaan!

Aaronin puheesta sen verran, että tällä hetkellä herra yrittää käyttää kovasti imperfektiä ja perfektiä, mikä kuulostaa välillä hauskalta. Syö-sanasta muodostuu "syösin", ajaa-sanasta "ajasin" jne. Eli -sin-päätteellä tulevat. Perfekti muodostuu esim. näin: joku on aukasetanut tämän (joku on aukaissut tämän). Aika käsitteenä on toki vielä kovin hakusessa. Kaikki mennyt on "silloin", tuleva on "kohta" tai "sitten".

Hilma konttailee vielä aika harvakseltaan, mutta se lienee mukavuuskysymys. Ryömien pääsee paljon nopeammin eteenpäin, kun polvet eivät lipsu. Eräänä iltana neiti oli hetken ilman vaatteita, ja silloin kyllä kontattiin, kun vatsa ei luistanutkaan parketilla. Neiti pääsee myös itse istumaan, ja sängyssä seisomaannousu käy liiankin näppärästi. Muualla sukkien lipsuminen vähän hidastaa, ja väliin on pää kolahtanut aika kipeästi lattiaan.

Hilma on alkanut jutella enemmän. Välillä tulee kovasti selostusta "pupupupu, puuuuuu, hätätätäää". Sitten hän maiskuttelee, ja ilmeisesti se on hauskaa, kun sen päälle usein nauretaan. Hilma on myös antanut ensimmäiset suukkonsa :) Aivan ihana ylläri aamusta, kun neiti länttäsi suun ammollaan äidin suun päälle. Ja antoi tänä aamuna toisen kerran pusun, kun älysin pyytää.

Ruoka-asioissa Hilma on aika ronkeli. 8-kuisille tarkoitetut soseet eivät oikein uppoa minun kovasta yrityksestäni huolimatta, vaan ne päristellään tarmokkaasti ulos. Tänään kokeilin vaihteeksi niitä nuorempien soseita, ja johan upposi, eli kokkareet eivät ole ilmeisesti kivan tuntuisia suussa. Sormiruokaakin maistellaan pikkaisen, mutta useimmiten ne porkkanat, kaalit ja perunat lentävät lattialle. No, ehkä sitten, kun hampaita tulee enemmän. Nyt niitä on kaksi, joilla on todella kiva pureskella äidin kättä.

Ei kommentteja: