Hilman terveisiä

Tässä neiti ryömii. Tarpeen tullen Hilma etenee hyvinkin nopeasti, mutta jos matka on hänen mielestään liian pitkä, antaa hän kuuluvan äänimerkin. Maailmaa tutkiessa, sopivin etapein, matkataan kuitenkin jo melkoisia metrimääriä. Videossa tutkimuskohteena äidin kone, johon ei yleensä saa koskea ;)

Hilma on aikamoinen puurohirmu. Iltaisin saattaa mennä samankokoinen satsi kaurapuuroa kuin Aaronillakin (eli desi hiutaleita, pari desiä vettä). Tästä huolimatta tissiä pitää saada vielä öisin. Aiemmin, kun puuroannos oli puolikas, heräsi Hilma jo puolen yön tietämillä tissiä vaatimaan. Nyt täydellä puuroannoksella jaksetaan nukkua yhteen tai kahteen. Menipä toissayönä jopa varttia vaille neljään, mikä on aikamoinen ihme! Nukkumaan neiti menee yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä. Heräilyt voinevat johtua myös hampaista. Ensimmäinen alahammas kuultaa jo selvästi ikenen alta, mutta ei taida olla ihan läpipuhki vielä. Ei pitäisi kuitenkaan enää kauaa mennä.

joulun tohinat ja vanhan muistelua

Joulu sujui tänä vuonna rauhallisesti kotioloissa. Mumuska ja vaari tulivat aatonaattona tänne Aaron mukanaan. Siinä vielä siivoiltiin, ja aatollekin jäi yksi liina silitettäväksi, mutta muuten rauhoituttiin ihan kotosalla. Pakkasen vuoksi ei viitsitty edes hautuumaalle lähteä.

Aattona syötiin, syötiin ja syötiin vielä lisää. Leikittiin ja odotettiin pukkia. Aaronilla oli juuri junaleikit kesken omassa huoneessaan, kun pukki tuli. Kävi sanomassa pukille tervetuloa kädestä pitäen, ja totesi sitten menevänsä rakentamaan junarataa. Saimme kuitenkin pojan olohuoneeseen lahjojen jakoa varten... Aaron olisi ollut heti kurkkimassa pukin lahjasäkkiin "mitä sinulla siellä on?" Ei siis liiemmin pelännyt pukkia tänä vuonna. Tosin syliin laitettaessa tuli protestiparku. Hilma nukkui koko pukin vierailun, mutta eipä tuo pieni olisi siitä vielä mitään ymmärtänytkään.

Aaron oli ollut superkiltti, ja sai ihan älyttömästi lahjoja. Hilmallekin tuli kiitettävästi paketteja. Aaron auttoi pukkia pakettien jaossa. Pikkuherra katsoi nimestä ensimmäistä kirjainta, ja sen mukaan kiikutti paketin oikealle henkilölle. Onneksi kaikki alkoivat eri kirjaimella. Aaronin lempilahjoiksi osoittautuivat parkkitalo ja Jasu Juntti. Lisäksi sukseilemaan päästiin eilen ensimmäistä kertaa :)

Sitten pari vanhan muisteloa:

Eräänä päivänä syödessämme Aaron ensin lauleskeli, ja vaihtoi sitten hyräilyyn. Hetken hyräiltyään herra tokaisi: "minulta tulikin instrumentaalibiisi!" Instrumentaali on tullut sanana mukaan tietysti örrepalakeista, kun niillä on yksi biisi ilman laulua.

Toinen hassu tapaus oli, kun yhtenä aamuna olin keittämässä puuroa, ja Aaron siinä touhotti etsien Kunkun väristä värikynää (eli turkoosin sinistä). Löydettiin värikynä, ja jatkoin puuron keittämistä. Aaron sitten tulee tasajalkaa hyppelehtien iloisena minun luokseni, ja pyytää katsomaan. "äiti, äiti, tule katsomaan, tule katsomaan. Minä väritin salaman dinoco-väriseksi!" Oli maailman onnellisimman näköinen poika, kun yritti värittää puukynällä pikkuautoa turkoosiksi :D

Hilman kanssa noilla on ihme yhteys. Aaron saa Hilmalta parhaimmat naurut, hihkumiset ja sätkimiset. Aaron Inkeroisissa ollessaan kaipaili vain Hilmaa... Ja Aaron tykkää auttaa Hilman kylvettämisessä. Nauroi kovasti, kun sai kädellänsä lappaa vettä siskon päälle. Kehui kovasti itseään "minä olen mestari-poika, minä olen niiiiin taitava!". Jep jep.

Perhesuhteet ovat pikkuherralla vielä vähän hakusessa. Isi on tietty isi, äiti on äiti, ja Aaron ja Hilma ovat meidän lapsia. Mutta että äidllä tai isillä olisi äidit ja isit? Mitä kummaa?! Tätä käytiin taas joku päivä läpi, ja minä kerroin olleeni joskus mumuskan vatsassa. Aaron sitten hetken mietti ja päätteli isin olleen vaarin vatsassa. No, onhan se haastavaa aihe :D

joulurauhaa

Joulutohinat on meilläkin päällä. Aaron pääsi maanantaina mumuskan ja vaarin luokse Inkeroisiin, että minä ja Tuukka saimme hieman helpommin täällä järjesteltyä. Matkalla Inkeroisiin poikkesimme Porvoossa ukilla ja Kotkassa Hilman kummeilla. Hilma oli mukana joulusiivoiluissa kotona :)

Nyt on kinkku paistettu, lanttulaatikotkin, ja porkkanalaatikkoja varten on puuro kiehumassa. Aaron, mumuska ja vaari ovat matkalla kohti Riihimäkeä. Lahjat on ostettu ja paketissa. Vielä riittää kuitenkin touhua ennen huomista...

Tänään kävin Hilman kanssa lääkärissäkin. Pelkäsin korvatulehdusta, mutta puhtaalta näytti. Onneksi! Yölliset mellastamiset johtuu sitten jostain muusta. Veikkaan hampaita.

muskarin pikkujoulut

Tänään sitten mentiin taas muskariin. En liiemmin mainostanut Aaronille, että ollaan sinne menossa. "Tule, lähdetään (muskarin) Pikkujouluihin". Ja sitten mentiin. Ja kaikki meni hyvin luokkahuoneen ovelle asti. Siinä alahuuli vääntyi, ja piti päästä syliin. Pääsi syliin. Mentiin kuitenkin reippaasti sisään ja vietiin nyyttäriherkut pöydälle. Siinä sylissä tämän tästä yritti alkaa itkeä, mutta sitkeästi tarjosin piparia, rusinaa ja muuta, mitä siellä oli tarjolla. Kysyin, että voitaisko me Aaronin kanssa kokeilla niitä valoja, kun katseli niitä värivaloja vähän pelokkaan näköisenä. Ja oli kivaa sitten laittaa valoja päälle.

Kun menimme takaisin istumaan, halusi Aaron mennä sivuhuoneeseen, ja annoin mennä, mutta jäin itse istumaan siihen luokkaan. Sieltä pieni sitten katseli välillä meitä, ja välillä tutki huonetta. (Luokasta pääsee siis sellaiseen pienempään huoneeseen, jossa on pöytä ja tuoleja, ovi on auki luokkahuoneeseen). Itku tuli siinä vaiheessa, kun muutkin menivät sinne huoneeseen, ja taas piti päästä syliin.

Sitten opettaja ehdotti, että josko laulettaisi, ja mentiin Istumaan. Aaron itki sylissä. Rauhoittelin siinä, mutta ei rauhoittunut. Alkoi toinen laulu, ja kun vaan hoki, että "haluan mennä pois tästä", niin annoin mennä sinne sivuhuoneeseen. Ja lopulta menin sinne itsekin, kun pikkuherra vain itki siinä ovella. Sieltä sivuhuoneen ovelta me sitten katselimme, kun muut lauloivat ja leikkivät.

Kun muskari sitten loppui, niin jäimme vielä hetkeksi sammuttelemaan ja sytyttämään värivaloja, sekä soittamaan pianoa, että jäisi lähtiessä hyvä mieli.

En sitten tiedä, että mistä tuo itku johtuu. Tällä kertaa suurin itkuhetki ajoittui siihen lauluun ja leikkiin. Nyt tulee kuitenkin useamman viikon tauko muskariin, kun on joulu ja uusi vuosi välissä. Loppiaisen jälkeen jatketaan, ja toivottavasti kaikki harmistuksen aiheet ovat siihen mennessä unohtuneet, ja Aaron olisi oma iloinen itsensä muskarissakin.

Ongelma: Muskari

Ei sitten menty tänään muskariin. Tai Aaron ei mennyt isin kanssa. Aamulla kaikki vaikutti vielä lupaavalta. Eilen jo Aaron jutteli, että "huomenna mennään muskariin". Aamullakin puhui, että "tänään on muskari. siellä sammutetaan valot. Sitten voi vaikka laittaa silmät kiinni". Tuukka lähti ajoissa töistä, että sinne muskariin ehdittäisiin. Minä herätin Aaronin ajoissa päiväunilta, että ehditään syödä. Mittailin lämpöä, ettei ole kipeä (alle 37 näytti). Ja sitten, kun oli aika lähteä muskariin, ja puettiin päälle, löi herrat jarrut pohjaan. Antoi kyllä pukea päälle ihan kiltisti, mutta selitti koko ajan "ei mennä sinne muskariin. Haluan olla sisällä täällä. Haluan olla kotona. Ei mennä sinne muskariin. En halua muskariin." Ja selitti vielä, että "jänksättää".

Ja päätettiin sitten, että ei tällä kertaa mennä. Menivät isin kanssa lumitöihin, vaikka yritettiin jopa lahjoa muskariin. "ei muskariin. haluan isin kanssa lumitöihin".

Kun ymmärtäisi, että mistä tuo johtuu. Että voisi jotenkin auttaa tai helpottaa.

Ensin ajattelin, että se johtuu siitä pimeästä. Kaikkihan alkoi silloin, kun oli se viulusatu-kerta, ja Aaron säikähti, kun valot sammutettiin yhtäkkiä. Ja sen jälkeen siellä on joka kerta sammutettu valoja, vain yksi vihreä värivalo on jätetty palamaan. Ja Aaron on aina alkanut itkeä, kun ne valot on sammutettu. Viimeksi sitten alkoi itkeä jo ennen valojen sammuttamista, ihan alkuvaiheessa, ja Tuukka ja Aaron lähtivät kesken sieltä pois. Ja tänään ei sitten enää halunnut mennä ollenkaan muskariin. Tähän mennessä Aaron on sanonut, että "siellä sammutetaan valot. On pimeää. Siellä on vihreä valo". Näitä olen ajatellut sen pelkäävän.

Ja minä ja Tuukka olemme ihan ymmällä, kun Aaron on muuten tykännyt tuosta muskarista tosi tosi paljon. Ollut ihan tohkeissaan sinne menossa, laulellut niitä lauluja kotona, ja selittänyt leikkejä. Nyt pitäisi miettiä, että mitä sitten jatkossa. Kannattaako sinne mennä enää lainkaan, jos toista noin kovasti pelottaa, vai pitäisikö se pelko jotenkin selättää. Ja ei siellä varmaan ikuisesti niitä valoja sammutella? Auttakaa nyt, hyvät ihmiset, ja laittakaa hyviä neuvoja kommentteihin!

Hilmakin on vähän räkäinen, ja eilen sillä taisi olla vatsataudin poikanen. Oksensi pariin otteeseen, ja tänään on ollut kakka aika löysällä. Lämpöä ei kuitenkaan ole ollut, ja neiti touhottaa ihan entisellään, mitä nyt sylissä haluaa olla vähän enemmän. Kipuilusta johtuen tietysti unet ovat aika katkonaisia... Onneksi saatiin tänäänkin nukkua pitkään. Tai no, sen vuoksi päivärytmi on taas vähän pepullaan, kun noustiin vasta kymmeneltä.

Kuvasia pitkästä aikaa

Hilma treenaa ryömimistä, vaikkei sitä tästä kuvasta ehkä hahmota

Örrepalakit oli nyt vähän liian jänniä

Kukas sieltä kurkistaa?

Leivotaan pipareita :)

Hilma tykkää kaurapuurosta. Ehkä se tekee hyvää ihollekin?

Aaron sai elämänsä ensimmäisen Brunbergin suukon. Tykkäsi.

Örrepalakki-hengessä askarreltiin robotti-puku. Tai no, asusteeksi tuota voinee sanoa. Ensin Aaronia jänskätti niin, ettei halunnut mokomaa päälleen, mutta kun isi tarpeeksi kauan rokkasi robottina, uskalsi pikkuherrakin laittaa robotti-asun päällensä. Ja että oli hauskaa :)

Tämä kuva oli jotenkin niin kiva, vaikkei olekaan ihan tarkka.