Hilman ensimmäinen kiinteä ateria

Eilen Hilma sai ensimmäisen kerran maistaa jotakin muutakin ruokaa kuin tissiä. Aloitimme kiinteät ruoat bataattisoseella, johon oli sekoitettu rintamaitoa. Hilma ei ollut vielä kovin vakuuttunut idean hyvyydestä, vaan päättäväisesti sylki moisen mössön ulos suustaan ja napsautti suun tiukasti kiinni. Tänään kokeilimme samaa sosetta toistamiseen, ja tänään jotakin meni luultavasti jo alaskin. Tosin hyvin, hyvin vähän, ja loppuvaiheessa neiti vain karjui suu soseessa.

Viikonloppu ollaan oltu ihan kotosalla. Aamupäivisin olemme käyneet lasten kanssa ulkona, ja iltapäivät viettäneet sisällä leikkien. Eilen kävi kylässä Hilman Mika-kummi, jonka perään Aaron tänä aamuna kyseli. Mika kun lähti Aaronin nukkumaanmenon jälkeen...

Kuvakooste Hilman ruokailusta ;)

Ihan ensimmäinen lusikallinen...

"yyyyhhh, mitä tää on"

"ihan varmana en syö tätä!"

"hei, lopettakaa jo..."

Aaron testaili mummin laseja

Herra Anarkisti

Tuukka lähti mukaan Halloween-hömpötykseen.

HIlman 5kk-neuvola

Tänään kävimme Hilman neuvolassa. Neidillä oli pituutta 65 cm ja painoa 7000 g. Pään ympärys oli 41,3 cm. Normaalia kasvua neuvolan tädin mukaan.

"Iloinen, hyvin kasvanut ja kehittynyt tyttö. Ottaa aktiivisesti kontaktia. Hyvä iho." Näin sanoo neuvolakortti. Kiinteitä ruokia voimme aloitella, ja hampaat saattavat kohtapuoliin tehdä tuloaan. Hilma sai lisäksi rota-rokotteen sekä piikin. Kummastakaan ei erityisemmin ilahtunut...

Sanavaraston laajennusta

On käynyt meillä viime aikoina niinkin, että Aaronilta on lipsahtanut suusta muutama tuhmemman puoleinen sana. Eräänä päivänä pikkuherra testasi hemmettiä syöttötuolissa, ja minä taistelin kaikin voimin, etten vaan reagoi mitenkään. Toisen kerran minulta pääsi "voi perseensuti", johon Aaron kommentoi nopeasti, että "isi sanoo perseensuti".

Seuraava keskustelu käytiin isän ja pojan kesken lastenhuoneessa:
- Aaron, se elefantti on siinä junan tiellä. Sinun täytyy siirtää sitä.
- Ei helvata, Se On Norsu!

Hilma leikkimatolla

Tässä kuvasarja meidän pikkuneidistä aivan arkisissa touhuissa, eli leikkimatolla makoilemassa.

parturissa

Aaron kävi tiistaina ensimmäistä kertaa parturissa. Kiharat lähtivät. Tilalle tuli ison pojan tukka. Meillä on nyt kotona ihan eri näköinen poika :O Aaronia ensin hieman "jänksätti" parturissa, mutta nopeasti tuo pieni siitä tokeni. Etenkin kun sai Aku Ankan käsiinsä. Lopussa oli vallan hauskaa jutella tädin kanssa. Uudesta lookistaan Aaron ei ole meille kommentoinut yhtään mitään, ja alla olevien kuvien kuvatekstit ovat myös ihan äidin oman mielikuvituksen tuotetta ;)

"joo siis emmä näitä lehtiä kotiin tilaa, mutta parturissa näitä on kiva lukea..."

Kiharat viimeistä kertaa. Sniff!

"jos ihan pikkasen tasattais latvoja?"

"hei, mitä sä nyt jo teet?"

"no siis kun mä sanoin sille siellä, että mä en voi uskoo, mutta se oli ihan et daaa, ja sit mä olin ihan että ounou"

"ai tällanenko tästä tuli? Ehhh... Mitäköhän nyt sanois... Tykkäänks mä?"

uusi look takaa...

... ja edestä

"no on tää ihan jees :)"

Örrepalakit!

Sunnuntai oli suuri päivä Aaronille. Etukäteen en edes uskaltanut kovin mainostaa pikkuherralle, että olimme menossa katsomaan erästä herran suosikkia, nimittäin Örrepalakkeja! (=Fröbelin Palikat). Ja kuten arvata saattaa, Aaron oli niin cool jätkä, että ei turhia siellä hötkyillyt. Seisoi keikan ajan sivistyneesti, ja taputti käsiään yhteen hillitysti aina kappaleen jälkeen. Kotona sitten olikin meno päällä. Uutta örrepalakki-paitaa puettiin päälle ja pois, ja pitipä paita laittaa aina välillä pussiin takaisin. Rumpuja soitettiin ja pompittiin. Ilmeisesti keikka oli elämys pienelle.

Rok on!

Hilma vaikuttaa jo pikkaisen paremmalta, mutta antibiootit ovat laittaneet neidin vatsan aivan sekaisin. Kakkaa tulee ja paljon. Onneksi kuuri ei kestä enää kauan. Ja toivottavasti maha toipuu siitä nopeasti... Mutta muuten neiti on oma, hyväntuulinen itsensä. Naureskelee, tutkii, kujertelee, hihkuu, ärjyy ja ärisee. Ottaa leluja käteen, tutkii niitä, maistelee. Yrittää kääntää tuttia oikein päin suuhun. Maistelee ahkerasti myös äidin tai isin poskea, jos sellainen lähietäisyydelle osuu.

Hilma leikkii leikkimatolla :)

Perjantaina kävimme avoimessa päiväkodissa pitkästä aikaa, ja meidän yllätykseksemme siellä olikin valokuvauspäivä. Niinpä Aaron pääsi ylläri-valokuvaan, ja otin lapsista myös sisaruskuvan. Pitää yrittää skannata niitä sitten tänne, kun postista kolahtavat. Avoimessa päiväkodissa oli perjantaina yllättävän hiljaista, kun meidän lisäksi paikalla oli vain yksi pikkutyttö. Aaron leikki ihan onneissaan junaradalla, pomppi trampoliinilla, laski liukumäkeä ja sähelsi ympäriinsä. Hätä tuli siinä vaiheessa, kun piti lähteä kotiin syömään. Aaron kun ei ollut ehtinyt leikkiä vielä kaikilla leluilla :D

Tällä viikolla meidän seuranamme täällä on mummi, pappa, hani-koira ja minun kummityttöni Tea. Aaronilla riittää seuraa ja touhua :) Huomenna suuntaamme Pikkuherran kanssa parturiin. On aika hyvästellä meidän surffitukka, kiharapää, liehuletti...

Hilma-parka sairastaa

Meillä on ollut suhteellisen levottomia öitä Hilman kanssa viime aikoina, ja vaikka perjantaina lääkäri julistikin Hilman korvat terveiksi, niin viime yön jälkeen en taas ollut enää niin varma. Siispä soittokierrosta yksityisille lääkäriasemille. Korvalääkärille olisi saanut ajan vasta viikon päähän, joten menimme ihan päivystävällä yleislääkärille. Setä kurkkasi korviin, vähä imuroikin, ja totesi, että oikea korva on tulehtunut. Pieni raasu sai elämänsä ensimmäisen antibioottikuurin :/ Toivottavasti se nyt auttaa, eikä laita mahaa aivan sekaisin. Ja kunnon pessimistinä minä tietenkin odotan, että tämä on vasta alkusoittoa korvatulehdusten suhteen...

Eilen oltiin kuitenkin liikenteessä. Käytiin ensin aamulla Hilman muskarissa. Hilma tykkäsi eritoten peilistä. Aaronkin sai soittaa siellä bassopaloilla, ja jaksoi muutenkin todella hienosti odotella. Muskarin jälkeen kävimme leikkipuistossa, jotta pikkuherra sai vähän purkaa energiaansa. Iltapäivällä olikin sitten Aaronin muskarin vuoro, jonne hän pääsi tällä kertaa isin kanssa. Olivat laulaneet ja leikkineet, ja kivaa oli :)

Hilma 5 kk

Onpas aika rientänyt nopeaan tänä vuonna. Ihan yhtäkkiä yllättäen meidän pikkuneiti on jo viisi kuukautta vanha! Vastahan me eilen tultiin kotiin... Mitäköhän neidistä nyt kertoisi. Aina arjessa tulee tilanteita, joista haluaisia tännekin kirjoittaa, mutta eihän niitä enää muista, kun koneelle pääsee.

No, ainakin se on uutta, että Hilma on löytänyt varpaansa. Niitä tutkitaan hyvin hartaasti ja väliin jopa maistetaan. Ilme on tällöin kovin ihmettelevä. Maailmassa on paljon muitakin jänniä juttuja, kuten se, että patjasta kuuluu ääni, jos sitä raapii kynsillä. Hilmasta on tullut pieni tutkija!

Hilma myös juttelee paljon. Kovaan ääneen. Ölisee, ärjyy, kiljuu ja kujertelee. Päristeleekin yhä. Neiti myös nauraa kikattelee, kun vatsasta kutitetaan.

Nukkumiset Hilmalla on nyt viime aikoina menneet äidin kannalta huonompaan suuntaan. Ei puhettakaan, että pieni pippuri enää nukkuisi läpi yön, ehei. Tosin hänet saadaan nyt unille hieman aiemmin, yleensä kymmenen tienoilla, mutta ensimmäinen herätys on silti aiemmin tunneissa katsottuna. Useimmiten hän herää syömään yöllä yhden-kahden välillä, ja siihen väliin tuo pieni jääkin, kun äiti ei jaksa nostaa häntä takaisin omaan sänkyynsä. Siinä sitten on hyvä hörpätä tissiä tämän tästä, kunnes minä älyän lykätä tutin nännin tilalle. Ja tottakai tyttö nukkuu äidin kanssa kylki kyljessä, vaikka kuinka yrittäisin siirtää Hilmaa keskemmälle sänkyä.

Viime viikot ovat menneet aika lailla kotosalla, kun lapsilla (ja minullakin) on ollut flunssaa. Viime viikolla luulin jo meidän selvinneen kaikista taudeista, mutta sitten Aaronille tuli taas uusi flunssa. Toivottavasti nyt kuitenkin tiistaina päästäisiin muskariin. Aaron selvästi jo kaipailee, että nähtäisiin muita ihmisiä: "karveeta tulee", (eli kavereita tulee) on aika usein kuultu lause meillä.

isi rakentaa majavan!

Aaronilla menee välillä vielä käsitteet sekaisin. Hauskimpia, mitä nyt muistaa, ovat
- isi rakentaa majavan (eli majan)
- kakka menee lääkäriin (eli viemäriin)

Tänään oltiin jo siinä kunnossa, että saatiin itsemme liikkeelle. Oli ihan pakko päästä ostamaan Aaronille vaatetta talven varalle, ja suuntasimme koko perheen voimin Jumboon. Mikäpä sen parempaa puolikuntoisena, kuin viettää päivä tavaroiden taikamaailmassa? Onneksi tavoitteet olivat selvillä, ja ne saavutettiin. Aaron sai toppahaalarin ja talvikengät, ja Tuukallekin saatiin takki. Ennen Jumboon menoa vannoin, että Stockalle en sitten kyllä lähde, kun on ne hullut päivät, mutta sieltä ne Aaronin varusteet kuitenkin hankittiin. Hauskuutta ostosreissuun toi päivällinen hyvässä seurassa, eli treffasimme Aaronin kummit Tainan ja Antin lapsineen shoppailun päätteeksi.

Nyt toivon, että oltaisiin tiistaina siinä kunnossa, että päästäisiin jo normaalisti muskariin, ja muutenkin ihmisten ilmoille.

ympäri mennään

Eilen se pikkuneiti sitten kääntyi vihdoin viimein myös vatsalta selälleen, eli nyt on hallussa kokovartalokiepsahdus. Taitava, pieni ihminen. Ääntely on tällä hetkellä kiljumisen ja maukumisen välimaastossa, mutta kovasti Hilmalla on asiaa.

Meillä flunssailee tällä hetkellä lapset ja minä. Ja juuri sopivasti tuli flunssa päälle, kun Tuukalla oli työpaikan risteily :/ No, selvittiin kuitenkin, vaikka yö olikin aika haastava. Aaron yski todella paljon, ja heräsi sitten. Oli kolme tuntia hereillä. Hyvää yötä vaan.. Hilmalla vuotaa yhä myös nenä, ja aina nukkumaan mennessä alkaa yskittää. Pieni raasu :(

action-viikonloppu

Eilen vietettiin synttäreitä oikein urakalla. Ensin ajoimme Miron-serkun 5-vuotissynttäreille. Aaronia ensin jänskätti hieman, ja haki turvaa aikuisista leikkeihin. Ja mikä tragedia - Aaron löysi leluautolaatikon vasta kakun jälkeen, kun olimme juuri lähdössä seuraaviin pirskeisiin! Mironin juhlista jatkoimme matkaa minun entisen kämppiksen 30-vuotisjuhliin. Aaron ja Hilma ja olivat ainoat lapset paikalla, ja Aaron kyllä laittoi hyrskyn myrskyn siellä... Osansa saattoi olla myös sillä, että päikkärit olivat jääneet vajaan tunnin mittaisiksi autossa, ja kellokin oli jo aika paljon.

Tänä aamuna suuntasimme aamupäivällä urheilutalolle peuhapäivään. Aaron pääsi pelaamaan sählyä isin kanssa. Onko onnellisempaa lasta nähty? Lisäksi siellä sai juosta, mennä tunnelista, hyppiä trampoliinilla, kiipeillä ja vaikka mitä. Lähtiessä meinasi tulla kiukku, kun Aaron olisi halunnut vielä juosta pitkin poikin salia. Hilma ei vielä päässyt riehumaan, vaan katseli menoa äidin sylistä, ja osan aikaa nukkui turvakaukalossa.

Olen tainnutkin kertoa, että Aaronin lempparikirjoihin kuuluu Puksu, pikku veturi. Nyt pikkuherra osaa jo lauseita ulkoa sieltä. Usein leikkiessään junaradalla hän siellä selostaa "Kaukana, kaukana täältä on Asemalan kaupunki..." Junaradalla onkin leikitty nyt taas paljon, etenkin kun Aaron sai uuden veturin torstaina. Vanha veturi siis hajosi, ja eräs isi ei kestänyt, kun pieni mies pyysi isiä korjaamaan sitä. Eli uusi piti saada. Saas nähdä, kuinka kauan tuo uusi kestää käytössä...

Hilma on ottanut viime viikolla uusia äänteitä käyttöön. Pikkuneiti ei todellakaan ole kovin neitimäinen, kun karjuu, ärjyy ja ärisee sitteristä. Kuitenkin leveä hymy naamallaan :) Miten ihmeessä pienestä tytöstä voi lähteä sellaisia ääniä?