Reissuviikonloppu

Aaron lähti viime keskiviikkona mumuskan ja vaarin matkassa Inkeroisiin, ja muu perhe seurasi torstaina perässä. Perjantaina kävimme Kotkassa tervehtimässä Hilman kummeja Susannaa ja Anssia. Aaron oli tohkeissaan kissasta, ja siitä puhuttiin vielä eilenkin. Lauantaina jatkoimme matkaa Kuusaan kautta Jämsään.

Kuusaalla pysähdyimme ensin päivystyksessä näyttämässä minun mahaani, johon oli ilmestynyt mustelmia, ja joka oli aikas kipeä. Eihän ne siellä päivystyksessä mitään muuta sanoneet, kuin että pitäisi ultrata, mutta sitä ei siellä voinut tehdä. Piti sitten vain tarkkailla, ettei pahemmaksi mene. Pysähdyimme sitten vielä välipalalle Annina-tädin luokse, josta jatkoimme matkaa Jämsään.

Jämsässä olimme Tuukan kavereiden luona juhlistamassa syntymäpäiviä. Aaron oli sielläkin ihan tohkeissaan, kun sai paljon huomiota, ja siellä oli paljon uusia leluja. Muumitalo oli aika pop, samoin kuin perheen pojan lukemattomat autot ja traktorit.

Sunnuntaina ajoimme kotiin Hämeenlinnan kautta. Mikäpä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää perheen kanssa kuin kolme tuntia ensiavussa? ;) Joo, kävimme taasen näyttämässä sitä mahaa lääkärissä. Hämeenlinnassa se sitten ultrattiin, ja todettiin, että kyllä siellä on sisäinen verenvuoto, joka onneksi on vuotanut vain vatsanpeitteisiin, eikä minnekään sinne sisemmäs. Eikä sille nyt oikein mahda mitään - paska tsäkä taas vaan, että ylipäänsä mitään tuli leikkauksen jälkeen. Aika parantaa haavat, ja nyt menee pikkasen enemmän aikaa, ennen kuin kaikki kivut ovat poissa. Nostamista pitää vältellä, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Eilen illalla piti vielä käydä kaupassa, ja samalla reissulla Aaron pääsi ensimmäistä kertaa Hesburgeriin. Mitäpä sitä periaatteista ja terveellisestä ruokavaliosta? No, ehkä tuo yksi kerta poikkeustilanteessa ei haittaa, kun kaikilla oli kova nälkä, ja kello oli jo todella paljon. Aaron ei sentään saanut ranskalaisia, vaan pikkuporkkanoita ja kanafileitä, juomana oli maito. Oli kovasti polleaa poikaa silti, ja sai vielä isiltä pienen palan hampurilaisen sämpylää. Miksi huoltoasemilta ei saa iltapuuroa? Joo, olisihan siellä ollut muitakin vaihtoehtoja, vaikkapa leipää, mutta tällä kertaa mentiin näin. Ei tule tavaksi!

Tänään tuli onneksi mummi kylään, joten en ihan yksin ole, ja Tuukkakin sai kolme päivää sairaslomaa (ei minun vuokseni, vaan sitkeän flunssan ja yskän). Aaronilla oli tänään suuhygienisti, jonne pikkuherra pääsi isin kanssa. Pientä miestä oli hieman jännittänyt, ja oli pitänyt päästä isin syliin. Melkein kaikki hampaat ovat jo puhjenneet, vain ylhäältä puuttuu taaimmaiset poskihampaat. Tarkistuksen jälkeen Aaron oli ollut heti jo oven kahvassa kiinni, mutta oli kovasti ilostunut, kun sai palkkioksi uuden hammasharjan ja pienen muovikengurun.

Hilman ensimmäinen yö ilman äitiä

Maanantaina oli jännä päivä. Minulla oli sappirakon leikkaus, ja Hilma oli ensimmäistä kertaa ilman äitiä yön yli. Ja koko edeltävän päivänkin! Tähän mennessä olen ollut pikkuneidin luota poissa vain korkeintaan kaksi tuntia. Ja senkin kaksi tuntia vain kerran. Olin varautunut päivään pumppaamalla pakkaseen runsaasti maitoa. Tuukka sai töistä pari vapaapäivää ja lisäksi mumuska ja vaari tulivat auttamaan.

Leikkaukseen pääsin heti aamusta. Leikkaus sujui hyvin, ja kotonakin kaikki sujui hyvin :) Jouduin jäämään sairaalaan yhdeksi yöksi, mutta hyvin se yökin oli sujunut kotona. Hilma oli pienen alkukangertelun jälkeen oppinut nopeasti juomaan tuttipullosta ja vieläpä syömään tuttia! Kaiken lisäksi neiti oli saatu nukahtamaan omaan sänkyynsä tutin kanssa. Eli aikamoista edistystä yhdessä päivässä :D Ja se yö ilman äitiä oli sujunut superhyvin: Hilma oli nukahtanut sänkyynsä iltakymmeneltä, ja aamulla puoli seitsemältä Tuukka oli antanut maitoa. Hilma ei siis itse herännyt, vaan Tuukka luuli Hilman heräävään, ja oli mennyt jo lämmittämään maidon valmiiksi. Antoi sen sitten silloin, jonka jälkeen neiti oli jatkanut vielä pari tuntia unia.

Aaronkaan häthätää ehti huomata äidin poissaoloa, kun vaari oli seurana ja leikkimässä. Illalla juttelin pikkuherran kanssa tovin puhelimessa, toivotettiin hyvät yöt.

Tiistaina pääsin kotiin iltapäivällä. Seuraava yö kotona ei sitten sujunutkaan niin hyvin :p Hilma heräsi neljältä syömään, ja sen jälkeen hänelle tuli hirveä kiukku. Lienee ollut mahavaivoja, mutta sitä itkua kesti puoli seitsemään, eikä mikään ollut hyvin siihen asti. Ei kelvannut tissi eikä tutti, eikä oikein kanniskelukaan. Tuukka ja mumuska kanniskelivat vuoron perään, kun minusta ei oikein siihen hommaan ollut.

Tänään Aaron lähti mumuskan ja vaarin luo Inkeroisiin, josta sitten haemme hänet parin päivän päästä. Äiti saa toipua vähän enemmän rauhassa pari päivää...

voihan

Päätettiin aamulla, että lähdetään isomummon syntymäpäiville, vaikka molempien lasten nenät vuotavat, ja Hilmalla oli 38,1 lämpöä. Juhlia vietettiin Espoossa, ja viisi minuuttia ennen perille pääsyä Aaronilta tuli oksennus autossa. Kaurapuurot mehukeittoineen syliin. Siinä vielä arvottiin, että käännytäänkö heti takaisin, mutta Tuukka halusi käydä ainakin onnittelemassa mummoa. Ja sinnehän me sitten jäätiin. Aaron vaikutti ihan normaalilta omalta itseltään, että ehkä kyseessä oli matkapahoinvointi?

Tällä hetkellä Hilmalla on 38,5 kuumetta, Aaronilla lämpöä vain 37 astetta. Minulla sitten 37,2, ja jännitän, että pääsenkö huomenna sinne sappileikkaukseen...

Räkä-Rod ja Räkä-Roosa

Aaronilla alkoi torstaina nenä hieman vuotaa. Ja eilen sitten herra nauratti Hilmaa tunkemalla ne nuhasormet Hilman suuhun. Eli nyt Hilmallakin on nuha. Pikkuneidin ensimmäinen nuha :/ Ja neiti ottaa sen aika kiukulla vastaan. Huuuhjoo. Toivottavasti ei kestä kauaa.

hermot

Komensinpa Aaronia tässä eräänä päivänä, että "nyt heti tänne, tai äidiltä menee hermot!", niin Aaron sitten katsoi minuun silmät suurina ja kysyi "Missä on äidin hermot?". Kiva. Pidä siinä sitten pokka. Meillä siis on edelleen ongelmia luoksetulon kanssa. Yleensä nämä ovat pukemis- tai lähtötilanteita. Kun pitäisi pukea tai lähteä, niin Aaron livistää kauimmaiseen nurkkaan, eikä tule ei millään, vaan hänet pitää hakea. Ja kun pienempi samaan aikaan huutaa sylissä/sitterissä/missä vain naama punaisena, niin äidiltä tuppaa ne hermot menemään...

Maanantaina olimme moikkaamassa Aapoa ja Lounaa (ja Aaronin Taina-kummia) Espoossa. Aaron nautti leikeistä suunnattomasti, ja etenkin Aapon auto-kokoelma miellytti pikkuherraa. Hilmakin viihtyi oiken hyvin Tainan sylissä, ja eräs väsynyt äiti sai hetken lepotauon kantamisesta :) Poislähtiessä vain sattui kurjasti, kun Aaron vetäisi turvalleen asfalttiin. Hammas läpi huulesta, ja nenän alle naarmuja. Iso huuto ja paljon verta. Meni hetken aikaa kylmällä vedellä huuhtoessa, ennen kuin pystyin tarkistamaan, oliko tulut pahempia vaurioita. Kaikki hampaat olivat onneksi tallella ja ehjinä. Kotona pieni sai sitten mehujäätä, puuron kanssa jäisiä mansikoita ja vielä sen jälkeen jäätelön. Kunnon hemmottelua :D Oli toinen kyllä aivan raasureppana.

Eilen oli kunnon muskaripäivä. Aamulla aikaisin oli Hilman vauvamuskari, jonne mentiin molempien lasten kanssa. Vähän minua jännitti, että miten Aaron siellä on, mutta yllättävän kiltisti jaksoi odoteella sen reilu puolituntisen. Välillä huuteli minua leikkimään kanssaan, jossain välissä huitoi autoja keskelle lattiaa, ja piirileikkien aikaan olisi tietysti pitänyt päästä syliin, mutta muuten ihan ok. Usein riitti, kun sanoin, että Aaron odottaa. Olin jo etukäteen puhunut, että nyt on Hilman muskari, ja että Aaron on siellä hiljaa ja odottaa, ja voi leikkiä sivuhuoneessa. Ai miten Hilma sitten? Söi nyrkkiä koko muskarin ajan :) Vähän helisteli marakassia. Onhan tuo neiti vielä aika pieni musisoimaan, mutta jospa siitä hälle jotain iloa olisi.

Muskarin jälkeen tulivat Elmeri ja Lotta äitiensä kera meille vielä leikkimään (ja kahvittelemaan), ja Aaronilla oli ihan superkivaa. Lotan kanssa leikkivät jo keskenänsä lastenhuoneessa, ja Elmeri yritti kovasti konttailla perään.

Aaronin muskari oli sitten illalla, ja sinnekin mentiin molempien lasten kanssa, kun Tuukalla on iltavuoro tällä viikolla. Ja nyt minua sitten jännitti, että miten Hilma jaksaa odotella kolme varttia. Menimme sinne kävellen, ja Hilma nukahti rattaisiin, mutta heräsi tietenkin juuri ennen muskarin alkua. Jonkun verran pitelin häntä sylissä, mutta neiti viihtyi aika hyvin myös makuupussin päällä lattialla. Toisinaan sylittelin vähän, ja sitten taas lattialle pötköttelemään, että pystyin leikkiä Aaronin kanssa. Aaron ei yhä edelleenkään pidä piirileikeistä, tai leikeistä, joissa juostaan sikin sokin. En tiedä, että pelottaako häntä sitten isot ihmiset siinä ympärillä, kun lasten kanssa juoksee ihan normaalisti.

Hilma on taas vaihteeksi ollut oikea tissitarratakiainen. Päiväunet otetaan vain tississä kiinni ollen, ja jos tissi katoaa jonnekin, niin herätään. Ja muutenkin on aika sylivaihe päällä. Tämä tietysti väsyttää hieman äitiä, kun mitään ei saa tehtyä, ja omaa aikaa ei käytännössä ole ollenkaan.. Mutta eiköhän tuo helpota, kun neiti kasvaa. Nyt jännätään vain ensi maanantaita, että miten isi ja mumuska ja vaari selviävät ilman tissiä.

Ukko-Pekka

Synttäreistä lähtien Aaronin toinen lempparikirja on ollut "Puksu, pikku veturi", ja sitä on luettu hartaasti. Välillä Aaron lukee sitä yksin, välillä isi tai äiti lukee, ja välillä Pikkuherra leikkii samalla Brion junaradalla, kun hänelle luetaan kyseistä kirjaa. Tänään sitten koitti ihmeellinen päivä, kun Aaron pääsi ihan oikean puksun kyytiin. Riihimäellä oli asematapahtuma, ja siellä pääsi matkustamaan Ukko-Pekalla, eli vanhalla höyryjunalla.

Hilma ihmettelee isin mahan päällä

Aaron sai tiskata ihan itse oman lasin. Mitä riemua! Sitä lasia tiskattiin hartaasti...

Isin kanssa pihalla riehumassa

Ukko-Pekkaa odotellaan

"Puksu-juna".

Käytiin hakemassa auringonkukkia pellolta.

Hilma tutkii auringonkukkaa

pullotreeniä

Neidillä alkoi tänään tuttipullotreenit, kun minä sain leikkausajan parin viikon päähän. Ja pulloon on hyvä tutustua vähän etukäteen, ettei sitten tule kurjaa ylläriä ihan yhtäkkiä. Ensin Hilma imi pullosta ihan oikeaoppisesti hetken, sitten jonkin aikaa protestoitiin, ja sitten taas syötiin. Lopulta hän nukahti siihen, pullo yä suussa. Ei sitä maitoa kovin paljon määrällisesti pullosta mennyt, vain joku puoli desiä, mutta alku se on sekin.

Minulla on nyt parin viikon ajan rintapumppu ahkerassa käytössä, kun yritän saada rintamaitoa pakkaseen sen verran, ettei tarvitsisi korviketta käyttää. Neuvolan tädin mukaan tämän ikäinen syö normaalisti n. 8-10 dl päivässä, joten tähtään siihen, että pari litraa olisi pakkasessa. Ai että onko lehmä-olo? :D En vielä tiedä, että kuinka kauan sen leikkauksen jälkeen pitää olla imettämättä. Sairaanhoitaja arveli, että seuraavana päivänä voisi jo imettää, mutta sitten jos joutuu jäämään yöksi sairaalaan, niin siinähän menee vähän kauemmin. Ja varmaan lääkityskin vaikuttaa. Mutta näitä ei saa selville ennenkuin vasta leikkauksen jälkeen.

oli kiva päivä tänään

Tänään nukuttiin aamulla pitkään. Minä heräsin ensimmäisenä, yhdeksän aikoihin. Ehdin viettää hetken Ihan Omaa Aikaa (tottakai tietokoneella), kunnes aloin keitellä aamupuuroa. Kymmenen aikaan Aaron sitten heräsi, ja hetken päästä Hilmakin. Olimme juuri ehtineet syödä puurot, kun Aaronin kummi Taina tuli Aapon ja Lounan kanssa kylään. Aaron oli ihan onneissaan, kun Aapolla oli mukanaan Räkä-Rod ja DJ, ja Aapo taisi tykätä yhtälailla Aaronin Duplo-Martista.

Päiväunien aikaan vain tulikin pieni kommervenkki, kun lapset olivat kovin eri rytmissä. Kun muiden tuli aika mennä päikkäreille, oli Aaron ollut hereillä vasta kolme tuntia. Päätin silti yrittää, että josko pikkuherra nukahtaisi. Eli sänkyyn vain. Ja sieltähän tuo huuteli. Ja huuteli. Ja leikki itsekseen. Kunnes Aapo sitten heräsi jo päiväuniltaan. Ja pakko oli äidin siinä vaiheessa luovuttaa, ja antaa pienen nousta sängystä mukaan leikkeihin. On se vain pieni hassu kuitenkin, kun suhteellisen kauan oli yksinänsä sängyssä - välillä vain kävin katsomassa, että mikä on tilanne. Mutta tänään sitten mentiin toisen kerran ilman päiväunia. Oli hieman väsynyttä herraa iltaa kohden :D Kiehnäsi ja makoili ja kiljui ja käkätti. Nukkumaan mennessä Aaron silti sinnitteli vielä 20 minuuttia ennen nukahtamista. Sitkeä sissi :D

reipas poika

Aaron oli eilen isin kanssa muskarissa, ja oli Tuukan mukaan ollut oikein reipas poika. Ainoastaan marssiminen oli jänskättänyt sen verran, että oli pitänyt päästä isin syliin. Aaron ei siis vieläkään pidä leikeistä, jossa mennään seisten ympäriinsä. Liekö isot aikuiset siinä ympärillä pelottavat vai mikä? Muskarin aikana minä kävin Hilman kanssa kaupassa, ja treffattiin perheet miehet kahvilassa. Aaronilla oli naama kuin naantalin aurinko, kun söi isin kanssa omenapiirakkaa. Moikkaili coolina ohikulkijoille :D Ja kotona pikkuherra vielä kommentoi, että "muskarissa oli kivaa". Eli ilmeisesti tykkää, ja kannattaa mennä jatkossakin.

Aaron on viime aikoina nukkunut suht huonosti öisin. Heräilee itkuisena, ja haluaa syliin. Veikkaisin taas niitä hampaita... Korviakin mietin, mutta kun ei meillä ole ollut nuhaa tai flunssaa viime aikoina, niin tuntuisi vähän oudolta. Pitää nyt katsella kuitenkin.

Aaronille vaihdettiin jokunen aika sitten potkupyörään vain yksi pyörä taakse, ja pikkuherra oppi hyvin nopeasti pitämään tasapainon siinä. Nyt se mennä viilettää niin nopeasti, että minä joudun ottamaan oikein juoksuaskeleita, jos aion perässä pysyä. Välillä Aaron oikein fiilistelee, kun liukuu eteenpäin ja pitää molempia jalkoja ylhäällä :) Tuo pyöräily vaan vaatii äidiltä hermoja, kun Aaron ei oikein meinaa pysyä tien laidassa, vaan ajaa siksakkia, eikä aina usko "odota"-huutoja. Tai mitään muitakaan huutoja...

Hilma on tullut jo aika nopeaksi sen kääntymisen kanssa. "Kiepsh" vaan, ja tyttö on mahallaan. Usein vielä kyllä kuuluu kiukkuista ääntelyä sen kääntymisen aikana, mutta sitten kaikki on hyvin, kun ollaan mahallaan. Ja siinä viihdytään hetki, kunnes alkaa ottaa päähän se, ettei pääse vielä eteenpäin.