Viikko sitten lauantaina juhlistimme Hilma Irenen nimiäisiä ja Aaronin 2-vuotissyntymäpäivää. Tai syntypäivää, kuten Aaron asian ilmaisee. Aamupäivällä vieraisille tulivat nimiäisvieraat ja sukulaiset, iltapäivällä sitten Aaronin muita synttärivieraita. Oli valtavan kuuma päivä, sokerimassat sulivat kakkujen päällä, mutta selvittiin. Aaronin kakku oli kitaran muotoinen, ja pikkuherra sai lahjaksi akustisen kitaran. Ja toki paljon muutakin - Autot-elokuva on taas tällä hetkellä varsin pop, kun Aaron sai siihen liittyviä juttuja lahjaksi. Toisinaan Aaronin on jopa vaikea valita Autot-leffan ja Fröbelin palikoiden välillä! Pikkuneitiä hemmoteltiin mm. kummilusikalla ja -kehyksellä sekö koruilla.
Aaron oli odottanut syntymäpäiväänsä jo pitkään. Jo jonkun aikaa hän oli vaatinut, että pitää laulaa "paljon onnea vaan", ja nimenomaan Aaronille. Kerran jopa toiveikkaana kysyi, että "lahja?" :D Ja kyllä oli pienen pojan ilme onnellinen, kun kaikki sitten vihdoin viimein lauloivat hänelle paljon onnea vaan, ja sai puhaltaa kynttilät kakun päältä! Taputti naama hangon keksinä :) Olimme kevään ja kesän aikana vierailleet muiden synttäreillä, joten Aaronilla oli selvä käsitys, miten kuuluu toimia. Ja päivä oli sitten muutenkin erityinen, kun Aaron ei ehtinyt päiväunille, eikä oikein syönytkään kunnolla... Oli illalla hieman väsynyt poika, ja univajetta taidettiin ottaa kiinni seuraavanakin päivänä 3,5 tunnin päiväunilla.
Hilma otti koko päivän aika rauhallisesti, vaikkei pitkäksi aikaa malttanutkaan nukahtaa vieraiden saavuttua. Aamulla neiti onneksi nukkui päikkäreitä omassa sängyssään, ja minä sain rauhassa koristella kakkuja. Toki sillä yli 30 asteen helteelläkin oli osuutta asiaan. Mutta päivä oli oikein onnistunut, ja oli ihanaa nähdä kaikkia ystäviä - kiitoksia siis osallistujille! :)
Hilma on nyt viime aikoina alkanut jutella huomattavasti enemmän. Neiti päästelee erilaisia äännähdyksiä, hymistelee, kujertelee ja hihkuu. Pari kertaa hän on jopa nauranut sylissäni niin, että maha on hytkynyt. Tänä aamuna sain herätä vierestä kuuluneeseen iloiseen hihkaisuun :) Eilen Hilma tarttui ensimmäistä kertaa leluun, ja vei sen suuhun! Yksi lempipuuhistansa on myös maata hoitoalustalla ja huitoa yläpuolella olevan mobilen eläimiä.
Aaronilla taitaa olla joku ikävaihejuttu menossa, kun välillä pikkuherra ei tiedä, mitä tahtoisi. Esimerkiksi eilen, kun hän oli leikkimässä isin kanssa lastenhuoneessa, minä kysyin, että tuleeko Aaron äidin kanssa suihkuun. Ja suihkuhan on Aaronin lempparia yleensä, mutta nytpä herra vastasi, että ei. Tahtoi leikkiä isin kanssa. Minä sitten sanoin, että Aaron voi leikkiä isin kanssa. Mutta eipä sekään enää kelvannut. Alkoi huutaa, että tahtoo minun kanssani suihkuun. Ja tuli sitten kylppäriin perässä, jossa itki, että haluaa lastenhuoneeseen leikkimään. Eli tahtoisi kovasti tehdä molempia asioita, ja on kovasti kurja mieli, kun ei pysty. Mutta tämä tahtominen tai tahtomattomuus on tällä hetkellä melkein joka asiassa. Ruoan jälkeen kysyn, että ottaako Aaron maitoa, johon yleensä vastataan ei. Ja sitten varmistan, että viekö äiti maidon pois. Johon Aaron vastaa myöntävästi. Ja kun vien maidon pois, alkaa välittömästi huuto, että "antaa maito". Ja jos maidon vie Aaronille takaisin, sanoo hän "ei, äiti vie maidon pois". Ja sama taas uudestaan. Huoh. Mutta on se silti niin maan vietävän suloinen ja iloinen tapaus noin muuten, että eiköhän me tästäkin selvitä ;)
Kuvia laittaisin, mutta meillä on nyt pieniä teknisiä ongelmia... Joten kärsivällisyyttä! Laitetaan, kun saadaan koneet toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti