Hilma kääntyi

Jee, Hilma kääntyi äsken ensimmäisen kerran selältä vatsalleen! Monta päiväähän sitä treenattiinkin, mutta nyt vihdoin viimein mentiin sen alemman olkapään yli. Tyttö sai isot aplodit isiltä, äidiltä ja isoveljeltä :D

Eilen meillä kävi kylässä lasten Ellinoora- ja Ainomaaria-serkut sekä tietty heidän vanhempansa. Aaron tykkää kovasti, kun käy vieraita, ja etenkin lapsivieraat ovat mieluisia. Vielä tuo pikkuherra ei useinkaan kyllä leiki toisten lasten kanssa, vaikka sellaisia kömpelöitä yrityksiä onkin. Valitettavasti toiset lapset eivät aina ihan ymmärrä näitä leikkiyrityksiä... No, eiköhän sekin tule ajallaan.

Hilma treenaa

Hilma on nyt parin päivän ajan treenannut kovasti kääntymistä selältä vatsalleen. Ihan vielä se ei onnistu, vaan olkapää jää ikävästi tielle, mutta ei siihen luultavasti kauaa mene. Hyvin sujuvasti neiti kiepsahtaa kuitenkin selältä kyljelleen.

Hilman tyyli tässä treenaamisessa on täysin erilainen kuin Aaronilla. Aaronhan meni lähinnä silkalla kiukulla ja tahdolla ympäri, hurjasti karjuen ja "väärällä tekniikalla", samalla kun äiti ja isi hurrasivat ja kannustivat vieressä. Hilma taas tykkää treenata yksin. Jos siihen viereen menee töllistelemään, ryhtyy neiti seurustelemaan, ja treenit unohtuvat samantien. Niinpä äskenkin vakoilimme Tuukan kanssa parin metrin päästä :) Hilma päästää silloin tällöin "ääähööyy"-äänteitä, kun oikein on tiukka paikka, mutta ei kiukkua kuten Aaron. Sitten kun tulee itku, niin pitää jo päästä syliin.

Hirvitystä

Aaron tykkäsi remuta pihalla, kun käytiin viikonloppuna Jämsässä moikkaamassa serkkuja. Taustalla serkut Ainomaaria ja Ellinoora.

Tähän vielä videolla yksi viikonlopun kohokohdista. Kävimme Jämsän Hirvikartanolla, ja Aaron sai syöttää Matti-Eskoa.

Neuvolassa

Perjantaina kävimme molempien lasten neuvolassa. Isikin oli mukana, kun sattui lomailemaan :) Hilmasta sanotaan neuvolakortissa, että "hymytyttö. Kasvaa ja kehittyy hienosti. Seuraa lelua ja kääntyy äänen suuntaan. Hyvä iho.". Neiti oli nyt 60 cm pitkä ja painoi 5780 grammaa. Pieni sai rota-rokotteen toisen erän sekä elämänsä ensimmäisen piikin. Piikkirokotteesta Hilma ei tykännyt yhtään, vaan parkuhan siitä tuli.

Aaron olikin sitten kasvanut puolessa vuodessa reippaasti pituutta. Nyt oli mitassa 91,2 senttiä, ja painoa oli 12,4 kg. Aaronista sanotaan "iloinen, kielellisesti ja motorisesti taitava poika. Iho hyvä, selässä ollut hiukan hikinäppyä. Pottahommia harjoittelee. Osaa itse syödä. Aktiivinen ja toimelias". Kovastihan tuo pikkuherra siellä leikkikin. Mennä touhotti. Mittauksiin suhtautui hieman epäillen, ja meinasi siinä vaiheessa liueta paikalta...

Perjantaina lähdimme päiväunien aikaan reissaamaan kohti Jämsää, jossa mummin luokse kokoontuivat Tuukan sisarukset perheineen. Siellä riittikin sitten vilinää, kun kuusi alle 5-vuotiasta lasta mennä temmelsi. Hilma tietty vähemmän temmelsi, mutta seurasi touhuja tarkasti. Yötkin menivät reissussa paremmin kuin pelkäsin. Ensimmäisenä yönä Aaron heräsi kerran itkien, mutta se olisi saattanut käydä kotonakin. Hilma nukkui meidän välissä, kun ei sopeutunut vaunukoppaan.

Molemmat lapset on nyt ilmoitettu muskariin. Tosin vauvamuskariin meno on vielä hieman epävarmaa, kun en tiedä, saako Aaronin ottaa sinne mukaan. Aaronin leikkimuskari on siihen aikaan, että Tuukka on ainakin useimmiten jo kotona, joten se onnistuu helposti. Muita harrastuksia meille ei taidakaan tänä vuonna tulla, kun sen verran hankalampaa se on kahden lapsen kanssa ilman hoitopaikkaa.

kuvia kesältä

Tässä vihdoin viimein kuvapäivitys. Kuvat on tästä kesän ajalta.

Hilma viihtyy toisinaan hyvin leikkimatolla

Pikkuneiti hymyilee usein :)

ja ilmeilee

sekä näyttää kieltä



Aaron ihmettelee rankkasadetta pitkän hellejakson jälkeen

Aaron nauttii kesäillasta

Haukotus!

Aaron auttoi maalaamisessa

Meidän pimu farkkuleggingseissään

Hilma nimiäisissä

Aaronille lauletaan "paljon onnea".



Aaronin kakku

Aaron puhaltaa kynttilöitä

Aaron ja Kitara

Suukko! Hilma saa näitä usein. (Kuvasta kiitos Anninalle)

Pikainen päivitys

Viikko sitten lauantaina juhlistimme Hilma Irenen nimiäisiä ja Aaronin 2-vuotissyntymäpäivää. Tai syntypäivää, kuten Aaron asian ilmaisee. Aamupäivällä vieraisille tulivat nimiäisvieraat ja sukulaiset, iltapäivällä sitten Aaronin muita synttärivieraita. Oli valtavan kuuma päivä, sokerimassat sulivat kakkujen päällä, mutta selvittiin. Aaronin kakku oli kitaran muotoinen, ja pikkuherra sai lahjaksi akustisen kitaran. Ja toki paljon muutakin - Autot-elokuva on taas tällä hetkellä varsin pop, kun Aaron sai siihen liittyviä juttuja lahjaksi. Toisinaan Aaronin on jopa vaikea valita Autot-leffan ja Fröbelin palikoiden välillä! Pikkuneitiä hemmoteltiin mm. kummilusikalla ja -kehyksellä sekö koruilla.

Aaron oli odottanut syntymäpäiväänsä jo pitkään. Jo jonkun aikaa hän oli vaatinut, että pitää laulaa "paljon onnea vaan", ja nimenomaan Aaronille. Kerran jopa toiveikkaana kysyi, että "lahja?" :D Ja kyllä oli pienen pojan ilme onnellinen, kun kaikki sitten vihdoin viimein lauloivat hänelle paljon onnea vaan, ja sai puhaltaa kynttilät kakun päältä! Taputti naama hangon keksinä :) Olimme kevään ja kesän aikana vierailleet muiden synttäreillä, joten Aaronilla oli selvä käsitys, miten kuuluu toimia. Ja päivä oli sitten muutenkin erityinen, kun Aaron ei ehtinyt päiväunille, eikä oikein syönytkään kunnolla... Oli illalla hieman väsynyt poika, ja univajetta taidettiin ottaa kiinni seuraavanakin päivänä 3,5 tunnin päiväunilla.

Hilma otti koko päivän aika rauhallisesti, vaikkei pitkäksi aikaa malttanutkaan nukahtaa vieraiden saavuttua. Aamulla neiti onneksi nukkui päikkäreitä omassa sängyssään, ja minä sain rauhassa koristella kakkuja. Toki sillä yli 30 asteen helteelläkin oli osuutta asiaan. Mutta päivä oli oikein onnistunut, ja oli ihanaa nähdä kaikkia ystäviä - kiitoksia siis osallistujille! :)

Hilma on nyt viime aikoina alkanut jutella huomattavasti enemmän. Neiti päästelee erilaisia äännähdyksiä, hymistelee, kujertelee ja hihkuu. Pari kertaa hän on jopa nauranut sylissäni niin, että maha on hytkynyt. Tänä aamuna sain herätä vierestä kuuluneeseen iloiseen hihkaisuun :) Eilen Hilma tarttui ensimmäistä kertaa leluun, ja vei sen suuhun! Yksi lempipuuhistansa on myös maata hoitoalustalla ja huitoa yläpuolella olevan mobilen eläimiä.

Aaronilla taitaa olla joku ikävaihejuttu menossa, kun välillä pikkuherra ei tiedä, mitä tahtoisi. Esimerkiksi eilen, kun hän oli leikkimässä isin kanssa lastenhuoneessa, minä kysyin, että tuleeko Aaron äidin kanssa suihkuun. Ja suihkuhan on Aaronin lempparia yleensä, mutta nytpä herra vastasi, että ei. Tahtoi leikkiä isin kanssa. Minä sitten sanoin, että Aaron voi leikkiä isin kanssa. Mutta eipä sekään enää kelvannut. Alkoi huutaa, että tahtoo minun kanssani suihkuun. Ja tuli sitten kylppäriin perässä, jossa itki, että haluaa lastenhuoneeseen leikkimään. Eli tahtoisi kovasti tehdä molempia asioita, ja on kovasti kurja mieli, kun ei pysty. Mutta tämä tahtominen tai tahtomattomuus on tällä hetkellä melkein joka asiassa. Ruoan jälkeen kysyn, että ottaako Aaron maitoa, johon yleensä vastataan ei. Ja sitten varmistan, että viekö äiti maidon pois. Johon Aaron vastaa myöntävästi. Ja kun vien maidon pois, alkaa välittömästi huuto, että "antaa maito". Ja jos maidon vie Aaronille takaisin, sanoo hän "ei, äiti vie maidon pois". Ja sama taas uudestaan. Huoh. Mutta on se silti niin maan vietävän suloinen ja iloinen tapaus noin muuten, että eiköhän me tästäkin selvitä ;)

Kuvia laittaisin, mutta meillä on nyt pieniä teknisiä ongelmia... Joten kärsivällisyyttä! Laitetaan, kun saadaan koneet toimimaan.