Meillä on nyt viikon verran treenattu nukahtamista yksin omaan huoneeseen. Ja yllättävän hyvin on tähän mennessä sujunut! Odotin tästä viikosta jotain paljon pahempaa, mutta Aaron on päästänyt meitä helpolla.
Ensimmäisen kerran kiikutin Aaronin päiväunille, ja sanoin, että Aaron jää nukkumaan, äiti menee laittamaan pyykkiä. Sillä kertaa herra nukahti alle viidessä minuutissa, ja ääntäkään ei kuulunut. Näin helposti ei toki enää sen jälkeen ole sujunut :D Ensimmmäisenä iltana nukahtamiseen meni noin 40 minuuttia, ja noin tuhanteen kertaan piti huutaa, että "Äiti on täällä, hyvää yötä Aaron". Mutta nukahti sitten lopulta. Sinä yönä vielä heräiltiin aika usein, ehkä nelisen kertaa, mutta sen jälkeen yötkin ovat pääosin sujuneet helpommin. Nyt muutamana iltana Aaron on nukahtanut noin 20-30 minuutissa.
Viime yönä pikkuinen kyllä heräili itkeskellen useampaan otteeseen, mutta veikkaan kyseessä olevan hampaat. Panadol auttoi. Tänäkin iltana vaikuttaa uni hieman levottomalta, saas nähdä kuinka käy.
Mistäköhän kaikesta minun on pitänyt täällä kertoa... Aaron sai oman sählymailan, ja on ollut siitä kovin tohkeissaan. Isin kanssa pelaaminen on ihan parasta! Ulkona ollaan tehty lumitöitä, ja perjantaina tehtiin lumilinna. Omaa tahtoa tuolla tättähäärällä on koko ajan enemmän ja enemmän. Kun jokin ei mene mielen mukaan, niin johan kuuluu ääntä, kädet takovat lattiaa ja jalat tömistävät. Toisaalta on helpompaa, kun Aaron ymmärtää koko ajan enemmän ja paremmin.
- - - - -
Ja ilta jatkui. Aaron heräili pari kertaa lastenhuoneessa. Annoin panadolia, mutta nukahtaminen on nyt kyllä harvinaisen vaikeaa. No, kaipa sitä takapakkiakin pitää olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti