Tällä hetkellä meidän rytmi noudattaa yksien päikkäreiden taktiikkaa. Yleensä olemme heränneet 8–9 välillä, ja ekat unet ovat olleet yhden maissa. Unta on sitten vaihdellen riittänyt vajaasta tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Paitsi sitten tänään. Tänään herättiin jo seitsemältä, ja ajattelin, että ehkä olisi silti hyvä yrittää säilyttää rytmi muilta osin. Niinpä menimme pihalle yhdentoista maissa, ja lounasta söimme puolen päivän tienoilla kotona. Sänkyyn Aaron meni hieman ennen yhtä, mutta unta odoteltiinkin tunti... ja sitten Aaron heräsi jo tunnin kuluttua hirveällä huudolla :/ Eikä rauhoittunut millään. Ei sylissä, ei sängyssä, ei lattialla. Aina kun hetkeksi rauhoittui, niin pienikin muutos laukaisi huudon (jos esimerkiksi vaihdoin laulun hyräilyyn). Lopulta tulin olohuoneeseen, ja istahdin nojatuoliin keinuttelemaan. Ja kappas, siihenhän jätkä nukahti, ja nukkui sylissä kaksi tuntia. Äidillä oli aika kova pissihätä sen jälkeen...
Aaron on oppinut myös uusia juttuja, mm. vetämään vessanpöntön. Oikea ekologisten perhe tällä hetkellä siis :D Tänään Aaron keksi, että roskat voi viedä roskikseen, mikä oli oikein positiivinen yllätys. (Tähän mennessä siis kaikki pienet roskat ovat menneet suuhun...) Aaron yrittää myös kovasti kasata Brion junarataa, ja laittaa junaa kulkemaan sillä. Kun joku vielä osaisi selittää yksivuotiaalle magneettien napaisuudet ym. asiat. Puhelimeen Aaron sanoo "hauuu", ja kissa sanoo toisinaan "mau". Aaron osaa myös noutaa itse maissinaksuja kaapista, mikä ei äidin mielestä ole ollenkaan niin hyvä juttu.
Tässä kuvia parin viikon takaa, taisi olla Tuukan viimeinen lomaviikonloppu:
Isin kanssa on ihan parasta leikkiä hiekkalaatikolla!
Keinussa fiilistellään ja näytetään kieltä :P
Pikkuherran kuusi hammasta
"NAM, omenoita!"
"eikö nää nyt irtoo?"
"irtoo jo!"
"kappas, näitähän on maassakin..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti