Kuvia!

Aaron haluaa aina kiivetä mäen yli, ja ylöspäin mennessä ei saa pitää kädestä kiinni. Alastullessa sentään vielä useimmiten.

Äitin pieni picasso maalasi ensimmäistä kertaa siveltimellä. Meni sinne paperillekin jotain...

Kukkuu! Aaron tykkää kurkistella leikkimökin ikkunasta.

Pihan porttia pitää aina yrittää tiirikoida auki vaahteranlehdellä.

Kaivonkantta rummutetaan

Mitäköhän sitä sitten keksis?

Lehtikasassa on kivaa!

Lehdet on oikeestaan ihan parasta!

Tänään muskari alkoi taas pahaenteisesti. Pikkuherra tarrasi minuun kiinni kuin pieni apinanpoikanen, ja naama vääntyi itkuun tämän tästä. Syynä saattoi olla se, että emme ehtineet paikalle ennen muita, jolloin Aaron olisi saanut rauhassa totutella tilaan, vaan nyt muut olivat jo siellä. Onneksi Aaron tänään tokeni kuitenkin suht nopeasti, ja kun heti alkuun saatiin soittaa bassopaloilla, niin johan siitä riemu repesi. Aaron ei osannut oikein päättää, että olisiko soittanut vai tanssinut – Yritti sitten molempia kerralla. Ja äidillä oli melkein tippa linssissä, kun toinen oli niin hellyttävä. Surku tuli joka kerran, kun soittimet kerättiin pois, mutta lopussa oli vielä ekstra-kivaa, kun lapset pääsivät rummuttamaan oikein sydämen kyllyydestä. Loppujen lopuksi oli siis oikein mukava muskarikerta, vaikka minä siinä alussa jo ehdin säikähtää.

Viime viikollakin äiti oli oikein ylpeä, kun olimme Sallan ja Lotan luona kylässä: Aaron oli kiltti poika, ja antoi pienemmälle Lotalle leluja. Tosin lelut olivat siis Lotan omia, mutta silti. Ja yritti laittaa tutinkin Lotan suuhun, vaikka minä ensin säikähdin, että nyt se vie pieneltä tutin! Paria päivää aiemmin Aaron tosin oli kotona ollut hyvin tarkkana omista leluistaan, ja katseli hyvin epäluuloisena Lottaa, joka tutkiskeli palloa ja kirjaa...

Syystouhuja

Aaron rakastaa syksyä. Värikkäitä lehtiä, omenoita... Lempitouhua tällä hetkellä on yrittää tiirikoida pihan portteja auki vaahteranlehden kannalla. Vaahteranlehtiä myös kiikutetaan äidille, isille ja naapureille. Ihmetystä on herättänyt nosturi pihassa, orava, kaivonkannet.. Maaailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa :)

Tänään olimme taas muskarissa, ja nyt Aaron viihtyi siellä jopa melkein liian hyvin... Pikkuherra mennä touhotti joka paikassa, ja kiukku meinasi tulla, kun piti luovuttaa pehmolelu eteenpäin. Soitimme myös marakasseilla ja "bassopaloilla" (sellainen iso ksylofoni, jossa ne koskettimet saa irralleen). Ensimmäisen kerran kauhusta ei ollut enää mitään jäljellä :)

muskaria pukkaa

Ilmoittauduttiin Aaronin kanssa toiseenkin muskariin, ja tänään sitten tallusteltiin kansalaisopistolle heti aamupuuron jälkeen. Aaron viihtyi siellä oikein hyvin, johtuisikohan siitä, että tilaa oli runsaasti enemmän? Muskari pidettiin kansalaisopiston juhlasalissa, ja Aaron touhotti innoissaan ympäriinsä. Olipa siellä pari tuttuakin sieltä toisesta muskarista.

Tämän viikon musiikkiopiston muskarikin meni jo paremmin. Tutustuimme Aaronin kanssa pianoon ennen tunnin alkua, niin se ei enää myöhemmin kauhistuttanut. Seisomaleikkeihin ei Aaronin mielestä kuitenkaan tarvinnut osallistua, niistä tuli valtava parku. Annoimme muiden leikkiä, ja istuimme kaikessa rauhassa. Leikitään sitten, kun Pikkuherra on valmis.

Aaron yrittää matkia monia eläimiä; ainakin koiraa, kissaa ja sikaa, toisinaan myös lehmää. Voi niitä olla enemmänkin, mutta äiti ei aina vain ymmärrä. Sitten Aaron on yrittänyt sanoa myös napa, mutta se ulosanti on ollut mm. näbä, maba, nama. Osaa kuitenkin näyttää, missä napa on (äidin napa), ja missä on nenä (äidin) sekä korva (omansa).

kaikkea tuo pieni jo osaa ja ymmärtää

Tänään päiväunilta herätessämme puin housuja takaisin päälleni, jolloin toinen sukka putosi lattialle. Ihmettelin ääneen, että missäköhän toinen sukka on, niin Aaron kävi hakemassa minun vaatekaapistani minulle uuden sukkaparin. Ihmeellinen pieni hassu yllätti taas äidin :)

Kuka pelkää mustaa flyygeliä?

Eilen oli syksyn ensimmäinen taaperomuskari, ja kävi ilmi, että Aaron pelkää flyygeliä. Alkoi pikkuherralla alahuuli väpättää, kun opettaja soitti. Ja puolet tunnista menikin luokkahuoneen ulkopuolella itkevää jätkää lohdutellen. Osansa paniikilla oli varmaan myös suuressa lapsimäärässä. Aaron tuntuu aristelevan samanikäisiä ja hieman vanhempia lapsia, ja parkuhan siitäkin tuli, kun eräs tyttö astui kaksi askelta lähemmäs. Tuota flyygelipelkoa minä kyllä ihmettelen, kun keväällä kaikki meni muskarissa oikein hyvin, ja mummin luonakin ollaan kokeiltu pianoa.

Tällä hetkellä meidän rytmi noudattaa yksien päikkäreiden taktiikkaa. Yleensä olemme heränneet 8–9 välillä, ja ekat unet ovat olleet yhden maissa. Unta on sitten vaihdellen riittänyt vajaasta tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Paitsi sitten tänään. Tänään herättiin jo seitsemältä, ja ajattelin, että ehkä olisi silti hyvä yrittää säilyttää rytmi muilta osin. Niinpä menimme pihalle yhdentoista maissa, ja lounasta söimme puolen päivän tienoilla kotona. Sänkyyn Aaron meni hieman ennen yhtä, mutta unta odoteltiinkin tunti... ja sitten Aaron heräsi jo tunnin kuluttua hirveällä huudolla :/ Eikä rauhoittunut millään. Ei sylissä, ei sängyssä, ei lattialla. Aina kun hetkeksi rauhoittui, niin pienikin muutos laukaisi huudon (jos esimerkiksi vaihdoin laulun hyräilyyn). Lopulta tulin olohuoneeseen, ja istahdin nojatuoliin keinuttelemaan. Ja kappas, siihenhän jätkä nukahti, ja nukkui sylissä kaksi tuntia. Äidillä oli aika kova pissihätä sen jälkeen...

Aaron on oppinut myös uusia juttuja, mm. vetämään vessanpöntön. Oikea ekologisten perhe tällä hetkellä siis :D Tänään Aaron keksi, että roskat voi viedä roskikseen, mikä oli oikein positiivinen yllätys. (Tähän mennessä siis kaikki pienet roskat ovat menneet suuhun...) Aaron yrittää myös kovasti kasata Brion junarataa, ja laittaa junaa kulkemaan sillä. Kun joku vielä osaisi selittää yksivuotiaalle magneettien napaisuudet ym. asiat. Puhelimeen Aaron sanoo "hauuu", ja kissa sanoo toisinaan "mau". Aaron osaa myös noutaa itse maissinaksuja kaapista, mikä ei äidin mielestä ole ollenkaan niin hyvä juttu.

Tässä kuvia parin viikon takaa, taisi olla Tuukan viimeinen lomaviikonloppu:

Isin kanssa on ihan parasta leikkiä hiekkalaatikolla!

Keinussa fiilistellään ja näytetään kieltä :P

Pikkuherran kuusi hammasta

"NAM, omenoita!"

"eikö nää nyt irtoo?"

"irtoo jo!"

"kappas, näitähän on maassakin..."