Aaronin ensimmäinen juhannus

Perjantaina lähdimme autolla kohti Jämsää, ja Aaron nukkui melkein koko matkan. Perillä meitä odotti mummi ja pappa, Annina-täti ja Eetu-setä Ellinoora- ja Ainomaaria-serkkujen kanssa, sekä tietysti Sälli-koira. Perjantai sujui rauhallisissa merkeissä. Saunottiin ja syötiin. Aaron hieman pelkäsi perinteistä puusaunaa, eikä näin ollen siellä kovin kauaa ollut. Jämsässä ehdottomasti parasta oli sisällä oleva vauvakeinu, jossa pikkuherra olisi viihtynyt vaikka maailman tappiin.

Minä jännitin hieman sitä, miten yöt sujuisivat, kun yleensä Aaron on vieraassa paikassa nukkunut todella huonosti. Tällä kertaa yöt sujuivat kuitenkin kohtalaisen helposti. Perjantaina nukkumaanmeno oli hivenen hankala, mutta yöllä herra heräsi vain pari kertaa. Lauantaina nukkumaanmeno oli jo helpompi, ja ainoa miinus yölle tuli siitä, että Aaron oli hereillä klo 4.40–5.20.

Sällikin jänskätti Aaronia aluksi. Sällillä kun on komea haukku, ja onhan se iso koira (labradori) suhteessa Aaroniin. Ja samalla, vaikka kuinka jänskätti, niin Sälli myös kiehtoi :D Aaronin piti aina yrittää lähemmäs, ja sitten taas pinkaista turvaan äidin tai isin luokse. Alussa Aaron parahti itkuun jopa siitä, että Sälli ravisti päätään ja sen korvat heiluivat läpsyen :D Lauantaina pieni uskalsi jo mennä luokse ja vähän silitellä, ja sunnuntaina Aaron ohitti Sällin ihan tassujen edestä. Onneksi Sälli on rauhallinen koira, ei turhista hötkyile, ja antaa pienen ihan rauhassa tehdä tuttavuutta.

Eilen ajelimme juhannuksen paluuruuhkassa takaisin kotiin, ja Aaron nukkui, ihme kyllä, koko matkan, vaikka matka-aika olikin jonkin verran totuttua pitempi. Kotona herra oli ihan hassu, osoitteli kaikki tutut paikat läpi "tä, tä, tä". Selvästi jo tunnistaa kotinsa :)

Pississä

Tällä kertaa pississä on äiti, ja herralla on kusi sukassa. Kas kuinka kävikään, kun ihan väsyneelle lapselle vaihtaa vaippaa, niin pieni pisuhan sieltä pääsi. Ja tietenkin äidin syliin, ja siitä olohuoneen lattialle. Voi kuinka kiva. No, Aaronin puolustukseksi on sanottava, että normaalisti olisi jo tuntia aiemmin ollut unilla. Niin, ja ikää on vasta 10 kuukautta, että sattuuhan noita.

Tänään piti hoitaa asioita kaupungilla, niin ei vielä lähdettykään juhannuksen viettoon. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Aaron treenaa kovasti kävelyä. Ottaa aina ihan yllättäen muutaman askeleen, mutta ei yleensä pyydettäessä. Seisomista emme enää osaa niin edes ihmetellä, sitä Aaron tekee niin usein ja hienosti.

Pojat on poikia?

Me emme ole mitenkään erityisemmin ohjailleet Aaronia "poikaleikkeihin", mutta ne nyt tällä hetkellä näyttävät herraa viehättävän enemmän kuin "tyttöleikit". No, ei meillä nukkea (vielä) ole kotona, mutta ei meillä ole kuin yksi auto ja yksi veturi, jos niitä haluaa pitää poikamaisempina leluina. Ja tätä autoa Aaron on yleensä vain syönyt. Siksipä eilen yllätti, kun olimme Aaronin serkun ristiäisissä, ja Aaron juhlapaikalla suuntasi kohti leikkinurkkausta ja autoja. Sielläkin niitä autoja toki söi ja maisteli, mutta myös työnsi lattialla eteenpäin ja päristeli. Ja sama on jatkunut kotona – tosin junakin sanoo "prrrrrm prrrrm" eikä "tsukutsuku", kuten minä ajattelisin. Mutta ei se niin tarkkaa ole...

Aaron osaa nykyään myös heittää palloa, kun aiemmin sitä on vain potkittu. Toisinaan Aaron heittää pallon pienen matkan päähän, konttaa perässä, nousee tukea vasten seisomaan ja potkaisee sitten. Sitä on lysti katsella :)

Tanssissakin meidän rokkipoika on edistynyt: enää hän ei pelkästään hytkytä peppua, vaan musiikista riippuen saattaa keinua puolelta toiselle tai tömistää jalkojaan. Tänään hän oli myös hyvin rock-uskottava, kun kesken tanssin irrotti otteen tuesta ja nosti molemmat kädet ilmaan, yhä samalla keinuen ja nostellen hieman jalkojaan vuoronperään. (Biisi oli Myskihärkäloitsu, kohta "sudet ulvoo").

Ellinoora-serkun ja Aaronin juhlaeleganssia.

Rankka päivä

Tänään kävi hassuja: Aaron nukahti syöttötuoliin istualtaan iltapuurolla. Oli kai pienellä rankka päivä, kun rytmi meni sekaisin, ja unet jäivät vähiin.

Aamupäivä sujui vielä normaalin kaavan mukaan, mutta ennen kahta lähdimme mammakaverin kanssa ajamaan kohti Hämeenlinnaa ja työpaikkaa. Aaron nukkui siinä matkalla iltapäiväunensa, noin 20 minuuttia (normaalisti puolitoista tuntia). Töissä Aaron oli ensin taas niin äidinpoikaa, niin äidinpoikaa, mutta rohkaistui sitten. Herra oli oikein onneissaan, kun pääsi takomaan työkaverin näppistä, ja onnistui lukitsemaan työaseman – kahdesti! Perillä aikaa vierähti enemmän kuin ajattelin, ja kotiinpäin lähdimme neljän jälkeen. Aaron ei nukahtanut autoon, vaan huusi puolet kotimatkasta. Kotona viiden aikoihin syötiin, eikä siinä vaiheessa enää viitsinyt laittaa pientä päiväunille, niin Aaron lähti isin kanssa hiekkikselle. Yritimme pitää "normaalin" aikataulun, eli iltapuuroa seitsemän aikoihin, nukkumaan kasin aikoihin (tosin viime aikoina mennyt vasta ysin aikoihin). Tuukka syötti Aaronille puuroa, kun herralla alkoi silmät lupsaamaan, ja kun Tuukka pyyhkäisi puuroa pois ohimolta, niin Aaron sammahti. Heräsi kuitenkin, ja oli sen aikaa hereillä, että saatiin vaippa vaihdettua ja yökkäri päälle. Tissille sitten sammui lopullisesti. Aika suloista. Katsotaan nyt, miten yö sitten menee...

Tässä muutama kuva viime viikolta:












Ja sitten kuvia tältä päivältä:







ctrl+alt+del :D

Aaron napsuttelee

Kukkuu!

Seisominen ilman tukea on jo vanha juttu, mutta siitä ei taida olla kuvaa täällä vielä



Meidän puoli-vampyyri

10 kk

Tänään Aaron on 10 kuukautta vanha. Aika on mennyt nopeasti. Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että meillä on tuollainen pieni ihminen. Että meistä kahdesta on tullut kolmas, ihan oma persoonansa, joka touhuaa ja hääräilee omiansa. Ja että se pieni ihminen on meillä koko ajan, ja me olemme perhe. *niisk*

Tänään oli neuvolakäynti. Kortissa lukee, että "touhukas poika. Ottanut ensiaskeleet. Kävelee tuen kanssa. Kasvu hyvää. Tavuja tapailee." Pitäisi aloittaa nyt hapanmaitotuotteet, ja sitten parin kuukauden päästä rasvaton maito. Pituutta oli tänään 75,5 cm ja painoa 9215 g. Pituus on nyt vähän sen nollakäyrän yläpuolella, aika siinä nollan tuntumassa (aloitettiin +10-käyrältä), ja paino on -10-käyrällä. Hoikka poikahan Aaron on, mutta siis ihan normaalisti kasvaa ja kehittyy.

Toinen kulmahammas on ihan tuloillaan, ja neuvolantädin mukaan yläetuhampaatkin olisivat jo kohtapuoliin tulossa. Hyvin se noinkin vähillä hampailla puree sormiruokaa :) Parina päivänä olen antanut herralle tuoreen porkkanan palasen, jota on saanut pureskella. Somia, pieniä kolosia hän siihen saa nakerrettua. Leivästäkin Aaron tykkäisi, mutta ruisleivän muruset ovat vähän keljuja, kun meinaavat mennä väärään kurkkuun.

Kävelyä Aaron treenaa nyt oikein urakalla. Kotona hän pyörii kuin väkkärä ympäri nojatuolia, jakkaroita ja lelukoppaa. (Tukia pitkin siis.) Ilman tukea hän on sen sunnuntaisen jälkeen ottanut vain askelen tai kaksi kerrallaan. Mutta vauhti on kova!

pieni askel ihmiskunnalle, mutta...

Suuri askel Aaronille! Ensimmäiset askeleet ilman tukea on siis otettu. Kolme askelta heti kärkeen. (Tämän jälkeen vain pari askelta kerrallaan.) Aivan yllättäen puun takaa tuli tämä, en olisi ihan vielä uskonut lähtevän. Aaron seisoi ensin Tuukkaa vasten, mutta irroitti sitten otteensa voidakseen hypellellä lelua paremmin. Yhtäkkiä pikkuherra sitten laittoikin tassua toisen eteen ja eteni nojatuolin luo. Voi hyvänen aika sentään.

Tänään herra on voinut jo paremmin. Yökin meni rauhallisemmin kuin odotin. Toki Aaron sai nukkua meidän välissä, kun eihän toipilasta hennonut laittaa yksin omaan sänkyyn... Aamulla kädet eivät näyttäneet vaivaavaan enää ollenkaan. Päiväunille laitettiin silti ekstrakerros bepanthenia ja lapaset käteen. Harmi vain, että jätkä ei näytä oppineen vielä, että uuni on "poppa". Ihan samalla tavalla se siihen nousee kuin ennen tapaturmaakin. Pitää siis vahtia silmä kovana, mikäli uuni on päällä.

ensimmäinen tapaturma

Niinpä niin, nyt se sitten kävi. Aaron ehti nousta uuninluukkua vasten seisomaan, kun uuni oli päällä, enkä minä ehtinyt väliin. Seisoin kyllä ihan vieressä, eikä herra siinä kauaa ollut. Ehdin nähdä, että Aaron nousi ja jähmettyi paikoilleen. Huuto alkoi vasta siinä vaiheessa, kun minä jo kannoin pientä lavuaarin ääreen huuhtomaan käsiä kylmällä. Ja sitä huutoa riitti! Äidin sydän mureni moneen kertaan palasiksi, kun näki, kuinka toiseen sattui :( Katselimme tilannetta hetken, huuhdoimme käsiä yhä kylmällä vedellä (jotain vartin verran tai parikyt minuuttia), ja soitimme terveyskeskukseen. Ensin luulimme, että Aaronilla olisi vain sormenpäissä rakkulat, mutta oli sitä vähän enemmän kuitenkin. Eli lähdimme sitten päivystykseen. Sitä ennen annoimme Aaronille panadolia särkyyn ja laitoimme käsiin bepanthenia.

Päivystykseen päästäessä alkoi herralla panadol jo vaikuttaa, eikä hän enää itkenyt niin paljon. Yhä toki, jos niihin käsiin yritti koskea, pääsi parku. Jouduimme odottelemaan puolisen tuntia. Lääkäri tutki kädet nopeasti, totesi että on vain ensimmäisen asteen palovammoja (onneksi!), mutta sanoi, että kipeät on varmasti. Lääkäri antoi meille kotiin mukaan puudutusvoidetta yötä helpottamaan, ja pronaxenia lisäksi särkyyn.

Kotona Aaron jaksoi jo flirttailla vieraille. Nyt pieni nukkuu lapaset kädessä. Tulossa on varmaan rankka yö, jos ne kädet särkevät paljon... Ja minä taidan nyt vihdoin tilata sen suojan tuohon lieteen, kun se on tuollainen vanhanaikainen, jossa on vain yksikerroksinen lasi (joka kuumenee), eikä lapsilukkoa lainkaan.

Edit: näyttäisi siltä, että liesisuoja ei yletä uuninluukun eteen, vaan peittää pelkästään ne nappulat (ja lukitsee uuninluukun). Mitenköhän sen luukun saisi blokattua? Vuokraemäntä tuskin suostuu hankkimaan turvallisempaa liettä...

hampaiden kiristelyä

Nyt taitaa olla tulossa se toinen vampyyrihammas. Sen verran paljon Aaronia känkättää, ruoka ei oikein maita (paitsi itse syötävä sormiruoka), puree jotain koko ajan, ja hieroo sormilla ikeniä. Ja ihan silmällä katsottuna siinä näyttäisi olevan pieni valkoinen kohouma ikenen alla.

Tällä viikolla Tuukalla on taas ollut iltavuoro, eli minulla on ollut pitkiä päiviä. Onneksi mumuska ja vaari kävivät kylässä keskiviikosta torstaihin, niin ei ole tarvinnut aivan kahdestaan olla. Keskiviikkona oli lisäksi mammaryhmän tapaaminen, ja tänään käytiin yhden mammakaverin luona kahvittelemassa ja syömässä raparperipiirakkaa. (Kiitos, oli hyvää :)

Aaron osaa jo aika hyvin seistä ilman tukea. Toissa-aamuna jopa taputti käsiään yhteen seisten, kun kuuntelimme lastenlauluja. Musiikkia kuunnellessa herralla lähtee yleensä peppu somasti hytkymään :) Ja tänään Aaron osasi lyödä hakalla jo niin hyvin, että se palikka siinä liikahti! Äiti tietysti hyvin ylpeänä tuollaisestakin :D Pinsettiote on meilläkin vihdoin käytössä (ollut parisen viikkoa?), mikä tarkoittaa sitä, että kaikki pienetkin roskat löytävät tiensä Aaronin suuhun. Ostimme juuri tuollaisen tuftatun villamaton, josta irtoaa aivan älysti nukkaa, ja sitähän on Aaronin mielestä erityisen kiva mutustella.

Koitan saada viikonlopun aikana jotain kuviakin taas laitettua. Tai viimeistään alkuviikosta!