kuvia

Tässä taas vaihteeksi kuvia, kun niitä niin kovasti toivotaan. Kuvat ovat pieni otos viimeisen kuukauden ajalta. Kuvia on vielä kamerassakin, mutta päivitellään taas, kun ehditään.

Mumuskan olalla makoilemassa.


Pikkuserkut Eeva ja Linda.


On se joskus jopa nukahtanut kantoliinaan.


Miron-serkku on uteliaana uudesta tulokkaasta.


Olipas rankka piknikki ;)


Kaikki varpaat ovat tallessa!


Isin sylissä uni maittaa.


Hannu ja Eila kävivät kylässä.


Mobilen ihmeellinen maailma.

zzz

Pakko kertoa tänne eilisistä päikkäreistä: Ne olivat aivan ennätyspitkät! Pieni nukkui parvekkeella 5 tuntia 40 minuuttia :) Oli pakko käydä muutamaan otteeseen tarkistamassa, että onko toinen vielä hengissä... Taisi olla pisimmät unet ikinä.

Viikko on mennyt nopeasti, kun on käynyt vieraita. Kiitos kaikille kävijöille :) Ehkä jossakin vaiheessa saan kuvia laitettua tänne taas lisää.

Nimipohdinnat jatkuvat yhä. Vielä kaksi viikkoa aikaa miettiä, mutta toivottavasti se tulee jo aiemmin päätettyä.

Vatsanväänteet jatkuvat. Iltaisin pieni vääntää, ja aamulla yleensä 6–8 välillä alkaa kitinä. Eli voiko sanoa, että meillä on jokin rytmi? Ei ehkä unen kanssa, mutta vatsakipujen. Aamulla en tosin nouse vielä kahdeksan aikoihin, vaan yritän jumpata pieneltä ylimääräiset ilmat pois, ja sitten pääsee (ehkä) jatkamaan unia. Yleensä nouseminen onnnistuu siinä puolen päivän tienoilla.

Nyt on ihmeiden ihme meneillään: Pikkuherra nukahti käsivarsilleni yhdeksän maissa, ja sain hänet laskettua omaan sänkyynsä. Ajattelin, että ei varmasti siellä kauaa nuku, mutta jos edes 5–15 minuuttia, jotta itse saa syötyä iltapalaa. Ja yllätys, yllätys, nukkuu siellä vieläkin, 50 minuuttia myöhemmin. Harmi vain, että hänellä ei ole iltapesuja tehtynä, iltapukua päällä, ja vaippakin pitäisi vaihtaa ennen yöunia. No, jos nukkuu pitkään, niin sitten vain herään vaihtamaan. Harvinaista herkkua tämä kuitenkin, että minä ja Tuukka olemme molemmat hereillä samaan aikaan, eikä kummallakaan ole vauvaa sylissä :D (Ja mikä ihme minussa on vikana, että käytän sen ajan blogin päivittämiseen?)

Kuulumisiin :)

vilkas viikonloppu

Viime viikonloppuna oli viimeiset hetket Tuukan isyyslomaa, ja eilen hän palasi jo töihin. Viikonloppu meni rattoisasti, kun kävi molempina päivinä vieraita, ja vielä eilenkin :) Toivottavasti jatkossakin käy, tai muuten minä mökkihöperöidyn täällä alta aikayksikön...

Pienen ilmavaivat jatkuvat, ja eilen käytiin neuvolan lääkärin vastaanotolla. Totesi, että koliikiltahan tuo kuulostaa. Varmuuden vuoksi otetaan nyt kakkanäyte, ettei se minun muinainen antibioottikuurini vain ole vaikuttanut vauvan suoliston bakteeriflooraan. Jälkimmäinen on lääkärin mukaan kaukaa haettua, mutta ihan varuilta otetaan kuitenkin. Eli pääsyyyllisenä nukkumisvaikeuksiin ja ilmavaivoihin pidetään ihan koliikkia.

Eilinen päivä oli aamusta helpompi, ja ilta sitten vähän liiankin väsyttävä, kun toinen ei millään nukahtanut. Tänään sitten päinvastoin, kun diktaattorimme mellasti aamulla seitsemästä kymmeneen (hyvää työpäivää vain Tuukalle), mutta iltapäivä meni nukkuen. Vaunuissa nukkui tosin vain puolisentoista tuntia, mutta mikäs siinä äidin vatsan päällä nukkuessa loppuilta :D Minä en uskaltanut liikkua mihinkään, kun pienen mahasta kuuluu kuplintaa, joita sitten vääntelehti. Saipahan vauva nukuttua, mutta minä en niinkään...

Ehkä minä jossakin vaiheessa löydän tähän arkeen hyvän rytmin. Viimeistään sitten, kun Tuukka menee aamuvuoroon. Tai sitten en löydä. Onko se rytmi tässä vaiheessa vielä niin tärkeä?

tavallinen ilta meillä

Viime aikoina meidän illat ovat menneet kutakuinkin tähän malliin, esimerkkinä nyt eilinen:
Kahdeksan tienoilla poika heräsi ja söi. Yhdeksän tietämissä menimme iltakylvylle. Hengailimme hetken (Tuukka kanniskeli ja piti sylissään pientä). Puoli yhdeltätoista menimme sänkyyn, jossa imetin. Kauan. Yritys oli nukuttaa poika. Imetettiin toinenkin tissi. Ei nukahtanut vieläkään. Torkahti ehkä hetkeksi, mutta havahtui, jos liikuin. Vatsanväänteitä. Isot kakat. Vaipanvaihto. Hyssyttelyä. Kello tässä vaiheessa jo lähemmäs yhtä. Ja sitten vielä parkumista: Yliväsynyt vauva-parka. Uudestaan tissille, pari imaisua ja unten maille. Eli meni vain kaksi ja puoli tuntia siihen nukuttamiseen.

Aamulla imettämisen jälkeen poika keksi, että tissiä on hyvä käyttää tyynynä :D Asetti pään hyvin kauniisti rintani päälle. Yritä siitä sitten lähteä aamupalalle tai vessaan... Ja pieni on keksinyt lentämisen :D Tuukan sylissä ei malta olla ollenkaan, ellei Tuukka "lennätä" koko ajan. Sitten on kivaa :) Ja hän tykkää myös kutittelusta :) Nauraa oikein kovasti. Ja hittibiisi tällä hetkellä on Pienen pieni veturi.

neuvolassa taas

Tänään oli taas neuvola. Herralla on pituutta nyt jo 59 cm ja painoa 5300 g. Kasvaa neuvolan tädin mukaan aivan käyrien mukaan. Tällä kertaa mietittiin kovasti pienen nukkumisongelmia, ja niiden kanssa mennään maanantaina tapaamaan neuvolan lääkäriä. Pienellä kun nukahtaminen teettää todella töitä, eikä sitten meinaa pysyä unessa kovin helposti. Näinä parina viime päivänä ei päiväsaikaan ole nukkunut muuten kuin sylissä (herää heti, jos johonkin laskee), tai sitten vaunukävelyllä. Iltaisin saatetaan taistella useampikin tunti unen kanssa, ennen kuin päästään nukkumaan. Ja kun kakkakin on vielä vihreää, niin tuumattiin, että josko se on sitä kuuluisaa koliikkia... Nyt kokeillaan myös disflatylin vaihtamista cuplatoniin, ja jekovit vaihtuu d-tipoiksi ensi viikolla.

Tuntuu vain hieman hassulta mennä lääkärin pakeille, kun itse ei miellä vauvaa mitenkään erityisen vaativaksi, ja hän kuitenkin nukkuu ja on hyvälläkin tuulella. Ehkä se on vain kokemuksen puutetta itsellä? Kun ei helpommasta tiedä, niin olettaa, että tämä on normaalia?

Iltapäivästä ajoimme vielä Mankkaalle juhlimaan Tuukan mummon syntymäpäiviä. Pieni edusti siellä hyvin rauhallisesti, vieraskorea kun on ;)

Nimiäisten ajankohtaa pohditaan kovasti, samoin paikkaa ja tapaa. Ehkä tällä viikolla tulee niihin selvyys. Enää pitäisi päättää se nimi :D

viikonloppu takana

Viikonloppu meni taas nopeasti ohi, ja Tuukan viimeinen lomaviikko alkoi tänään. (Luuleeko se oikeasti, että minä lasken sen töihin viikon päästä?)

Lauantaina Taina, Antti ja Aapo kävivät kylässä :) Aapo on ihanan aurinkoinen ja iloinen, ja kovasti mennä touhotti. Jotenkin vaikea käsittää, että vuoden kuluttua meillä on samanlainen touhottaja, kun nyt tuo pieni vielä pysyy suhteellisen hyvin paikoillaan... Aapo tutustui jonkin verran meidän Elvikseenkin, mutta eniten taisi kiinnostaa sängyn päällä oleva soiva mobile :D



Lauantaina illalla olikin sitten jo toiset tunnelmat, kun yhtäkkiä nousi lämpö, korkeimmillaan 38,4 asteeseen. Pähkin siinä, että onko se flunssaa vai kenties rintatulehdusta, mutta ajattelin tarkkailla tilannetta seuraavaan aamuun. Kuume onneksi laski, ja eilen oli enää vähän höttöinen olo (ja hiki nousi helposti pintaan), joten veikkaan flunssaa. Ilman nuhaa ja yskää tai muita suurempia oireita. Eipä tuo haittaa, vaikkei niitä tulisikaan, ja flunssa menisi yhden illan kuumeilulla ohi. Tuukkakin on vähän sairastellut, ja pidetään sormia ristissä, että pieni pysyisi terveenä. Eilinen menikin kotona lepäillessä. Grilliruoka on pop :D

Tähän loppuun vielä ilme Tainan sylissä ollessa (hetkeä aiemmin hymyili ja naureskeli, mutta eihän sitä kameralle viitsi...)

yön hetkinä

Mikä ihme siinä on, että päivällä nukahdetaan ihan miten vain ja ihan mihin vain? Ja illallakin vielä saatetaan nukahtaa syliin. Mutta kun yritetään siirtää/siirtyä sänkyyn, iskee meidän pikkuherraan mieletön känkkäränkkävaihe! Nukahtaa aina välillä, mutta herää miltei samantien. Tissille nukahti äsken kaksi kertaa, mutta heti kun yritti siirtyä itse (jooo-o, hampaat olisi kiva pestä tänäkin iltana), niin toinen havahtui hereille. Ja tämä siis meidän sängyssä, omaan sänkyynsä yritän korkeintaan kerran illassa... Oma sänky ei ole ollenkaan pop. Ainakaan viikkoon ei olla saatu häntä nukkumaan siellä hetkeäkään. Herää heti, kun yrittää laittaa sinne. Ja joo, ei siis todellakaan nukahda sinne. Kyllähän perhepeti on kiva, mutta olisi toisinaan mukava saada pari tuntia "huoletonta" unta, niin että voisi kääntyä miten huvittaa.

Nyt on kaksi tuntia tahtojen taistoa takana, voi olla saman verran vielä edessä... Mutta minulle on kerrottu, että taistelussa vauva vs. uni ja aikuinen, tämä jälkimmäinen kombinaatio voittaa aina lopulta.

Yhden kuukauden ikäinen

Huh, tänään tuli yksi virstanpylväs taas eteen: nyt iästä voidaan puhua jo kuukausissa, kun tähän mennessä on käytetty viikkoja. Voi tosin olla, että käytän niitä viikkoja vielä hetken verran :)

Eilen oli hieman hankala päästä liikkeelle vaikean yön jälkeen, mutta päästiin lopulta, ja suuntana oli Helsinki. Ensin käväistiin pikaisesti Kampissa, ja sitten suunnattiin mummilaan (eli Tuukan äidille) kylään. Vaikeita hetkiä koettiin Helsinkiin päin mentäessä, kun osuttiin ruuhkaan, eikä autoa saanut mihinkään pysäytettyä. Valoissa seistiin, kun pienelle tuli nälkä. Ja siinä kesti ja kesti. Tutilla sain huijattua herraa noin viideksi minuutiksi. Lopulta otin käyttöön järeämmän aseen: pikkurillin. Sitä raukka-pieni imi katsellen minua epäuskoisesti ("äiti, täältä ei tuu mitään"). Kampin parkissa oli sitten heti ruokahetki autossa.

Mummilassa oli onneksi jo iloisempi ilme (tai alkuun hyvin uninen). Miron-serkku (ja Teemu-setä ja Kamila-täti) kävi myös tervehtimässä, ja Elvis kohtasi elämänsä ensimmäisen koiran, Elviiran. Kotona oltiin vasta myöhään, mutta onneksi nukkumaanmeno oli edellisiltaista helpompi.

Ja sitten kuvia tähän loppuun. Kuvia on otettu useampana päivänä, mutta saatiin vasta nyt ladattua koneelle.

Tuttipulloa (omaa rintamaitoa täytteenä) ollaan kokeiltu kerran, mutta pienellä ei enää ollut iso nälkä siinä vaiheessa.

Nyt jo katsellaan kuvia kiinnostuneena :)

Tutti on edelleen järkytys, mutta toisinaan sillä saa herran hetken hiljaiseksi...

Tänään käytiin vaunukävelyllä nallepuku päällä. Kävelyn jälkeen pieni nukkui vielä kolme tuntia parvekkeella. (Kuva otettu heräämisen jälkeen sitterissä).

Ja vielä iltakylpy-kuva. Oli kovin ihmeissään, kun yleensä isi on kylvettänyt, ja tänään olinkin sitten minä siinä.

Nimenannon vaikeudesta

Päätimme ottaa tämän viikon missioksi nimen keksimisen pienelle. Jostain syystä se nimeäminen tuntuu tällä hetkellä kamalan vaikealta. Miten kukaan voi antaa toiselle nimen? Mikä tuo pieni haluaisi olla? Ja ei, Elvis ei ole oikeasti harkinnassa mukana. Eikä myöskään Bastian Fernando.

Kriteereitä on monia. Nimen pitäisi olla hyvänkuuloinen omaan korvaan. Se ei saa olla sellainen, että siitä kiusattaisi. (Tai millä sen ikinä estää.) Sananmuunnokset eivät myöskään ole toivottavia. Ei mielellään tämän tai parin viime vuoden trendinimeä. En myöskään tarvitse erikoisuuden tavoittelua. Eikä mielellään vierasperäisiä kirjaimia (Christian, Tommy tms.)

Tällä hetkellä näyttää tosin siltä, että ne nimet, jotka omaan korvaan sointuvat, ovat juurikin niitä nimiä, joita sunnuntai-Hesarin syntyneet-palsta oikein vilisee. Tosin onko sillä niin väliä, jos luokalla sitten olisikin toinen samanniminen? Nykyään eri nimiä annetaan niin paljon, että niitä suosituimpiakaan tuskin enää tulee osumaan neljää samalla luokalle...

Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa pähkiä. Siihen mennessä tulee varmaan jo tuhat uutta lempinimeä :)

ilma(vaiva)hälytys!

Vielä ne ilmavaivat vaivaavat, mutta toivotaan niiden olevan ohimenevää sorttia. Yleensä herättävät meidän pienen aamusta 6–8 välillä, ja sitten ollaankin hereillä kauan. Pitää kävellä ympäri kämppää, jumpata vatsaa (siis jalkoja ees ja taas) ja tehdä vaikka mitä. Ja jos liian aikaisin yrittää laskea takaisin sänkyyn, niin herra herää heti uudestaan ensimmäiseen vatsanväänteeseen. Ja tuo tapaus herää yleensä myöskin kakkahätään, ja siinäkös sitten huudetaan, kunnes tulee turaus vaippaan... Onkohan se normaalia? Ja valitettavasti ilmavaivoja on yleensä myös iltasella. Siinä vaiheessa, kun yhteisön aikuisväestö olisi valmis vetäytymään yöpuulle.

Nyt tuo pieni nukkuu parvekkeella vaunuissa. On ihmeellisesti alkanut nukahtaa vaunuihin (mikäli kaikki muu on siis kunnossa), ja nukahti niihin kauppareissulla. Ehkä tästä uskaltaa pikkuhiljaa alkaa harrastaa niitä kuuluisia vaunukävelyitä. Pitää vain osata ajoittaa se lähtö strategisesti oikein, ettei nälkä vain yllätä, eikä vatsaa juuri silloin väännä...

Huomiselle odotamme vieraita, joten katsotaan, mitä silloin ehditään. Toivottavasti yö sujuu hyvin, jotta tämä väsymys hieman hellittäisi.

Mumuskan luona kylässä

Sunnuntaina reissasimme ensimmäistä kertaa hieman pidemmälle. Automatka kesti kaksi tuntia, ja ihme ja kumma: poika nukkui suurinpiirtein koko matkan. Jossain välissä hieman raotteli silmiään, mutta ei sen kummemmin mekkaloinut.

Sunnuntai mumuskan (minun äitini) luona meni vielä rauhallisesti, kävi vain yksi vieras. Ensimmäinen yö siellä ei sujunut lainkaan (nukuttiin alle neljä tuntia sinä yönä). Ja kun maanantaina oli vilskettä ja vilinää, niin siinäkään ei ehtinyt nukkua. Jossakin vaiheessa yritin, mutta taisin olla niin stressissä ja yliväsynyt, että en saanut unta. Unettomuus vaivasi myös illlalla, mutta onneksi seuraava yö oli helpompi. Poika pystyy onneksi nukkumaan myös silloin, kun on vieraita kylässä :)

Tiistai oli taas rauhallisempi päivä, vain pari vierasta, ja me kävimme kyläilyllä Simppa-enon luona.

Keskiviikkona palasimmekin jo kotiin. Mumuska sai kolmen päivän ajan nunnuttaa ja kanniskella pientä sydämensä kyllyydestä. Vaunukävelyllekin pääsimme kauppareissulla. Sitteriin yritämme nyt totutella kotioloissa. Tänään herra viihtyi siinä jo niin kauan, että saimme Tuukan kanssa syötyä yhtä aikaa, vaikka herra oli hereillä.

Yritämme saada tähän pienen gallerian vierailusta, kunhan vain aikaa/energiaa riittää. Kiitos kaikille vierailijoille ja muistajille. Flunssakausi valitettavasti verotti vierasjoukkoa, joten aivan kaikkia emme päässeet näkemään.

Tänään oli neuvola, jossa täti totesi, että poika kasvaa hyvin (4935 g, 57 cm). Rauhallinen poika. (Sopihan sitä olla rauhallinen, kun juuri ennen kotoa lähtöä oli itkukiukkuraivari päällä...) Kokeilemme nyt muutaman päivän ajan ilman d-vitamiinia, koska epäilemme sen aiheuttavan noita ilmavaivoja lisää. Ja jos ne ilmavaivat helpottavat, niin vaihdetaan d-vitamiinin merkkiä. Seuraava neuvolakäynti sovittiin parin viikon päähän.

Nyt on suunnitelmana pysyä kotosalla muutaman päivän ajan, ja totutella taas rutiineihin. Voisi myös yrittää saada kotia johonkin kuntoon... Mutta kylään saa tulla, jos ei pelkää villakoiria! :)