juhlia

Itsenäisyyspäiväksi ajoin lasten kanssa Kotkaan. Olimme yötä Aaronin kummien luona, ja kummikaverukset olivat vauhdissa. Kotkassa kävimme tervehtimässä myös Hilman kummeja, ja yhä riitti vauhtia ja virtaa. Perjantaina illalla jatkoimme matkaa mumuskalle, josta reissasimme sunnuntaina kotiin.

Mitä sieltä Aapon ja Lounan tonttukalenterista löytyikään? Melody Popsit – ne soivat tikkarit! Ja niitä oli kaikille. Myös äideille ;) Olipahan aikamoinen orkesteri.

Päiväkodin joulujuhlat olivat oikein mukavat ja tunnelmalliset, ja juhla sujui pääpiirteissään hyvin. Aaron esiintyi ja lauloi oikein reippaasti ja hienosti, mutta Hilma. Voi Hilmaa. Sinnikkäästä yrittämisestään ja viittamisestaan huolimatta pikkuneiti ei päässyt esiintymään. Hänet vain unohdettiin. Kyllä sitä lastentarhanopettajaakin harmitti, ja hän jutteli Hilmalle heti juhlan jälkeen, kun hänelle ihmettelin, oliko Hilman penkille jättämiselle joku syy. Inhimillinen virhe, vaikkakin valitettava sellainen. Tätä pettymystä meillä käsiteltiin sitten koko ilta, ja seuraava aamukin. Hilma kun kuitenkin oli harjoitellut ahkerasti. Tai omien sanojen mukaan hän ei harjoitellut, vaan hän osasi jo. Ja kun kysyin, että harmittaako häntä, kun hän ei päässyt esiintymään, niin ei harmittanut – vaan Kiukutti. Enkä minäkään siinä esityksiä katsellessa älynnyt kysyä, että milloin Hilman vuoro on, kun odotin koko ajan, että on varmasti seuraavana. Ja sitten se loppuikin.

Aaron piparipoikana

Muskarin joulujuhlissa onneksi Hilmakin pääsi lavalle ja mukaan esiintymään, ja hienosti esittikin! Mitä nyt välillä pyöri ympyrää silmät kiinni, samalla taputtaen käsiä yhteen, kun muut jo tekivät muuta, mutta ei kai se ole niin justiinsa. Kuvat eivät ole itse laulunumeroista tai leikeistä, koska niissä kaikissa näkyi muita lapsia tunnistettavasti. Mutta lavalla olivat, molemmat, ja todella reippaasti. Aaron piti huolta siskosta, ja kävi kädestä pitäen saattamassa lavalle. Ja parasta oli, että Mika-kummi oli yleisössä mukana.

Viime perjantaikin oli hauska päivä, kun pääsimme seuraamaan Kuperseikkailu-konserttia paikan päältä Helsingistä. Kuperseikkailussa muutama artisti oli käynyt tekemässä lasten kanssa biisejä, ja ne biisit nyt sitten esitettiin suorassa tv-lähetyksessä. Aaron istui hillitysti penkillä, mutta Hilmalla oli aika rokkimeno päiväkotikaverin kanssa. Neitineiti hyppi ja pogoili nyrkki pystyssä, ja toisinaan heilui vain peppu. Penkissä Hilma ei malttanut pysyä, vaikkei sentään uskaltautunut ihan eturiviin. (Kuperseikkailun laulut voi muuten ladata netistä ihan ilmaiseksi täältä, ja konsertin katsoa joko yle areenasta, tai sitten uusintana 28.12.)

Hilmalla on ollut viime aikoina aika ilmiömäinen tuuri Afrikan tähdessä, ja niinpä Aaron ei tällä hetkellä mielellään pelaa sitä siskon kanssa, vaikka peliä rakastaakin. Aaron keksikin itselleen uuden pelin, jota voi pelata vain kaksi (Aaron ja isi), ja jota Hilma ei varmasti siis pääse voittamaan. Viikonlopusta asti meillä on pelattu ahkerasti shakkia. Aaron osaa laittaa jo nappulat paikoilleen, ja tietää, miten kukin nappula liikkuu. Isi saattaa silti antaa vähän tasoitusta ja vihjeitä. Mutta kuinka kauan?

Ps. Hilma on nyt itse sitä mieltä, että kyllä hän esiintyi päiväkodin joulujuhlassa (olihan hän kyllä alkulaulussa mukana), vaikka silloin kiukuttikin, kun ei päässyt edes taikuriksi. Mikä lie suojelusysteemi päällä, mutta annan hänen ajatella niin. Välttelemme puheenaihetta.