Kuvia Särkänniemen reissulta!

toinenkin päivä tappiin asti

Aamulla oli onneksi herätys soimassa, niin ehdimme hotellin aamiaiselle. Oltaisi muuten varmaan nukuttu aika pitkään. Ja hotelliaamiainen - mun lempparia (tai rempparia, kuten Hilma sanoo).

Aamupalan jälkeen kävimme pikaisesti Vapriikissa katsomassa terrakottasotilaita ja Kiinan ensimmäisen keisarin aarteita. Vielä nopeammin vilkaisimme lelumuseon puolen. Särkänniemi jo poltteli lasten mielessä, ja sinne siis.

Delfiinit tuli nähtyä kahteen kertaan. Koiramäessä ehdittiin tänään nähdä näytelmäkin. Hilmalle valehdeltiin ikää vuosi lisää, niin neitikin pääsi Drakkulan linnaan minun seurassani (siellä ei oikeasti ollut mitään, mitä kolmevuotias ei selättäisi). Ja neiti Hurjapää oli vauhdissa laitteissa. Ennalta tiesi jo, että haluaa Pikku Hinaajaan ja Angry Birds Rideen.

Aaron jänisti taas laitteiden kohdalla, mutta oli elementissään niin Drakkulan linnassa kuin Angry Birds -maailman kiipeilypaikassa. Vanhoihin autoihin (tai "Kantti x Kantti" -ajelulle) hän halusi kuitenkin mennä. Lopullinen yllätys tuli 10 minuuttia ennen puiston sulkemisaikaa, kun olimme jo lähdössä pois. Tuukka oli käymässä isojen laitteessa, ja siinä juttelin Aaronille, että isi tykkäisi tosi paljon, jos Aaron menisi vielä isin kanssa törmäilyautoihin. Ja kun Tuukka tuli vuoristoradasta pois, juoksi Aaron häntä vastaan pyytäen, että menisivät törmäilyautoihin. No, Tuukkaa ei tarvinnut liiemmin ylipuhua, ja sinne menivät. Intopiukeina, isi ja poika. Kymmenessä minuutissa ehti käydä kolme kertaa törmäilyautoissa. Hilmalla ei valitettavasti pituus riittänyt, ja kuultiin taas "minä en pääse mihinkään laitteisiin!".

Semmoinen reissu. Aika väsyneitä muksuja ja vanhempia. Huomisesta taitaa tulla lepopäivä.

reissaamista

Viime viikonloppu vierähti nopeasti. Lauantaina kävimme serkun häitä juhlimassa, ja sunnuntaina jatkoimme matkaa Kotkaan, jossa vietimme yhden yön Aaronin kummien luona. Kotkassa viihdyimme pitkälle maanantai-iltapäivään asti. Isopuisto oli kerrassaan loistava, ja Maretariumkin tuli kierrettyä. Kotiin pääsimme vasta myöhään maanantai-iltana (kun eksyimme Ikeaan kotimatkalla...).

Tiistai oli tavallinen tiistai. Pakollisen kauppareissun suoritimme, mutta muuten lepäsimme. Keskiviikkona menimme mammalomalla olevan kaverin luo kyläilemään ja mustikoita poimimaan.

Ja nyt olemme täällä, Hotelli Tammerissa. Kas, kun perjantaina soi puhelin, että olin voittanut Domuksen kilpailussa palkinnoksi rannekkeet Särkänniemeen ja hotelliyön Tampereella (plus liput asuntomessuille ja lounaat siellä). Tänään siis olemme viettäneet koko päivän Särkänniemessä. Vettä satoi pääosan päivästä, mutta onneksi nähtävää oli sisälläkin. Delfinaario ja planetaario olivat lasten mielestä tosi pop. Hilma ei harmiksensa päässyt Drakkulan linnaan, jossa Aaron viihtyi oikein hyvin. Drakkulan linnan sijaan Hilma pääsi kuitenkin elämänsä ensimmäiselle poniratsastuskierrokselle. Ja oli oikein ylpeä siitä, kuinka hienosti hän osaa ratsastaa! Minä olin sitäkin ällistyneempi siitä, että likkanen ylipäätään halusi ratsastaa, ja oikein tomerasti sen ilmaisi. Niin vain mennä kapusi (äidin avustuksella) ponin selkään, eikä yhtään edes epäröinyt. Meidän likkapikkanen, joka yleensä pelkää kaikkia eläimiä - paitsi pupuja.

Muuten Hilma on mennyt laitteissa enemmän Aaronin tyytyessä katselemaan. Aaron tarvitsee aina paljon aikaa tuumailuun, ja häntä jänskättää aika paljon, kun taas Hilma on hirmuinen hurjapää. Onneksi tuolla oli se Drakkulan linna ja Angry Birds Landin kiipeilypaikat jäbällekin.

Kyllä siellä sen verran oli tehtävää ja nähtävää, että ostimme jatkoliput huomiselle. Saa sitten kiertää vielä kunnolla. Koko rahan edestä.

Nyt lapset ovat unten mailla hotellin vuodesohvalla. Hotellihuone on tutkittu kokonaan, ja suurin ihmetyksen aihe on tainnut olla vanhanaikainen vessanpönttö, jossa on vesisäiliö ylhäällä, ja joka vedetään kettingistä kiskaisemalla. Vessa on vedetty aika monta kertaa jo. Minäkin taidan vaihtaa vapaalle.

(ps. kovasti mainostettu Midhill Burger oli aikomoinen pettymys. En suosittele.)

... auttaako haava tai teippi tai tikki?

Pikkuherra otti tänään yhteen olohuoneen senkin kanssa sillä lopputulemalla, että Aaron hävisi matsin. Ensin sitä vain pyöritään pehmo-orangin kanssa, ja yhtäkkiä kuuluukin tömps ja "äitiäitiäiti auuuuuuuuuuuu". Ensin katsoin, että ei mitään kummempia, vain pieni tumma jälki. Tarkempi tarkastelu osoitti, että siinä ohimollahan olikin pieni ammottava haava. Syvä haava. Pohjalla näkyi jotakin valkoista, ja vaikka verta tulikin hyvin vähän, kaappasin minä jätkän kainaloon, sandaalit jalkaan ja ensiapuun. Onneksi kummityttöni Tea oli täällä, niin ei tarvinnut napata pikkulikkasta mukaan.

Sairaalan ensiapu on onneksi hyvin lähellä, ja luultavasti alle viiden minuutin olimme perillä. Pääsimme heti sisään, ja lääkäri totesi, että tikkiähän se kaipaa. Haavan molemmin puolit menivät suonet. Valtimo, sanoi lääkäri. Onneksi lapsilla kuulemma suonet yleensä väistävät iskuja.

Niinpä nyt on ensimmäistä kertaa meidän pikkuherralla tikki päässä (tai ylipäätään missään). Yöllä herätellään pari kertaa aivotärähdyksen varalta.

Äidin pieni raasu. Vieläkään en ihan käsitä, mihin kohtaan Aaron päänsä löi, kun senkissä ei näy mitään jälkeä.

Loppuun kammokuvia tapahtuneesta. Minä en tunnetusti ole kovin hyvä veren kanssa :P

kesätunnelmia

Kesään mahtuu jäätelöä

Likan hiukset vetää kivasti korkkiruuville

Juhannuksena ongella

Viileä Venla ja isoveli

Ai ollaanko grillattu? Maissi on pop.

Hilman lemppari Tykkimäellä: Meteo-rrrrrr-iiitti.

Tässä pikkalikkanen kävi ainakin kymmenen kertaa.

Jäbä nauttii hattaraa.

Mumuskan kaapin kätköistä löytyi haitari.

Neiti kesäheinä 

Monsieur mansikkainen

lomalomaloma

Mistä haluaisin kertoa:
Inksan reissu. Ellin synttärit ja pomppulinna. Mökkeilyä, Tykkimäkeä ja Valksaa. Kummikyläilyjä. Tea-kummityttö meille kylään. Uimista. Aurinkoa. Junabongareita. Lisää uimista, mansikoita ja jäätelöä. Kun vain lomalta ehtisi.