Tilannekatsaus

Sakki vaikuttaisi olevan huomenna työ-/hoitokykyistä. Tuukka oli lasten kanssa kotona keskiviikosta perjantaihin, kun minä ahersin töissä. Niin, se on tainnut jäädä kertomatta, että miksi tämä saikkuilu jatkui? Keskiviikkona Aaronin korvatulehduksen jälkitarkastuksessa laitoin likan jonon jatkoksi, olihan hänelläkin ollut se korvatulehdus noin kuukautta aiemmin. Aaronin korvat olivat ok, ja Hilmankin vasen korva oli kunnossa(missä se tulehdus aiemmin oli), mutta Hilman oikeassa korvassa oli tällä kertaa täysi tulehdus päällä. Lisäksi neidin keuhkoista kuului rohinaa, ja kun kuumekin oli ollut korkealla kolme päivää, pääsimme verikokeen kautta kotiin. CRP oli onneksi ihan normaali, joten ei jouduttu keuhkokuvaan.

Lauantain vietimme vielä sisätiloissa kovan pakkasen vuoksi, mutta tänään reippailimme, ja kävimme luistelemassa. Oli oikein ihanaa saada hetki raitista ilmaa, ja ilmeisen moni muukin oli samaa mieltä – sen verran ruuhkaa kentällä oli. Pitää päästä pian uudestaan!

flunssa jatkuu

Sitkeästi flunssa pitää lämpöä Hilmalla yllä. Neidillä on vieläkin 38,6 astetta, ja röhäköhää riittää. Aamulla riitti plikassa vielä virtaa, mutta iltaa kohden tuo kuume aina nousee. Unet ovat erittäin katkonaisia yskän vuoksi, vaikka kaikki tuntemani poppakonstit (kohotettu pääty sängyssä, ilmankostutin, sipuli, nenäsuihke ja nuhavoide) ovat käytössä. Ruoka ei maita, ja syliä kaivataan. Pieni plinsessa-laasu.

blunssa.

Hilmalla on blunssa. Eli flunssa. Taas vaihteeksi. Aaron sen noin hienosti muotoili "blunssaksi". Perjantai–lauantai-välisenä yönä se jo alkoi sillä turhan tutuksi tulleella laryngiittiyskällä. Lauantaina kuitenkin vierailimme kaverin luona, kun ei neidillä silloin ollut kuumetta, eikä räkäkään vielä valunut. Ehei, se alkoi valua vasta sunnuntaina. Ja valuukin sit kans. Eilen oli jo kuumettakin kainalosta mitattuna 38,2 astetta.

Tänään aamu meni aikataulullisesti ihan nappiin, ja sain Aaronin toimitettua päiväkodille muskariin puoli kymmeneksi, josta jatkoimme pikkuneidin kanssa terveyskeskukseen hakemaan sairaanhoitajalta saikkulappua. Saikkulappu kourassa palasimme päiväkodille noutamaan pirteää pientä muskaripoikaa. Ja muskari oli mennyt hyvin.

Hilmaa on jonkin verran harmittanut sairastelunsa, ja aamullakin huusi kyyneleet silmissä, että "minä olen jo ihan palantanut!". Valitettavasti kuumemittari väittää toisin, ja neidin köhäkin tukee kuumemittarin sanomaa. Kotipäivää vietämme siis tiistainakin.

muutos muskariin

Tänään soitteli muskarinope päivällä. Kertoi, että meidän muskariryhmä hajosi. Loput kaksi perhettä vaihtoivat ryhmää/lopettivat. Harmi. No, saatiin sumplittua niin, että lapset menevät ensi viikosta alkaen maanantaisin hoitopäivän aikana päiväkodilla järjestettävään muskariryhmään. Hilmakin pääsee mukaan, vaikka periaatteessa sinne on kolmen vuoden ikäraja. Todettiin, että Hilma on sen verran reipas tyttö, ja tuntee opettajan jo ennestään, että luultavasti pärjää siellä ihan hyvin. Nyt jänskättää myös se, että miten tuo meidän konservatiivinen Aaron selviää tästä muutoksesta, ja jatkaako yhtä reippaana kuin aiemmin.

Jos muskari nyt onnistuu näin, niin helpottaahan se minun arkeani, kun ei tarvitse maanantaisin lopettaa työpäivää lyhyeen. Mutta kuka huolehtii minun musiikkikoulutuksestani? Missä on äitien muskari?

viikonloppu

Olimme pitkästä aikaa koko sakki terveenä, ja lauantaina pääsimme vihdoin viimein katsomaan ystäväni Selma-vauvaa. (Oliko muuten hippasen ihana?) Aaron ja Hilmakin viihtyivät oikein hyvin Aapon ja Lounan seurassa koko päivän, ja Aaronilla tuli suuri suru, kun kotiinlähdön aika koitti.

Tänään oli vuorossa syksyn muskarireippaudesta luvattu HopLop-reissu, ja sielläkin nuo pienet mennä touhottivat ihan kympillä koko ajan. Hilman lemppareita olivat liukumäki ja pomppulinna. Aaronia tuskin ehti nähdä, kun hän viiletti jo paikasta toiseen. Ja mikä parasta: välipalaksi syötiin herkkuja. Lapset halusivat berliininmunkit, ja me vanhemmat valitsimme jäätelön.

Siinä lyhykäisyydessään viikonloppu. Vesirokon saimme selätettyä uutena vuotena, ja lapset pääsivät keskiviikkona hoitoon. Hilma on vielä aika rupinen, mutta likkapikkanen tuskin edes huomaa sitä. Huomenna paluu arkeen.