vesirokkorock – koko yön

Neiti on "plinsessa täplä", ja tämä prinsessa täplä piti aikamoista elämää viime yönä. Ataraxia tuolle neidille ei saanut annettua illalla (joo, taisi olla aika tymäkän mentholin makuista), joten yöllä sitten kutitti enemmänkin kanssa. Kaikkialta. Ja pelkkä vesirokkovaahto ei sitten riitä millään. Yö nukuttiin pääsääntöisesti vartin pätkissä.

Tänään sitten oivalsimme, että eihän sitä Ataraxia ole pakko antaa raakana. Vahvaan sekamehuun sekoitettuna se menikin alas. Rapsuttelu ja raapiminen sillä vähenivät, mutta päiväunet jäivät silti tuntiin.

Jatkamme sylittelyä.

joulustoori - paljon kuvia!

Meidän joulun viettomme alkoi aaton aattona, jolloin mumuska ja vaari saapuivat meille. Illalla oli kinkkukin jo valmis maisteltavaksi. Aattona heräsimme suhteellisen myöhään. Joulupuuroa söimme vasta kymmenen aikoihin, sitten koristeltiin kuusi. Lounas venyi hyvin myöhäiseen ja lapsilta jäi taaskin päiväunet väliin. Onneksi pukki oli tulossa ajoissa. Aaron ei meinannut housuissaan pysyä, kun oli niin innoissaan pukista. Molemmat lapset suostuivat jopa laulamaan pukille, Hilma lauloi ihahaan, Aaron oma keksimänsä joululaulun. Lahjoja tuli paljon — liikaakin – ja olivat lapsille hyvin mieluisia. (Kiitos kaikille).

Jouluruoka maistui pienemmille vähän huonosti: Aaron olisi kyllä syönyt graavikalaa vaikka kuinka paljon, ja Hilmalle maistui kananmunakastike, mutta muuten ei oikein uponnut mikään kummallekaan.

Tämä päivä on leikitty uusilla leluilla oikein huolella. Kuin ihmeestä steffi-prinsessa saa supervoimat ja oppii lentämään, beyblade pyörii aina vaan, legoissa on huimasti rakennettavaa, eikä kaikella uudella ole vieläkään ehditty leikkiä kunnolla. Päiväunet jäivät tänäänkin välistä, ja sen kyllä huomasi illalla känkän määrästä. Mutta kaikkinensa joulu oli täydellinen: rauhallinen, lokoisa ja kiireetön.

sairaspäiviä

Sairaspäivinä mm. leikittiin matkustamista. Italiasta Kaliforniaan. Sohva oli myllättynä lentokoneeksi. Lisäksi soitettiin ja laulettiin. Aaron on isin avustuksella askarrellut mikkitelineen. Ja askarreltiin hama-helmillä. Tänään Hilmalle ilmestyi ensimmäiset kaksi näppylää, joten ensi viikko taitaa mennä sisätiloissa.

joulurauhaa

Pikkuherrasväki toivottaa rauhallista joulua!

Hilmalla ei vielä ole vesirokko puhjennut, joten poikkeuksellisesti vaikutamme terveiltä koko sakki. Pukkia on odotettu jo monta päivää, ja huomenna se päivä vihdoin on. Piparkakkutaloa on eräs pikkuneiti käynyt salaa nipistämässä pariinkiin otteeseen, ja näköpiirissä olevat karkit ovat melkein liian suuri houkutus. Huomenna koristellaan kuusi, syödään hyvin, relataan ja chillaillaan. Jos toiset nyt jännitykseltään pystyvät.

jahhah.

Se ois sit neidin vuoro korvatulehduksen kanssa. Ei muuta sanottavaa.

herra täplä ja neiti täplätön

Aaron on aika lailla täplikäs edelleen. Eilen sain terveyskeskusreissulta reseptin Ataraxille, joka rauhoitti viime yön. Toissa yönhän Tuukka nukkui Aaronin kanssa Aaronin sängyssä, kun pieni oli niin tuskainen. Nielaisin kyllä pari kertaa, kun luin tuotetiedoista, että on rauhoittava lääke. Vähentää ahdistusta ja kiihtymystä ja mitä vielä. Aaronkin kuunteli siinä vaiheessa tarkkaan, ja loppuillan vakuutteli, että "äiti, se lääke valehteli - kyllä minä yhä kiihdyn!", ja spurttaili pitkin kämpppää.

Hilmalle ei vielä noussut näppylöitä. Minä olen sitä mieltä, että sopisi tulla jo pian, jos ovat tullakseen. Neitineiti viihdytti minua eilen illalla seuraavalla keskustelun pätkällä nukuttamisen aikana:

Hilma: Äiti, minua kakattaa vielä yhden viimeisen kerran. Minä teen kakan vaippaan.
Minä: *huoh* mä en jaksa...(Vessassa oli jo käyty kertaalleen samalla asialla)
Hilma: Äiti, kyllä sinä jaksat. Kyllä sinä osaat! Yritä vain! Kyllä sinä onnistut! Se on ihan helppoa!

Mitä tuohon sitten enää voisi sanoa, kun toinen pitää moisen kannustuspuheen iloisimmalla äänensävyllä ikinä?

vesirokkopa hyvinkin.

Nyt se jätkä on jo niin täplikäs ja kelloinen, että pakko se on vesirokoksi uskoa. Hilmallekin taitaa tehdä tauti tuloaan. Viime yönä neiti yski todella paljon, ja tänään iltasella oli kuumetta jo 38,4. Aaronilla kuume ei missään vaiheessa noussut korkealle, mutta lienee yksilöllistä sekin.

Ja niin kuin pienten sairasteluissa ei olisi tarpeeksi, olemme sekä Tuukka että minäkin yhä flunssassa. On muuten perin sitkeä flunssa.

Tässä sinulle toive, rakas Joulupukki: Anna ensi kevään mennä vähän vähemmillä sairasteluilla. Mieluiten kokonaan ilman. Kiitos.

vesirokko?

Meillä sairastetaan vieläkin. Mulla on yhä flunssa päällä, ja Tuukkakin kävi tänään lääkärissä. Kaiken kauniin lisäksi Aaronille nousi muutama näppylä. Vesikelloisia. Ja tänään niitä tuli yksi tai kaksi lisää. Sinne tänne tuonne. Onko se nyt vesirokkoa vai ei? Mistä sen tietää. Tosin muut oireet näyttäisivät myös täsmäävän: huono ruokahalu, (pieni) lämpö, ja jopa se korvatulehdus (Terveyskirjasto.fi:n mukaan). Ja pari viikkoa sitten päiväkodilta sanottiin, että siellä sitä on. Tarkkailemme. Sairastupa kuittaa.

sairastupa, taas kerran

Aamusta otin Aaronin kanssa suunnan kohti päivystystä. Se on viikonloppuisin sairaalalla, ja netissä lukee, että hoitavat siellä vain akuutteja tapauksia, ja että nyrjähdykset, lasten korvatulehdukset ja vastaavat eivät päivystykseen kuuluisi. Niinpä hieman jänskäsin, että otetaanko meidät siellä vastaan, vai käsketäänkö vain antaa lisää särkylääkettä, ja palata arkipäivänä asiaan.

Ilmoittautumistiskillä oli kuitenkin todella ystävällinen sairaanhoitaja, joka heti siinä tiskillä kurkkasi pikkuherran korvaan. Tärykalvo pullotti ihan kunnolla. Hoitaja käväisi takahuoneessa kysymässä lääkäriltä, ja huikkasi hetken kuluttua meidätkin sinne. Niinpä mukava lääkäri sitten otti meidät heti vastaan, tutki Aaronilta korvat ja kuunteli keuhkot. Vasemmassa korvassa todettiin tulehdus, ja hieman se jo märkikin. Oikeakin korva hieman punoitti, mutta se ei vielä ollut tulehtunut. Mukaan saimme reseptin viikon antibiootti-kuurille.

Täytyy kyllä kehua tuota palvelua päivystyksessä. Todella ystävällistä ja nopeaa. Tänään taisimme päästä hieman jonon ohi, kun siellä oli muitakin ihmisiä meidän sinne mennessä. Meillä meni koko reissuun alle kymmenen minuuttia.

Nyt sitten pohditaan, että olemmeko siinä kunnossa, että pääsemme huomenna reissuun. Tällä hetkellä oma olo on sellainen, että tekisi mieli kömpiä kotiluolaan ja nukkua talven yli.

korvatulehdus iskee yöllä

Aaron:
- Äiti, tämä on kaikista pahinta!
- Äiti, mitä mun kannattaisi tehdä?
- Äiti, mua sattuu niiiiiiin paljon....
- Äiti, minä haluan lääkäriin nyt!
- Äiti, mä en jaksa aamuun.

Nukahti lopulta. Panadolilla ja pronaxenilla lääkittynä. Pieni raasu.

lumitöitä ja juhlia

Perjantaina emme paljon nokkaa ulos pistäneet, kun olimme sisälle päässeet, mutta lauantaina olikin jo aivan ihana telmiä lumessa. Tai no, ainakin lapset nauttivat. Tuukka huhki lumihommissa, ja luultavasti manasi, kun meillä on vain yksi kola.

Tänään leivoimme pipareita. Iltapäivästä pyörähdimme Tervakoskella kaverin pojan kolmivuotisia juhlimassa. Minulle maistuivat kaikki herkut oikein hyvin, ja muksut olivat riemuissaan päästessään leikkimään uusilla leluilla.

Viime aikoina meillä on katsottu aika paljon Risto Räppääjää ja Viileää Venlaa. Siihen malliin jopa, että minä alan osoittaa kyllästymisen merkkejä. Hilma aloittaa mankumisen yleensä heti aamusta: "äiti, minä haluan sen viileän venlan!". Hauskaa on se, että molemmat laulavat ja joraavat ne biisit ihan kympillä mukana. Pelottavaa on se, että lasten mielestä leffan magein hahmo on se Venla. Se, joka ei ole niin mukava. Joka on olevinaan. "Viileä Venla on ihana!" on huokaistu jo monta kertaa. Voi oo äm gee ja lol.

Ja pikaisesti muutama kuva mumuskalle.