tästä se alkaa. tautitaival.

Neiti heräsi viime yönä yskimään. Vähän sellaista haukkuvaa, joten käytiin yöllä istumassa ulkona portailla. Katseltiin sadetta ja hengiteltiin raikasta ulkoilmaa. Heräsi pari kertaa myöhemminkin, ja aamulla nousi lämpö. Vietetään aikaa kotona siis, jahka terveyskeskuskeikka saadaan tehtyä. Aaronkin halusi jäädä kotiin. Onneksi käytiin eilen kaupassa.

arki

Tällä viikolla se arki alkoi. Tuukka palasi töihin, ja lapset ovat nyt koko päivän hoidossa. Tänään Hilmalla oli ensimmäistä kertaa hoitoon menosta "en halua" -fiilis, eikä neiti sännännytkään innoissaan leikkimään, vaan pyysi päästä syliin. Sinne hän kuitenkin jäi, ja toistaiseksi ilman itkua. Hoidossa ovat kovasti kehuneet Hilmaa, kuinka hän on kaikessa mukana niin innolla, ja sosiaaliset ja leikkitaidot ovat hyvin kehittyneet, ja kuinka selkeästi hän puhuu ja ilmaisee itsensä. Hilma on kuulemma aina iloinen ja aurinkoinen. Tänään voi olla sitten toisenlainen päivä.

Arkea on myös se, että muskari jatkuu. Käymme tämän vuoden sisarusmuskarissa, ja opettaja ainakin vaikutti mukavalta. Aaron oli innoissaan mukana, tai ainakin vastaili iloisena. Jonkun leikin hän tälläkin kertaa jätti väliin, ja vain katseli, mutta piirileikkikin meni jo hienosti. Hilma leikki mukana lorut ja toisti opettajan perässä. Muskarin aika on vain vähän hankala töiden kannalta: jo neljältä maanantaisin. Hämeenlinnasta Riihimäelle ajaa sen puolisen tuntia, joten minun täytyy lähteä ajamaan jo kolmen aikaan. Toivottavasti nyt ei montaa muskaria jää väliin, kun se ryhmäkin oli tosi pieni, ja siellä huomaa heti, jos yksi perhekunta on poissa.

Sirkuksessa

Torstaina emme vielä päässeet sirkukseen, mutta perjantaina oli jo Aaronkin lämmennyt ajatukselle. Niinpä siis suuntasimme päivällisen jälkeen paloaseman kentälle, jonne pieni ja sympaattinen sirkus Florentino oli pystyttänyt telttansa. Minä vähän jännitin etukäteen, että näinköhän pikkuherra uskaltaa sisälle hämärään telttaan, mutta liekö Aaron kasvanut sen verran, että tuosta noin vain käveli isin kanssa käsi kädessä. Ja oli värivaloja, haitarimusiikkia ja kaikkea.

Meillä oli paikat peruskatsomoon, sinne lauteille, ja ensimmäinen puoliaika meni ihan ok. Hilma istui pääosin minun sylissäni, kun katsomon penkit olivat aika kapeaa mallia, ja onhan tuo neiti sen verran lyhytkin, että minun sylistäni näkyi paremmin. Kamalan kuuma siellä oli, ja väliajalla Tuukka kävi ostamassa meille pillimehut. Minä harhauduin ostamaan lapsille vilkkuvat härpättimet, ja hainpa vielä mehujäätkin. Mehujäätä imeskellessä Aaronilta pääsi erikoinen kommentti: "Kamalan raskasta tämä jäätelön syöminen". Onneksi oli isi vieressä, joka pystyi avustamaan jäätelön syönnissä.

Toinen puoliaika meni lapsilla enemmän tai vähemmän niiden vilkkuhärpättimien kanssa, ja esitys taisi mennä siinä sivussa. Väliin sai huomautella, että katsokaapa, mitä tuolla tapahtuu. Hilmalla alkoi turnauskestävyys loppua toisen puoliajan puolivälissä, ja Himpanssi olisi halunnut lähteä tutkimaan katsomon alustaa. Olimme kuitenkin loppuun asti, kun pienillä kiemurteluilla selvittiin.

Hilman oma vilkkuhärpätin meni jo heti eilen illalla rikki, kun Himpaltti kiukuspäissään viskasi vekottimen lattiaan. Tuukka sai sen kerran korjattua, mutta johan siellä on uudestaan joku osa irti. Aaron on omaa vekotintaan tuijotellut tämän tästä päivän mittaan. Ja kyllä, on se aika hypnotisoiva.

Tämä kuva on Mika-kummille, joka ei usko, että Hilma osaa kiukutella. Tässä on huudettu vartin verran "en halua". En muista enää, mitä neitineiti ei halunnut. Näitä tulee tällä hetkellä x määrä päivässä... Toisinaan se loppuu kuin seinään, ja Hilma toteaa aurinkoisena "se itku auttoi!".

hoitopäiviä

Siinä on pienet menossa hoitoon maanantaina. Molemmille on tärkeää saada oma reppu selkään. Katsotaan, riittääkö intoa vielä marraskuun pimeinä aamuina...

Tällä viikolla lapset on viety siinä kahdeksan aikaan päiväkodille, ja Tuukka on hakenut heidät päiväunien ja välipalan jälkeen kotiin, eli joskus puoli kolmen jälkeen. Ensimmäinen päiväunikerta oli tainnut olla hieman jännittävä, kun molemmilla oli mennyt tunnin verran nukahtamiseen. Jo toisella kertaa oli kuulemma mennyt paremmin. Ja onhan heillä unipuput mukanaan.

Hoitajat vakuuttelevat, että hyvin menee, ja molemmat lapset vakuuttavat, että kivaa on. Aaron oli eilen iloinen uudesta kaverista ryhmässä, ja Hilma tuntuu viihtyvän oikein hyvin. Tänään neiti häthätää heilautti kättä, kun sanoin heipat ovelta. Kuitenkaan Aaron ei haluaisi minun lähtevän päiväkodilta aamuisin, ja kummasti Hilman raivarit ovat lisääntyneet tässä parin viikon aikana. Eipä sitä kai voi olettaakaan, että ihan ilman reaktioita mentäisiin. Huomenna lapset kuitenkin viettävät vapaapäivän kotona isin kanssa.

must on tullu - urheiluhullu

No, ei minusta sentään, mutta lapset tykkäsivät eilen hupsutella urheilukentällä. Aaron juoksi sen kentän ympäri tuosta noin vain isin kanssa, ja juoksi varmaan toiset 400 metriä hypätessään pituutta. Vauhdinottomatka oli vähintään sen 40 metriä, jonka aikana lippis ehti pudota päästä keskimäärin kolme kertaa. Hilmakin juosta tepsutti ihan onneissaan, ja pituushyppyä neiti harjoitti ilman vauhtia. Hyvin hyppäsi. (Kuvassa Hilma johtaa juoksukisaa, mutta neiti taisi ottaa aikamoisen varaslähdön :D)

nelivuotias

Aaronille tuli neljäs ikävuosi täyteen perjantaina. Päiväkodissakin juhlittiin. Oli laulettu, Aaron sai kortin ja lahjan, puhalsi kynttilöitä, ja jakoi kavereille karkkia. Ja kaikenhuipuksi mumuska oli isin kanssa hakemassa Aaronia päiväkodista. Pikkuherra oli kuulemma hyppinyt ihan tasajalkaa riemusta mumuskan nähdessään.

Lauantaina juhlimme synttäreitä suvun ja ystävien kesken kotona. Kavereita oli riittämiin kylässä, ja jossakin vaiheessa meno oli aika hurjaa. Aaron sai (äidin mielestä liian) paljon uusia leluja, ja kakkukin oli toiveiden mukainen x-siipihävittäjä-aiheinen.

Tänään jatkoimme rääppiäisten merkeissä, kun Annina-täti perheineen ja mummi ja sekä pappa tulivat juhlimaan. Vieraista ja myöhäisestä heräämisestä johtuen jäivät lapsilta päiväunet välistä, ja tapahtuipa sellainenkin ihme, että Hilma sammui kesken iltasadun.

Kaikenkaikkiaan oikein kelvollinen synttäriviikonloppu.

päiväkodissa

Viime viikolla lapset olivat päiväkodissa Tuukan kanssa, mutta tänään koitti se päivä, kun lapset jäivät sinne ilman vanhempia. Ensin mentiin Aaronin ryhmän kautta. Aaron jäi hieman hämillään oloisena seisomaan, eikä oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt, mutta onneksi omahoitaja-Susanna tuli juuri töihin, ja nappasi pikkuherran mukaansa. Aaronilla menee varmasti jonkun aikaa totutellessa uusiin kuvioihin. Hän on aina lämmennyt hitaasti uusiin tilanteisiin ja paikkoihin, mutta pidetään peukkuja, että se oma kaveri löytyisi sieltä pian. Iloisena hän kuulemma oli leikkinyt, ja olivat ryhmänsä kanssa käyneet läheisessä leikkipuistossakin.

Hilma taasen oli kuin kala vedessä. Neiti ryntäsi ruokaleikkeihin heti, kun omasta ovesta pääsi sisään. Himpula oli jopa hupsutellut ja vitsaillut siellä: oli vastannut kaikkeen "kyllä" ja nauraa kikattanut päälle.

Niin ne vain jäivät sinne, pienet ihanat, kun minä jatkoin matkaa töihin. Tuukka haki lapset tänään lounaan jälkeen, ja suuntasi terveyskeskukseen Hilman korvien jälkitarkastukseen. (Oli terveet korvat, molemmilla). Tällä viikolla mennään siten, että minä vien lapset aamulla päiväkotiin, ja Tuukka hakee heidät lounaan jälkeen. Ensi viikolla lasten olisi tarkoitus jo nukkua päiväunet päiväkodilla.

Kotioloissa hoidon alkamisen (tai minun töissä käymisen) huomaa siitä, että molemmat lapset kaipaavat syliä ja huomiota paljon enemmän. Hilman nukuttaminen on myös tullut haastavammaksi, ja neiti haluaa kovasti vain syliinsyliin. Kirkuitkupotkuraivarit ovat myös tulleet jo tutuiksi. Jänskättää, että mitä se onkaan parin viikon päästä, kun hoitopäivät kestävät sen yhdeksän tuntia.

Loppuun kuvia eiliseltä. Lapset viettivät vapaapäivän Tuukan kanssa, ja olivat eksyneet Intersportin alennusmyyntiin. Jäbäläinen oli saanut uudet nappulakengät, ja illalla kävimme vielä hakemassa jo keväällä luvatun maalin.

loman loppu

Tänään aamulla heitin lapset ja Tuukan päiväkotiin, ja käänsin rellun nokan kohti Hämeenlinnaa. Niin se vain koittaa arki neljän vuoden perhevapaiden jälkeen. Eilen jo kävimme hetken aikaa tutustamssa päiväkotiin, ja Tuukka hengailee siellä mukana tämän viikon. Ensi viikolla lapset sitten totuttelevat olemaan hoidossa ilman vanhempia. Ihan tyytyväisiltä vaikuttivat, lapset sekä isä.

Maanantaina ennätimme vielä kuitenkin ottaa lomasta ilon irti, ja pistäydyimme Linnanmäellä ja Sea Lifessa. Hilma oli varsinaine hurjapää. Neidin mielestä vankkuripyörässä oli tylsää, ja hän olisi halunnut kovia ääniä. Pallokarusellia neiti sen sijaan halusi "lisää" silmät loistaen. Aaronin lempparijuttu taisi olla Muksupuksu, jossa matkustettiin ihan lasten kesken. Kalat katsastimme tällä kertaa aika pikaisesti, koska kello oli jo aika paljon. Kotiin päästiinkiin vasta tunti jälkeen nukkumaanmenoajan, eikä meidän lapset tietenkään nukahtaneet autoon. Tässä muutama kuva reissusta, jotka räpsin Hilman kameralla. Isoa kameraa emme jaksaneet raahata mukana.