Pikkuherrasväki: Karhuneiti sairastaa, häntä hellikäämme

Tällä viikolla on ollut harvinaisen ihana sää, ja olemmekin viettäneet runsaasti aikaa ulkosalla. Tuukkakin on lomalla, joten ollaan otettu rennosti. Tuukka toki sairastaa, niinkuin lomalla kuuluukin, mutta juhlaa se on silti, että isi on kotona. Aaronilla on vielä tämä ja ensi viikko kerhoa, mutta sitten alkaa kesäloma hänelläkin. Viikonloppuna olimme lasten kanssa kolmistaan, ja Tuukka sai hieman omaa aikaa. Neiti jonkun verran flunssaili, joten lauantain treffit jätimme väliin. Sunnuntaina Miron- ja Maria-serkut saapuivat flunssa-uhasta huolimatta vierailulle, ja kivaa riitti.

Eilen kävimme tapaamassa Hilman muskariryhmäläisiä ankkapuistossa, ja puistoilun jälkeen hurvittelimme vielä jäätelöilla Granitin aukiolla. Siinä istuessamme muistin, että lähellähän on pyöräliike, ja päätimme tehdä vielä kierroksen sitä kautta. Ja siellähän se pyörä oli. Käytetty, oranssi Helkama Nappula. Portaiden vieressä seisoi, aivan kuin olisi odottanut Aaronia. Pakkohan se oli ostaa mukaan, ja kyllä oli muuten yksi onnellinen pikku-nappula meillä kotonakin. Pyörää on ihasteltu kaikella hartaudella, sen polkimia on pyöritelty, ja Aaron olisi myös halunnut sen sisälle mukaan. Polkeminen pikkuherralla on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän sekin taito sieltä nopeasti löydy. Tähän astihan Aaron on mennyt potkupyörällä, joten tasapaino pysynee, kunhan vauhdin vain saa sopivaksi. Apupyöriä emme siis ole Aaronin pyynnöistä huolimatta vielä ottaneet irti.

Hilman pyöräkin on otettu jo ulos. Neidillä ei aivan kantapäät ylety maahan, mutta Hilma pystyy kyllä kävelemään sen kanssa eteenpäin. Yleensä hän kuitenkin haluaa, että joku isompi pitää kahvojen kärjistä kiinni, ettei pyörä uhkaa kaatua. Tuollainen pieni pyöräkin on yllättävän painava, mutta toivon, että Himpulainen pian rohkaistu kokeilemaan itsekin.

Pientä takapakkia lomailuun tuli tänään, kun neiti ilmoitti ensin pissihädästä, ja samantien kertoi, että sattuu, eikä suostunutkaan pissimään. Soitin päivystykseen, josta sanottiin, että olisi hyvä tulla käymään, ja että olisi hyvä, jos Himpula pidättelisi sinne asti sitä pissiä. Justjoo, ajattelin. Miten ihmeessä 2-vuotiaan saa pidättelemään pissiä? Nappasin vielä pillimehun mukaan, että saataisiin pissinäyte varmasti otettua. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ei suostunut neiti pissimään pussiin. Ei sitten millään. Kakka kyllä tuli, ja siinä yhteydessä onneksi pari milliä pissiä sinne pussiinkin, ja näyte saatiin kuin saatiin otettua. Minulla ei tietenkään ollut toista vaippaa mukana, joten neiti pääsi kotiin sellainen terveysside-vaippa housuissaan. Hilma Kesti pissimättä vielä kotiin asti (yli kuusi tuntia yhteensä?), mutta kotona onneksi pissi omaan vaippaan. Syötiin iltapalaa, kun sieltä päivystyksestä jo soitettiin, että voitaisiinko tulla takaisin. Pitäisi sittenkin ottaa pika-crp. Likka kainaloon, ja hurautimme uudestaan sairaalalle. Neiti oli ihan onneissaan, kun odotustilassa oli uuva (liukumäki) ja vauva-nukke.

Pissinäytteessä oli niitä jotain valkosoluja liikaa, mutta crp oli onneksi aivan normaali. Huomenna pitää vielä aamusta viedä uusi pissinäyte. Sairaanhoitaja sanoi, että lääkäri laittaa meille e-reseptin apteekkiin. Lääkkeitä saadaan huomenna siis. Lääkäriähän me emme tänään nähneet ollenkaan, vaan sairaanhoitaja otti näytteet, ja kävi väliin kysymässä lääkäriltä. Hoituu ne virtsatietulehdukset sitten kai noinkin.

Ainiin, neuvolassakin käytiin jo viime viikolla. Hilma oli 83,5 cm pitkä, painoi 10,4 kg. Kasvaa omalla käyrällään aivan tasaisesti. Hoikka tyttö. Puhe erinomaista ja taitava motorisesti. Siinäpä kai ne tärkeimmät.