maanantai 28. toukokuuta 2012
Kuvapläjäys
Lämmin viikko. Pappa osti uuvan (=liukumäki). Voikukkia. Aurinkopaneelilla toimiva härveli. Vesimelonia ja brunbergin suukkoja. Hilma antoi itsellensä suukko-naamion. Sitä vaahto-tahmaa oli kiva putsata neidin tukasta, kun ei ehtinyt suihkuun ennen kauppaan lähtöä.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Karhuneiti sairastaa, häntä hellikäämme
Tällä viikolla on ollut harvinaisen ihana sää, ja olemmekin viettäneet runsaasti aikaa ulkosalla. Tuukkakin on lomalla, joten ollaan otettu rennosti. Tuukka toki sairastaa, niinkuin lomalla kuuluukin, mutta juhlaa se on silti, että isi on kotona. Aaronilla on vielä tämä ja ensi viikko kerhoa, mutta sitten alkaa kesäloma hänelläkin. Viikonloppuna olimme lasten kanssa kolmistaan, ja Tuukka sai hieman omaa aikaa. Neiti jonkun verran flunssaili, joten lauantain treffit jätimme väliin. Sunnuntaina Miron- ja Maria-serkut saapuivat flunssa-uhasta huolimatta vierailulle, ja kivaa riitti.
Eilen kävimme tapaamassa Hilman muskariryhmäläisiä ankkapuistossa, ja puistoilun jälkeen hurvittelimme vielä jäätelöilla Granitin aukiolla. Siinä istuessamme muistin, että lähellähän on pyöräliike, ja päätimme tehdä vielä kierroksen sitä kautta. Ja siellähän se pyörä oli. Käytetty, oranssi Helkama Nappula. Portaiden vieressä seisoi, aivan kuin olisi odottanut Aaronia. Pakkohan se oli ostaa mukaan, ja kyllä oli muuten yksi onnellinen pikku-nappula meillä kotonakin. Pyörää on ihasteltu kaikella hartaudella, sen polkimia on pyöritelty, ja Aaron olisi myös halunnut sen sisälle mukaan. Polkeminen pikkuherralla on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän sekin taito sieltä nopeasti löydy. Tähän astihan Aaron on mennyt potkupyörällä, joten tasapaino pysynee, kunhan vauhdin vain saa sopivaksi. Apupyöriä emme siis ole Aaronin pyynnöistä huolimatta vielä ottaneet irti.
Hilman pyöräkin on otettu jo ulos. Neidillä ei aivan kantapäät ylety maahan, mutta Hilma pystyy kyllä kävelemään sen kanssa eteenpäin. Yleensä hän kuitenkin haluaa, että joku isompi pitää kahvojen kärjistä kiinni, ettei pyörä uhkaa kaatua. Tuollainen pieni pyöräkin on yllättävän painava, mutta toivon, että Himpulainen pian rohkaistu kokeilemaan itsekin.
Pientä takapakkia lomailuun tuli tänään, kun neiti ilmoitti ensin pissihädästä, ja samantien kertoi, että sattuu, eikä suostunutkaan pissimään. Soitin päivystykseen, josta sanottiin, että olisi hyvä tulla käymään, ja että olisi hyvä, jos Himpula pidättelisi sinne asti sitä pissiä. Justjoo, ajattelin. Miten ihmeessä 2-vuotiaan saa pidättelemään pissiä? Nappasin vielä pillimehun mukaan, että saataisiin pissinäyte varmasti otettua. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ei suostunut neiti pissimään pussiin. Ei sitten millään. Kakka kyllä tuli, ja siinä yhteydessä onneksi pari milliä pissiä sinne pussiinkin, ja näyte saatiin kuin saatiin otettua. Minulla ei tietenkään ollut toista vaippaa mukana, joten neiti pääsi kotiin sellainen terveysside-vaippa housuissaan. Hilma Kesti pissimättä vielä kotiin asti (yli kuusi tuntia yhteensä?), mutta kotona onneksi pissi omaan vaippaan. Syötiin iltapalaa, kun sieltä päivystyksestä jo soitettiin, että voitaisiinko tulla takaisin. Pitäisi sittenkin ottaa pika-crp. Likka kainaloon, ja hurautimme uudestaan sairaalalle. Neiti oli ihan onneissaan, kun odotustilassa oli uuva (liukumäki) ja vauva-nukke.
Pissinäytteessä oli niitä jotain valkosoluja liikaa, mutta crp oli onneksi aivan normaali. Huomenna pitää vielä aamusta viedä uusi pissinäyte. Sairaanhoitaja sanoi, että lääkäri laittaa meille e-reseptin apteekkiin. Lääkkeitä saadaan huomenna siis. Lääkäriähän me emme tänään nähneet ollenkaan, vaan sairaanhoitaja otti näytteet, ja kävi väliin kysymässä lääkäriltä. Hoituu ne virtsatietulehdukset sitten kai noinkin.
Ainiin, neuvolassakin käytiin jo viime viikolla. Hilma oli 83,5 cm pitkä, painoi 10,4 kg. Kasvaa omalla käyrällään aivan tasaisesti. Hoikka tyttö. Puhe erinomaista ja taitava motorisesti. Siinäpä kai ne tärkeimmät.
Eilen kävimme tapaamassa Hilman muskariryhmäläisiä ankkapuistossa, ja puistoilun jälkeen hurvittelimme vielä jäätelöilla Granitin aukiolla. Siinä istuessamme muistin, että lähellähän on pyöräliike, ja päätimme tehdä vielä kierroksen sitä kautta. Ja siellähän se pyörä oli. Käytetty, oranssi Helkama Nappula. Portaiden vieressä seisoi, aivan kuin olisi odottanut Aaronia. Pakkohan se oli ostaa mukaan, ja kyllä oli muuten yksi onnellinen pikku-nappula meillä kotonakin. Pyörää on ihasteltu kaikella hartaudella, sen polkimia on pyöritelty, ja Aaron olisi myös halunnut sen sisälle mukaan. Polkeminen pikkuherralla on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän sekin taito sieltä nopeasti löydy. Tähän astihan Aaron on mennyt potkupyörällä, joten tasapaino pysynee, kunhan vauhdin vain saa sopivaksi. Apupyöriä emme siis ole Aaronin pyynnöistä huolimatta vielä ottaneet irti.
Hilman pyöräkin on otettu jo ulos. Neidillä ei aivan kantapäät ylety maahan, mutta Hilma pystyy kyllä kävelemään sen kanssa eteenpäin. Yleensä hän kuitenkin haluaa, että joku isompi pitää kahvojen kärjistä kiinni, ettei pyörä uhkaa kaatua. Tuollainen pieni pyöräkin on yllättävän painava, mutta toivon, että Himpulainen pian rohkaistu kokeilemaan itsekin.
Pientä takapakkia lomailuun tuli tänään, kun neiti ilmoitti ensin pissihädästä, ja samantien kertoi, että sattuu, eikä suostunutkaan pissimään. Soitin päivystykseen, josta sanottiin, että olisi hyvä tulla käymään, ja että olisi hyvä, jos Himpula pidättelisi sinne asti sitä pissiä. Justjoo, ajattelin. Miten ihmeessä 2-vuotiaan saa pidättelemään pissiä? Nappasin vielä pillimehun mukaan, että saataisiin pissinäyte varmasti otettua. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ei suostunut neiti pissimään pussiin. Ei sitten millään. Kakka kyllä tuli, ja siinä yhteydessä onneksi pari milliä pissiä sinne pussiinkin, ja näyte saatiin kuin saatiin otettua. Minulla ei tietenkään ollut toista vaippaa mukana, joten neiti pääsi kotiin sellainen terveysside-vaippa housuissaan. Hilma Kesti pissimättä vielä kotiin asti (yli kuusi tuntia yhteensä?), mutta kotona onneksi pissi omaan vaippaan. Syötiin iltapalaa, kun sieltä päivystyksestä jo soitettiin, että voitaisiinko tulla takaisin. Pitäisi sittenkin ottaa pika-crp. Likka kainaloon, ja hurautimme uudestaan sairaalalle. Neiti oli ihan onneissaan, kun odotustilassa oli uuva (liukumäki) ja vauva-nukke.
Pissinäytteessä oli niitä jotain valkosoluja liikaa, mutta crp oli onneksi aivan normaali. Huomenna pitää vielä aamusta viedä uusi pissinäyte. Sairaanhoitaja sanoi, että lääkäri laittaa meille e-reseptin apteekkiin. Lääkkeitä saadaan huomenna siis. Lääkäriähän me emme tänään nähneet ollenkaan, vaan sairaanhoitaja otti näytteet, ja kävi väliin kysymässä lääkäriltä. Hoituu ne virtsatietulehdukset sitten kai noinkin.
Ainiin, neuvolassakin käytiin jo viime viikolla. Hilma oli 83,5 cm pitkä, painoi 10,4 kg. Kasvaa omalla käyrällään aivan tasaisesti. Hoikka tyttö. Puhe erinomaista ja taitava motorisesti. Siinäpä kai ne tärkeimmät.
Aaron piirsi muskarin Salla-opettajalle kortin
Hilma tykkää istua etupihan tuolilla.
Taas kerran kerhon hämähäkki-keinussa.
Askartelin viikonloppuna tyllihameita.
Prinsessa Maria.
Mironista oli astetta haastavampi saada kuvaa.
Aaron pelaa angry birdsiä
vaarin lähettämällä hockey birdillä.
Eilen käytiin taas jäätelöllä.
Aaronilla päärynää, Hilmalla pinkkiä.
Hiekkalaatikkoleikkejä, osa 232
Onnellinen polkupyörän omistaja.
Sairaalassa uuvaamassa. Vauhtia riitti.
Hilman omat tutkimukset.
perjantai 18. toukokuuta 2012
2-vuotias neiti Neiti
Eilen juhlimme Hilman 2-vuotissyntymäpäivää. Kuinka nopeasti aika on mennytkään - vasta eilenhän minä pitelin pientä nyyttiä laitoksella? Juhlat olivat tällä kertaa pienimuotoiset, mutta oikein mukavat ja lämminhenkiset.
Palataanpa aamuun: Neiti taisi herätä ensimmäisenä, ja unisena kömmin hänen kanssaan olohuoneeseen. Aaronkin heräili piakkoin, ja jo ennen aamupuuroa Hilma sai ensimmäisen lahjansa, Aaronin ostaman littlest petshop -kilpikonnan. Aamupuuron jälkeen alkoi siivous- ja kokkaushässäkkä, ja mumuskakin tuli auttamaan (kiitos!). Molemmat lapset pääsivät ajoissa päiväunille, ja onneksi nukahtivatkin.
Kahden aikaan muksut heräilivät, ja kolmen aikaan tulivat ensimmäiset vieraat. Hilma tosin ilmoitti useampaan otteeseen, että hän ei halua vieraita, mutta rauhoittui, kun kerroin, että ei tule vieraita, tulee vain kavereita.
Kesken juhlien otimme yllätysjuhlanumeron, kun muistin jääkaapissa lojuvat punkkirokotteet, ja vieraissa sattui olemaan yksi pätevä terveydenhoitaja. Niinpä minä, Hilma ja Tuukka saimme pienet pistokset kesken kaiken. Neiti vähän vääntelehti ja päästi pienen itkun, mutta tokeni nopeasti. Aaron olikin oma lukunsa, ja hänelle emme eilen saaneet piikkiä annettua. Pikkuherra pääsi sitten tänään terveyskeskusvisiitille, jossa rokotus sujui vähän paremmin. Ehkä se oli liian suuri shokki kesken hauskojen leikkien, eikä vain mitenkään sopinut Aaronin mielestä tilanteeseen. Harvemmin sitä juhlissa tosin mitään rokotteita annetaankaan.
Hilma oli koko eilisen vähän eieiei-päällä. Ei halunnut sitä, ei tätä. Ja selvisihän se syy sitten tänä aamuna, kun neidin nenä valui ihan solkenaan. Tämä päivä on siis mennyt sisätiloissa. Oletettavasti huominenkin. Ensi viikkoon odotan jo korvatulehdusta. Nimim. pessimisti ei pety.
Palataanpa aamuun: Neiti taisi herätä ensimmäisenä, ja unisena kömmin hänen kanssaan olohuoneeseen. Aaronkin heräili piakkoin, ja jo ennen aamupuuroa Hilma sai ensimmäisen lahjansa, Aaronin ostaman littlest petshop -kilpikonnan. Aamupuuron jälkeen alkoi siivous- ja kokkaushässäkkä, ja mumuskakin tuli auttamaan (kiitos!). Molemmat lapset pääsivät ajoissa päiväunille, ja onneksi nukahtivatkin.
Kahden aikaan muksut heräilivät, ja kolmen aikaan tulivat ensimmäiset vieraat. Hilma tosin ilmoitti useampaan otteeseen, että hän ei halua vieraita, mutta rauhoittui, kun kerroin, että ei tule vieraita, tulee vain kavereita.
Kesken juhlien otimme yllätysjuhlanumeron, kun muistin jääkaapissa lojuvat punkkirokotteet, ja vieraissa sattui olemaan yksi pätevä terveydenhoitaja. Niinpä minä, Hilma ja Tuukka saimme pienet pistokset kesken kaiken. Neiti vähän vääntelehti ja päästi pienen itkun, mutta tokeni nopeasti. Aaron olikin oma lukunsa, ja hänelle emme eilen saaneet piikkiä annettua. Pikkuherra pääsi sitten tänään terveyskeskusvisiitille, jossa rokotus sujui vähän paremmin. Ehkä se oli liian suuri shokki kesken hauskojen leikkien, eikä vain mitenkään sopinut Aaronin mielestä tilanteeseen. Harvemmin sitä juhlissa tosin mitään rokotteita annetaankaan.
Hilma oli koko eilisen vähän eieiei-päällä. Ei halunnut sitä, ei tätä. Ja selvisihän se syy sitten tänä aamuna, kun neidin nenä valui ihan solkenaan. Tämä päivä on siis mennyt sisätiloissa. Oletettavasti huominenkin. Ensi viikkoon odotan jo korvatulehdusta. Nimim. pessimisti ei pety.
Aaron noutamassa itse ostamaansa ja paketoimaansa lahjaa.
Mumuskan luoma juhla-look.
prätkäkeijuprinsessa
Lisää lahjoja!
"jokos sitä kakkua saisi?"
Hilma toivoi vuoropäivinä Pikku Myy -ja Muumipeikkokakkua.
Tuli molemmat.
Vihdoinkin!
perjantai 11. toukokuuta 2012
tähdellisiä pipoja.
Hilma saa kielen rullalle.
Aaronkin saisi, mutta tässä kuvassa poseerataan kameralle.
Minä erehdyin pyytämään hymyä. Päässä uusi pipo.
Hilma tutkii narsisseja. Päässänsä myös uusi pipo.
Laatikkoleikkejä.
Hilman pipon kääntöpuoli on tähdellinen.
Aaronin kuumeilu ei onneksi kestänyt kauaa. Maanantain lepäilimme vielä kotona. Tiistaina Aaron jo viiletti mumuskan kanssa ankkapuistoon, kun minä menin Hilman kanssa muskariin. Aaron pääsi illalla muskariin, ja minä Hilman kanssa ankkapuistoon. Keskiviikkkona Aaron pääsi kerhoon. Kerhosta tuli kotiin mukaan salaperäinen paketti, jonka saa avata sunnuntaina. Torstain ja perjantain olemme hengailleet kotosalla. Se on aika jees myös. Se kotihengailu.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Karhunpoika sairastaa. taas.
Johan tässä tovi vierähti terveenä. Siihen ihan ehti tottua. Eilinen alkoi ihan tavallisena päivänä. Aamusta minä suuntasin Aaronin kanssa Valio Areenalle nappulafutikseen, ja Tuukka meni Hilman kanssa muskarin kevätkonserttiin. Jalkapallossa Aaron oli vähän ventin oloinen, ja valitti jossain vaiheessa päänsärkyä. Siihen päänsärkyyn annoin kotona pamol äffää.
Lounaan jälkeen matkasimme Helsinkiin pienen Eetu-pojan ristiäisiin, ja siellä ihmettelin, kun pikkuherra vaikutti aika väsyneeltä. Autoonkin hän sammui alta viiden minuutin, vaikka oli yöllä nukkunut hyvin. Jossakin vaiheessa huomasin, että Aaron tuntui hieman lämpöiseltä, ja taas hän valitti päänsärkyä. Lapset olivat kuitenkin hyvin reippaasti juhlissa, ja Aaronkin vielä käveli takaisin autolle ihan valittamatta.
Kotimatkalla Aaron nukahti melkein välittömästi, kun Hilma sinnitteli hereillä kotiin asti. Kotipihalla olikin sitten harvinaisen itkuinen ja surkea pieni poika, joka tuntui tulikuumalta ja valitti päänsärkyä. Mittari suuhun, ja jotain päälle 39 se näytti. Soitin päivystykseen, että paljonkos sitä pronaxenia saikaan antaa. (3 ml). Kun pronaxen ei tunnissa tehonnut mitenkään, vaan kuume vain nousi, ja Aaron kerran valitti niskojakin, lähti Tuukka vielä käymään Aaronin kanssa päivystyksessä. Minä jäin Hilman kanssa kotiin iltapalalle ja nukuttamishommiin. Päivystyksessä herroilla meni useampi tunti, ja kotona he olivat vasta yhdentoista jälkeen. Kaikki hyvin kuitenkin. Ainakaan veri- ja pissanäytteissä ei ilmennyt mitään. Kuulemma liikkeellä on ollut sellaista flunssaa, joka nostaa kovan kuumeen jopa viikoksi.
Tämä päivä on mennyt siis kotosalla toipuessa. Kuumetta on yhä, mutta vain siinä 38 asteen ympärillä, ja Aaronkin on jaksanut leikkiä. Kerhoon ei kuitenkaan huomenna päästä, mutta onneksi mumuska tulee tänään meitä viihdyttämään.
Lounaan jälkeen matkasimme Helsinkiin pienen Eetu-pojan ristiäisiin, ja siellä ihmettelin, kun pikkuherra vaikutti aika väsyneeltä. Autoonkin hän sammui alta viiden minuutin, vaikka oli yöllä nukkunut hyvin. Jossakin vaiheessa huomasin, että Aaron tuntui hieman lämpöiseltä, ja taas hän valitti päänsärkyä. Lapset olivat kuitenkin hyvin reippaasti juhlissa, ja Aaronkin vielä käveli takaisin autolle ihan valittamatta.
Kotimatkalla Aaron nukahti melkein välittömästi, kun Hilma sinnitteli hereillä kotiin asti. Kotipihalla olikin sitten harvinaisen itkuinen ja surkea pieni poika, joka tuntui tulikuumalta ja valitti päänsärkyä. Mittari suuhun, ja jotain päälle 39 se näytti. Soitin päivystykseen, että paljonkos sitä pronaxenia saikaan antaa. (3 ml). Kun pronaxen ei tunnissa tehonnut mitenkään, vaan kuume vain nousi, ja Aaron kerran valitti niskojakin, lähti Tuukka vielä käymään Aaronin kanssa päivystyksessä. Minä jäin Hilman kanssa kotiin iltapalalle ja nukuttamishommiin. Päivystyksessä herroilla meni useampi tunti, ja kotona he olivat vasta yhdentoista jälkeen. Kaikki hyvin kuitenkin. Ainakaan veri- ja pissanäytteissä ei ilmennyt mitään. Kuulemma liikkeellä on ollut sellaista flunssaa, joka nostaa kovan kuumeen jopa viikoksi.
Tämä päivä on mennyt siis kotosalla toipuessa. Kuumetta on yhä, mutta vain siinä 38 asteen ympärillä, ja Aaronkin on jaksanut leikkiä. Kerhoon ei kuitenkaan huomenna päästä, mutta onneksi mumuska tulee tänään meitä viihdyttämään.
kuvasatoa kännykästä
Supersankari-robotti
Jogurttiviikset
Toisetkin jogurttiviikset
Prinsessa mutruhuuli kahvilassa
Odotellaan veikkaa musiikkiopistolla
Kerhon keinussa
Karkulainen vappupallon kanssa
Vappusankari
Kesän ensimmäiset kioskijäätelöt.
Aaronilla päärynää, Hilmalla pinkkiä.
Toiveiden mukaisesti.
Nappulafutiksessa
Tyylinäyte
Väsynyttä väkeä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)