hauskaa vappua!

Meille ilmestyi vapun kunniaksi yksi supersankari. Ja toinen on muuten vain pöhkö. Viralliset vappupallot haimme eilen. Aaronille Martti+Salama-pallo, Hilmalle Nalle Puh -teemainen. Isompi maistelee simaa mielenkiinnolla. On kuulemma vähän kirpeetä. Pienempi sanoo, että "ei ole pakko juoda". Juhlinta jatkuu huomenna.

leppoisa päivä

Eilen oli leppoisa päivä. Aamulla veimme Aaronin kerhoon Hilman kanssa, kävimme pikaisesti kaupassa, ja tulimme kotiin pihalle leikkimään. Hiekkalaatikolla hengailua, välipalaa pihalla. Aaron haettiin kerhosta kotiin, ja päiväunien jälkeen taas pihalle. Saippuakuplia, pyöräilyä ja kävelyä. Aurinkoa ja lämmin ilma. Ei kiire mihinkään, eikä pakko tehdä mitään. Ihan parasta.

parturikuvat ja muskarireissua

Tultiin tiistaina kävellen kotiin muskarista. Aurinkoisella säällä oli mukava vähän seikkaillakin.

Ylemmässä parturikuvassa Aaron fiilistelee hiustenkuivaajaa. Alemmassa kuvassa kampaus on viimeisiä kammanvetoja vailla valmis. Siisti poika taas.

parturoitu nappulafutaaja

Eilen Aaron pääsi parturiin. Pikkuherra oli jo ehtinyt useampaan otteeseen kysynyt, että milloinka ne hiukset oikein leikataan. Tällä kertaa tiedustelin herran toiveita mallin suhteen. Katselimme vanhoja valokuvia, ja Aaron oli sitä mieltä, että viime kesän lyhyt malli oli liian lyhyt, ja halusi samankaltaista ilmettä kuin tammikuun leikkauksen jälkeen. Niin siis tehtiin. Parturissa oli oikein reipas poika, joka nauraa käkätti hiustenkuivaajalle. (Kuva tulee myöhemmin).

Ilmoitin Aaronin nappulafutikseen jo jokunen viikko sitten, kun tuo pieni on tykännyt palloilla. Aaron kuitenkin ilmoitti heti tästä kuullessaan, että hän ei nappulafutikseen mene. Eikä ainakaan tee siellä mitään. Niinpä niin. Justjoo. Ja vastustus on ollut hyvin systemaattista. No, ei sentään mitään itkupotkukohtauksia, mutta vaikka miten kivasti on puhuttu, niin Aaron ei kovin mielellään jalkapalloon lähtenyt. Lähdettiin silti. Tänään kello yhdeksitoista suuntasin nokan kohti Valio Areenaa Aaronin ja Hilman kanssa. Imoittauduttiin, ja nappasin pallon mukaan, kun Aaron ei sitä halunnut ottaa. Ja mitä tapahtui parin metrin päässä, kun jäbän lenkkarit koskettivat tekonurmea? Ne lenkkarit alkoivat hyppiä tasajalkaa, ja pikkupoika lenkkareiden sisällä alkoi hokea, että "äiti, minäkin haluan, anna pallo minulle, minä haluan potkia, anna pallo, minä haluan myös". Ja niin se mennä viiletti kolme varttia kuin ei mitään. Aaron Kuunteli valmentajien ohjeita, juoksi, teki kuperkeikkaa, heitti, vieritti ja potki palloa kuin vanha tekijä. Pikkuherran naama oli messingillä koko ajan. Ja Aaron ilmoitti vielä lopussa haluavansa ensi kerralla nelivuotiaiden ryhmään. (Nyt olimme kolmivuotiaiden ryhmässä).

Autossa kysyin, että oliko kivaa. Oli ollut. Ja kertoi myös rakastavansa sitä palloa. Kotimatkalla mieli sitten jo muuttui taas, ja siellä ei ollut ollutkaan kivaa, eikä halua enää uudestaan. Heh. Luulenpa, että menemme silti, ainakin tämän päiväisen kokemuksen perusteella.

lasten sanomaa

Hilma on tällä viikolla sanonut mm.
Mä haluan bailaa! (Tulee Rio-elokuvassa. Hilman mielestä sopiva ilmaisu arkipäivän aamupalalle).
Pupulla on laama lutussa. (Naama lutussa).
Mä olen pähee!
Haluan pinkin pillin!

Hilma tykkää pinkistä, mikä on minusta hämmentävää. Onko pinkkeys sisäänrakennettuna pikkutyttöjen geeneissä, koska ulkopuolista vaikutusta ei vielä toistaiseksi ole kovin paljon ollut. Odotin pinkkihuuman tulevan vasta päivähoidon alettua. Onneksi Hilma tykkää myös muista väreistä.

Aaron on pohtinut tällä viikolla, että sitten, kun minulla ei enää ole lapsia, niin tuleeko minusta sitten sotilas. Ei, ei minusta tule sotilasta, vaikka lapset kasvavatkin joskus aikuisiksi, ja muuttavat pois kotoa. Jostakin syystä sotilas-teemaa on pohdittu useampaankin otteesen, ja Aaron on miettinyt, että miksi sotilaat haluavat ampua ihmisiä. Kovin syvällisiä pohtii pieni.

Toinen kestoteema on edesmennyt isomummo. Että onko isomummo taivaassa, ja voiko hänet nähdä siellä. Aaron on miettinyt myös muuttavansa nyt isomummon tyhjäksi jääneeseen omakotitaloon, kun siellä ei kukaan asu. Ihan yksinään aikoo muuttaa vieläpä.

Aaron usein myös miettii, mikä on totta, mikä ei. Onko lohikäärmeitä oikeasti olemassa? (Juksasin ensin, että on, ja että voidaan ottaa lemmikiksi. Päädyimme vihreään, suureen lentävään versioon.) Onko krokotiilejä olemassa? Onko pääsiäiskukko oikeasti olemassa? Onko dinosauruksia olemassa? Onko karhuja olemassa? Onko Salama McQueen oikeasti olemassa?

pääsiäinen

Vietimme pääsiäistä pääsiäiskaupungissa, eli ihan kotona Riihimäellä. Perjantaina kävimme kurkkimassa hämähäkkejä hämähäkkinäyttelyssä. Minä piipahdin myös noitametsässä Hilman kanssa auttamassa noita Eufrosyyneä. Aaron iski jarrut päälle voimalan ovella, eikä suostunut tulemaan sisälle. Vein pikkuherralle mielipahaan peikonräkätikkarin, jonka hän söi hyvällä mielihalulla. Peikonräkä oli ilmeisesti hyvää.

Lauantaina kävimme kaupunginmuseolla katsomassa kotieläimiä. Aaron uskalsi taputella niitä vähän enemmän, ja Hilmakin uskalsi silittää pupuja. Muut eläimet Hilma tarkasti kunnioittavan välimatkan päästä. Kumpikaan lapsista ei halunnut ratsastaa ponilla tai aasilla, eivätkä halunneet kasvomaalausta. Ilmapalloeläimet saimme mukaan matkaan paikalla olleelta sirkusryhmältä.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin lasten kanssa leikkitreffeillä ankkapuistossa, ja jatkoimme vielä matkaa Pompotiin kahville. Pompotissa lapset maalasivat kangaskassin ja leikkivät pihalla. Aurinko paistoi, ja oli oikein mukavaa. Päiväunien jälkeen lähdimme keskustaan, jossa Mimi ja Kuku esiintyivät Granitin aukiolla. Aaron halusi vielä keikan jälkeen kertoa Mimille, että pääsiäiskukko oli muninut meidän autoon (torstaina). Aaron taisi muutenkin vähän ihastua Mimiin. Hilma pääsi Kukun syliin, ja oli oikein tyytyväinen neiti.

Maanantaille olin jättänyt ohjelmanumeroksi vielä tivolin, ja tivolireissusta tuli tuplasti hauskempi, kun saimme seuraa Aaronin kummeista Tainasta ja Antista, ja tietenkin Aaposta ja Lounasta. Aaron ja Hilma olivatkin jo ehtineet moneen kertaan kysellä Aapon ja Lounan perään, joten yllätys oli hyvin mieluinen. Alkuun söimme hattaraa ja popcornia. Lunta satoi ja lämpötila oli nollassa. Tuntia aiemmin mittari oli näyttänyt vielä lähemmäs kymmentä lämpöastetta ja aurinko oli paistanut, joten sää tuli vähän yllätyksenä. Hyvin se hattara maistui, vaikka sormet meinasivatkin jäätyä. Laitteissakin kävimme. Aaron käytti omat laitelippunsa autoajeluihin. Hilmakin pääsi auton kyytiin, ja lisäksi kävin Hilman kanssa kahdessa karusellissa. Aaronille tuli kyllä suru puseroon, kun tajusi, että sisko pääsee vielä laitteisiin, mutta hänen lippunsa oli jo käytetty. Söimme yhdessä päivällistä ulkona, ja ystävät tulivat vielä meille jälkiruoalle. Aika hyvä pääsiäinen, sanoisin, vaikka sää olikin aika lailla kylmempi ja märempi kuin edellisenä pääsiäisenä.

Hilma Kukun sylissä

Aaron kertoo Mimille pääsiäispupusta

Hilma nauttii pääsiäispupua

Aaronin tyylinäyte

Hilma viihtyi karusellissa

Aaronilla on oma show menossa

Hilma ja Louna ajelulla

Ronttikin ajaa

Toistamiseen karusellissa

pääsiäistoivotukset

Ajattelin eilen jotenkin niin, että jos tänään käy aamupäivällä kaupassa, niin eihän siellä nyt niin ryysistä ole. Voin ihan hyvin mennä lasten kanssakin. Joo. Että helpommalla päästään, kuin että menisimme illalla koko perheen kanssa. Nii-iin. Kauppa oli ihan tupaten täynnä tuskastuneita äitejä ja eläkeläisiä. No, selvittiin siitäkin reissusta. Lapsille kiitos, kun jaksoivat käyttäytyä pitkällä kauppareissulla. Aaron vielä työnsi omia pikkukärryjään, eikä edes törmännyt kehenkään!

Meille muutti asumaan tällainen suloinen noita. (Aaronin kerhossa askartelema).

Neidin otsatukka pitäis kai taas leikata...

Kaupasta tarttui mukaan pikkulegoja, kun tarjosivat puoleen hintaan.

Rakentaminen on hauskaa.

Ja sitä rakentamisen iloa riittikin pitkään

... ainakin kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Ensin rakensin minä, sitten isi.

Mutta saatinhan me se valmiiksi! Jee!

Hilma tykkää jumpata.

Hilmakin sai valita jotain. Tyttö se on. Päätyi Prinsessa-duploihin.

Ruusunen ehti tehdä kaikenlaista. "hohhoijakkaa" se prinsessa ainakin sanoi.

Prinsessatkin tarvitsevat vettä.

Isi lukee Hilman lempparikirjaa. Minun maailmani.

synttärihumua

Tänään sain haettua pikkuherran kotiin. Sovimme mumuskan ja Aaronin kanssa treffit Kuusankoskelle, jonne suuntasin Hilman kanssa Ainomaaria-serkun 3-vuotissyntymäpäiville. (Tuukka jäi kotiin sairastamaan). Kerrankin olimme jossain ajoissa, ja olimme peräti ensimmäiset vieraat. Aaron livisti heti tullessaan leikkeihin, kun taas Hilma oli äidin pienenä sylityttönä.

Tavoitteenani oli, että olisimme kuuden aikoihin kotona, mutta pieleenhän se meni. Vaikka Aaron kävi lähtiessä vessassa, ilmoitti hän uudesta vessahädästä jo Matkakeitaan luona (hyvin lähellä lähtöpistettä). Ei muuta kuin huoltsikalle vessaan, ja tietenkin siellä ilmeni myös mahdottoman kova nälkä, kun ruokaa oli näköpiirissä. Lapsille pizza ja minulle salaattia, ja noiden kanssa syödessä hurahtaa kyllä se tunti. Aaron nukahti heti liikkeelle lähtiessämme, mutta Hilma sinnitteli hereillä kotiin asti. Tosin viimeisen vartin ajan lauloin taas Piippolan vaaria, kun Hilmalla alkoi tulla kilometrit tämän päivän osalta täyteen. Kotona olimme vasta reippaasti seitsemän jälkeen.

Aaronilla oli ollut Inkeroisissa kivaa, ja oli kuulemma leikkinyt autoilla. Kysyttäessä hän suostui kertomaan, että olivat käyneet kaikissa paikoissa. Tuliaisina pikkuherra toi itselleen ja siskolle jättikokoiset suklaapuput, jotka taidamme säästää pääsiäiseen.

Loppuun vielä kuva neidistä, joka lauantaina nukkui osan päikkäreistään sylissä, kun oli vielä toipilaana. Onneksi Himppu oli tänään jo parempana, että pääsimme synttäreille.